Työilmapiiri

Kuva Elisa Pixabaystä 

Linkissä lukee hiukan tietoisuudesta, mitä se tarkoittaa👇

https://tekniikanmaailma.fi/tutkija-esitti-tietoisuudesta-uuden-teorian-joka-voi-mahdollistaa-ajattelevien-robottien-kehittamisen-ihmisen-tietoisuus-syntyy-aivojen-sahkomagneettisessa-kentassa-teoria-vaittaa/

TIETOISUUS

Kun aloitat uudessa työssä ja työpaikassa on yhteisö, et mene silloin työskentelemään vain kyseistä työtä, johon sinut on valittu vaan yhteistyötaitoja myös. 

Työ on tärkeä osa sitä mitä teet, mutta ihmiset työssä voivat sanella sinulle miten viihdyt, kuinka opit, hyväksytäänkö sinut. Niin työyhteisöllä, kuin sinullakin on vastuu ilmapiiristä. 

Minulla ei ole linkittää tutkimuksia tähän, mutta sanomattakin on selvää, että hyvä ilmapiiri tekee työstä tehokkaampaa. Sättivä ilmapiiri saa lähinnä lamaantumaan. 

Kun menet uuteen työhön, sinun aistisi imevät tietoa, tietoisuus herää ympäröivästä maailmasta.  

Olen ollut monenlaisten työnantajien palveluksessa ja ainoa josta voin sanoa omalla kohdalla tehojen olleen huipussaan, oli kannustava ilmapiiri. Olin yllättävän tehokas, jopa niin tehokas, etten tunnistanut enää omia vastuitani. Työvuorot olivat sekavia keholleni ja se sai kehoni niin kierrostilaan, että jouduin vaihtaa työpaikkaa. Mutta tämä ei ollut esimieheni harteilla vaan koko firman toimintatapa ollut jo kauan. Vaikka rakastin sitä, kehoni ei pysynyt rytmissä, menetin muistini. 

Kun taas toisessa paikassa mieleni oli ohjaksissa, ilo katosi aikalailla. Yhtäkkiä en ollutkaan niin tehokas ja ihmettelin ilottomuuttani ja sitä miksi en saa aikaan asioita. Lopulta olen löytänyt tähän syyn. Luovuuteni, joka tarvitsee kannustavan ja vastaanottavaisen ilmapiirin, alkoi pikku hiljaa kuihtumaan sättimisten alle. Aloin kuulla itsestäni selän takana puhumista melkoisen paljon, jopa niin paljon, että turruin. Minulle suoraan puhuttuna taas kuulin ristiriitaista viestiä, mielipiteiden muuttumista, sekavaa äänensävyä. Hämmentäviä kysymyksiä, tungettelevia. Minut nolattiin. Vitsit olivat sitä luokkaa, että siihen huumoriin täytyi lähteä satuttamisen meiningillä. Tiedän miten vittuileviin vitseihin vastataan. Ja tiedän miten ne päättyvät. Draamaan. 

Kun kuuntelee sättimistä, muiden haukkumista, sinuun ei milloinkaan olla tyytyväisiä ja jatkuvasti on jonkinlainen draama päällä – se syö motivaatiota työn teosta. Se toki tekee vahvemmaksi ihmiseksi, ei anna itseään kohdella miten vain, mutta en näe sitä tulevassa enää mahdolliseksi tai hedelmälliseksi työympäristöksi. 

Se ei tarkoita ettei olisi tehokas, jos osaa työnsä hyvin, mutta se ei ole pidemmän päälle kannattava yhtälö. 

Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä olen hakenut vuosien ajan lukemattomia työpaikkoja ja se ei ole mikään tuosta vain juttu, että pääset edes haastatteluun. 

Mutta siitä huolimatta olen sitä mieltä, että työn tulee olla mielekästä. Siitä pitää pystyä päästämään irti kotona ja lomat kuuluvat ihmisille, kaikille meille. Se, että sinua syyllistetään lomasta tai siitä, ettet ole kaikkina kellon aikoina tavattavissa ei ole tämän elämän tarkoitus, ainakaan minulle. Jollekin se voi sopia. 

Tunteet ovat tärkeä osa työtä. 

Tunne, että osaa työnsä, olla tarpeellinen ja olla osa yhteisöä on kohdallani ne motivaattorit. Se ei vaadi mitään älyttömyyksiä. 

Vaikka osaisi pitää työn ja kodin erossa toisistaan, työ joka tapauksessa vaikuttaa myös kotiimme vaikka emme haluaisi. Koti vaikuttaa myös työhön. Olemme ihmisiä. inhimillisiä ihmisiä. Myös heillä, jotka eivät tunteita näytä, on tunteet. 

Emme aina näe, emmekä tunnista ympäristömme signaaleja oikein. Uudessa paikassa voi mennä jopa jonkin aikaa, että ymmärtää talon tavat. Hyvään tunneälyyn kuuluu olla tulematta taloon liian suurilla kengillä. Usein kovaäänisesti taloon tullut lähtee yhtä kovaäänisesti ulos, nopeastikin. Tai sitten hän jää, muut lähtevät. Sitä työelämä taitaa olla tänä päivänä. Uusi tilalle, vanhat alta pois. Ainakin joissain paikoissa. 

Vahva intuitio on hyvä asia, mutta se ei ole aina tae hyvälle yhteistyölle. Jos omaa vahvan intuition, mutta ei kuuntele sitä jatkuvasti ja kehity itse mukana, se voikin toimia itseään vastaan. Intuitio on omatunto. On myös vaisto, joka auttaa intuition kanssa. Kun intuitio on sydämen ääni, niin sen varjolla ei voi tehdä pahaa. Kuitenkin moni jolla on vahva intuitio toimii egonsa sanelemana ja saa aikaan pahaa. 

On aina hyvä ymmärtää valinnan voima. Kun tekee valinnan - sen mukana tulee seuraukset. Kun uskaltaa tehdä isoja ja vahvoja valintoja, niiden mukana tulee vastuu ja kun vastuuta välttelee, tulee seuraukset. 

Ja on hyvä tiedostaa, että kaikella on aina seuraukset, siksi tämä elämä onkin kiehtovaa. 

Et voi välttyä seurauksilta. Me olemme ihmisinä ihmisten pelissä, elämän teatterissa ja kun toimit vastuuttomasti ihmisten keskuudessa, se on aina valinta joka muuttaa kuvioita, vaikka kuinka yrittäisit tukahduttaa asioita. Voit sättiä ja lakaista maton alle asioita, mutta maton allakin on elämää, vaikket näe sinne. Siellä on tietoisuus, joka on syntynyt valinnoista. 

Kuppikunnat ovat myrkkyä myös työpaikoissa. Usein näistä puhutaan kouluissa ja kaveripiireissä. Olemme lasten kanssa näistä opetellut eroon ja tuntuu joskus turhauttavalta, kun lapset ovat jopa viisaampia kuin aikuiset tällaisissa jutuissa. 

Tietoisuus on monessa mielessä lähtökohta kaikelle kehittymiselle. Tietoisuustaitoja on hyvä harjoitella. Ymmärtää, että tietoisuutta ja informaatiota on kaikkialla. 

TUNNEÄLY 

Vaikka tekoäly on tullut jäädäkseen, tunnetaidot nousevat tärkeiksi taidoiksi tulevassa. 

Voiko tunnetaitoja kuitenkaan käsittää niin, ettei kestetä heikkouksia? Ei kestetä ongelmia. Jos työntekijä kärsii ja näkee työssä negatiivista, muuttuuko asia kieltämällä ja heittämällä heikkous (eli työntekijä) ulos? 

Mutta ongelmia voi välttää, jättämällä draaman kokonaan työelämästä pois. 

Mutta mitä se draama on? Miten me käsitämme sen? Draamaan sisältyy usein heikko itsetunto ja sen myötä työpaikka kiusaamista. Aikuiset ihmiset kiusaamassa toisiaan. Eikö se kuuluu sinne leikkikentälle, ajatellaan. Mutta niin se vain on, ikä ei katso kiusaamista. Työelämä on toisinaan sisäisten lasten leikkikenttä. 

Tunteet kuuluvat työelämään, sillä me ihmiset olemme tuntevia olentoja, sitä ei tule kieltää. 

Tunneäly on tärkeä taito tulevaisuudessa. 

Kyky tunnistaa muiden tunteita on taito. Se vaatii laskeutumista oman egon pilvilinnasta alas muiden tasolle. Tai egon maakuopasta nostaa itsensä ylös ja nähdä oma panos arvokkaana. 

Se on työskentelyä itsensä ja omien tunteiden kanssa, se ei ole vain sanoja sanojen seassa. Sillä kuka tahansa osaa sanoja, mutta kaikki eivät osaa toimia sanojensa mukaan. Teot vaativat rohkeutta.

Ihmiset työpaikalla luovat tunnelman, eli työilmapiirin. On jopa outoa, ettei siihen tänä päivänä panosteta todella paljon. 

Siihen, että työntekijällä on hyvä olla työssään. Mutta työntekijällä on myös vastuu työstä ja omasta hyvinvoinnistaan. Opin, että muita sättivät ja kiukkuiset työkaverit heikentävät muiden tehoa. Varsinkin omalla alallani, kun työhön hakeutuu empaatikkoja, jotka haluavat tehdä hyvää. Ja kantavat vastuuta muidenkin tunteista. 

Töissä tehdään työtä, ei istuskella ja olla tekemättä. Mutta on helpompaa tehdä työtä, jos ilmapiiri on salliva. Ainakin empaatikoilla on helposti antennit sekaisin, kun joukossa on yksi pätijä, joka sekoittaa pakkaa käskyillä ja kiukuilla. On heitä, jotka haluavat, että työ tehdään hyvin ja oikein ja on heitä jotka eivät siitä niin välitä. 

Omalle kohdalleni on osunut nämä molemmat ja ensimmäistä kertaa olen siinä tilanteessa, että en meinaa välittää. Varsinkaan käskysistä ja työyhteisöstä ja se on itselleni huolestuttavaa. Olen aina halunnut ottaa oppia heiltä, jotka tekevät oikein. Mutta jos näet, että työssä tehdäänkin väärin, vastoin omia arvojasi. Miten sitten toimitaan? Jos sinua ei kunnioiteta edes pienillä teoilla, niillä tärkeillä. 

Omalla alallani on niin pieni palkka ja työtä kohtaan suurella osalla on intohimo, ettei se palkka toisinaan riitä pysymään alalla. Työtä joutuu tehdä todella paljon, mutta elämiseen ei riitä varat. Toisille ala jää harrasteluksi. 

Ei ole olemassa vain kahdeksasta neljään töitä, viikonloput vapaita työpaikkoja (jotka tuntuisi olevan harvinaisia). 

Meidän alalla, työ on vuorotyötä. Jos olet yrittäjä, saat toki päättää. Työntekijänä olet vuorolistojen varassa ja aina ei välttämättä viikkolepo toteudu. Voit olla joka toinen päivä töissä ja aivan mitä sattuu vuoroissa. Työssä halutaan tehdä laadukasta jälkeä, mutta aina voi sattua kaikenlaista. 

Kaikenlaisia väärintoimijoita löytyy ja he jotka kahlaavat väärintoimijoita läpi, eivät näe pyllistävänsä itse. Oravanpyörän kierre, joka ihmisiin on tartutettu. Huoh. 

Keskity omaan tekemiseen, on minun motto. Joskus se on vaikeaa, kun muut sörkkivät minua. 

SOSIAALINEN ÄLY 

Ihmiset työssä luovat tunnelman, ja se miten työssä tunteet ovat sallittuja ja kuinka yhteistyö toimii kertoo paljon kulttuurista. Mutta vaikuttaa yhteistyöhön tietysti monet muutkin asiat kuin tunteet. Ihminen on hierarkinen laumaeläin, jonka toimintaa ohjaa myös ympäröivä työkulttuuri sekä oma asema työyhteisössä. Kun autat yhteisöäsi, luot ilmapiiriä joka henkii hyvää. Kun puhut selän takana ja sätit työkaveria ja varsinkin vielä muiden edessä, joka täyttää nolaamisen merkit – luot alisuorittavaa työilmapiiriä. Sitä ei helposti tiimipuheilla ja tsemppihengellä korjata. Jos joukossa on tunnetaidoiltaan heikkoja yksilöitä valta-asemassa, se vaikeuttaa työtä paljon. 

Vaikka me emme ole lapsenvahteja työelämässä, joudumme silti sopeutumaan aina uusiin ihmisiin eri tavalla ja toisinaan jonkin aikaa tulee auttaa ja tsempata uutta työntekijää. 

Voidaksesi auttaa ihmisiä vahvistamaan omaa asemaansa (mikä on ainoa järkevä tapa itsellesikään edetä) tarvitset ymmärrystä yhteisöjen hienovaraisuuksista. 

Tällainen omakohtainen vinkki, miten rakentaa sosiaalisesti vahvaa ilmapiiriä:

Kun uusi työntekijä tulee taloon, älä hauku hänelle heti työkavereita ja työtä. Älä aseta uutta tekijää vastuuseen tiimihengen korjaamiseksi. Tai jonkin muun mielestäsi heikkouden korjaamiseksi.

Ja kun menet uutena tiimiin, älä yritä muokata tiimiä itsellesi sopivaksi. Älä arvostele mitään työhön liittyvää, sillä vaikka arvostelisit rakennusta tai yhtiötä, työntekijät voivat tuon ottaa itseensä. Varsinkin naisvaltaisella alalla. Muokkaudu itse tiimiin sopivaksi. 

Nämä ovat toki vain sanoja. Teot ovat ne joilla muutetaan maailmaa. Empatia, myötätunto ja yhteistyötaito. Ne ovat mielestäni aika hyvät lähtökohdat työlle.  

Aikamoinen kiukkukohtaus ollut minulla. Olin tällöin todella kuormittunut. Muokattu 9.1.24

Maiju

Annan anteeksi

 Anteeksiannolla on hämmästyttävän suuri voima. Kun olin nuorempi, olin ylpeä enkä pyytänyt anteeksi millään. En suostunut myöntää olevani väärässä. Kun kasvoin aikuiseksi, opettelin pyytämään anteeksi, mutta lopulta huomasin, ettei minun tehtäväni ollutkaan aina se anteeksi pyytäminen. Oli opeteltava erottelemaan. Kiltti, empaattinen ja auttava ihminen helposti ottaa kantaakseen muiden taakkoja, niitä jotka eivät itselle kuuluisi. Siinä on ongelmana vain myöhemmin mahdollinen katkeroituminen. 

Mutta anteeksi antaminen itselle, on tärkein ja voimakkain anteeksianto. 

Kohdista tämä itsellesi, kuvittele itsesi seisomaan eteesi  tai seiso peilin edessä ja sano ääneen:

Olen pahoillani, että olen antanut kohdella itseäni huonosti

Anna anteeksi, että olen jättänyt ihan selviäkin merkkejä kuuntelematta

Ansaitsen parasta, annan anteeksi etten ole tarpeeksi huomioinut todellisia tarpeitani

Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja sinä voitkin.

Energiaa on kätkettynä hurjia määriä katkeroitumisen ja anteeksiantamattomuuden taakse. 

Se, ettei voi antaa anteeksi väärintekijälle, voi aina antaa anteeksi itselleen, että on antanut kohdella itseään väärin. 

Kun itseään alkaa arvostaa, väärintekijöillä ei ole enää tarttumapintaa sinuun. 

Maiju

Tunnistatko varjopuolesi?

Kuva James Chan Pixabaystä 

On helppoa sanoa mitä muut tekevät meille. Mutta tunnistatko itsessäsi haitallisia puolia miten käyttäydyt vaikeissa tilanteissa?

Olen jutellut lukemattomien ihmisten kanssa työni puolesta ja kuinka arvokkaita keskusteluja olenkaan käynyt. Ihmiset osaavat reflektoida hyvin itseään.

Viime aikoina olen saanut omia varjojani kohdata oikein olan takaa ja se on tuntunut hämmästyttävän pahalta. Muistan jo lapsuudestani kuinka minua kutsuttiin tietotoimistoksi kerrottuani asioita eteenpäin jotka tapahtuivat ympärilläni. Minua mollattiin tästä ja sain kannettavakseni häpeän. Vasikan häpeän. Nykynuoret kutsuvat sitä snitsaukseksi. Muutaman vuoden päästä sille on jo uusi nimi. 

Kun ihmissuhteet ovat kieroja tai työelämä on kieroutunutta, syntyy kuppikuntia ja juorukerhoja. Kun haluaisit tehdä työsi rauhassa, voi olla jopa mahdotonta pysyä erossa juoruiluista, jos tämä on työpaikan sääntö eikä mikään poikkeus. 

Olen saanut todistaa uskollisuutta minua kohtaan, sekä minua kohtaan tehtyjä vääryyksiä, mitä en saisi ääneen sanoa. Ne ovat kuitenkin lipsahtaneet suustani puolustaessani itseäni ja ymmärtäessäni etten voi luottaa juuri keneenkään. Eikä minuunkaan nähtävästi voi luottaa. 

Mutta tällaiseen valtapeliin kun ryhtyy, lopulta kukaan ei voita. Sydämiä särkyy. Kun tällaisessa yhteisössä on, on hyvä olla puhumatta juuri kenellekään mitään. Harmi vaan, kun rakastan työyhteisöjä ja juuri se tekee työstäni arvokasta. 

Eläisin mielelläni rauhassa vailla draamaa, mutta jostain syystä löydän itseäni jatkuvasti draaman seasta. 

Minun varjojani on nostettu pintaan oikein urakalla, mutta miten saisin omaa valoani korostettua. 

Ehkä tämä vanha henkinen sanonta on, että valo nostaa varjot pintaan nähtäväksi, jotta voit siivota ne nurkistasi pyörimästä. 

Tämä varjo on saanut minut pienentämään itseäni ja nostamaan jalustalle muita. Nyt ymmärrän, että varjo näyttääkin sen inhimillisyyden, että niin ne muutkin vaan porskuttaa menemään vaikka heidän toiminta ei kestä päivänvaloa pätkääkään. 

Maiju

Varjot

 Olen ollut viimeiset puoli vuotta lingossa. Hyvin vahvassa omien piilotettujen tunteideni mylläävässä lingossa. 

Varjot meissä eivät näy päällepäin, mutta ne aktivoituvat eri tavoin erilaisissa tilanteissa. Tämän puolen vuoden aikana olen saanut todella harjoitella negatiivisten tunteideni käsittelyä. 

Negatiiviset tunteet ovat vaikeita, sillä uhri tai ylpeä puoli itsessä voi kieltää ne. Se näyttää varjot muissa. 

Mutta. Olen oppinut tällaisen piirteen: Minussa on rakkauden vinouma. Se on luulo, että joku henkilö todella rakastaa minua. Mutta kun olen kiintynyt häneen, hän pettääkin minut. 

Tämä tunne on seurannut minua koko elämäni, enkä ole tällaista asiaa tajunnut. 

Se on kulkenut kaverisuhteissani, perhesuhteissani ja työyhteisössäni. Se on värittänyt elämääni. Ja käväissyt pieninä tai isoina tapahtumaketjuina elämässäni. Erikoisinta näille on aina ollut, että se on naispuolinen henkilö joka tämän tekee minulle. 

Löysin tämän juuren lapsuudestani. Minulla oli yksinäisyyden pelko, sillä olen sosiaalinen persoona, joka rakastaa ihmisiä ja ystäviä ympärillään. Elämääni tuli minua vanhempi tyttö/nainen, joka vei minua kaikkialle. Hän haukkui perhettäni ja oli kieroillut perheeni selän takana, kertonut asioitamme valheen värittämänä. 

Minulla on siis ollut vinouma ja luulo, että tietyntyyppiset piirteet ovat minulle hyväksi ja olen näitä ihmisiä rakastanut täydestä sydämestäni. Näihin henkilöihin on aina liittynyt anteliaisuus. Jollain tavalla omaisuus ja raha. Iso persoonakin, joskus pienempi. Mustavalkoisuus on myös sisältynyt tähän luonteeseen, sekä kieroilu. Manipulointi, uhkailu ja joskus varkauskin. Energiavarkaus myös. 

Olen täydestä sydämestäni uskonut hyvään ja se on lopulta näytetty minulle, joko ulkopuolelle jättämisenä, minun estämisenä, mollaamisena tai tie on suljettu etten voi edetä. Olen ollut tästä hämmentynyt ja lamaantunut. Luen nyt Harri Gustafsbergin ja Sami Sallisen Taktinen neuvottelu –  hallitse haastavat kohtaamiset kirjaa ja tässä käsitellään kolmea erilaista lukkoa konflikteissa : Jäätyminen, pakene tai taistele. 

Olen kohdannut nämä kaikki piirteet itsessäni, sillä ulkopuoleltani on tullut suoraa hyökkäystä minua kohtaan. Energiahyökkäys on sitä, kun sinulle huudetaan ja tekemisiäsi arvostellaan, puidaan ja sätitään. Sinut ikäänkuin sanoilla ajetaan nurkkaan, sen seurauksena hyökkäät vastaan. 

Seuraava reaktio on ollut että tämä uhkaaja on tulossa hyökkäämään taas. Kehoni on jo muodostanut hänestä uhkan. Hän ei sitä tiedosta, mutta minä olen hänestä luonut jo uhkan. Kehoni jännittyy.

Aloitan pakenemisen. Pakkaan kamani ja eleeni ovat voimakkaita ja riehuvia. Pakenen jo mielessäni isoin elein. Mutta järkeni sanoo: äläs nyt vielä pakene. Jalkani tärisee, olen raivoa täynnä. Ja pelkään jopa omia reaktioitani. Tiedostan, että tämä tila voi saada minut hajottamaan tavaroita, kostamaan tai tekemään jotain itselleni vahingollista. 

Sitten on lamaantuminen. Vältän yhteydenottoja. Annan asioiden mennä perseelleen mielummin, kuin ottaisin enää kontaktia tähän henkilöön. Jollain tavoin hän on jo onnistunut saamaan itseään kohtaan inhon ja epäkunnioituksen. Huomaan, etten kunnioita tätä henkilöä, joten alan alisuorittaa. Ja tämä henkilö ei saa minuun enää kontaktia. Välttelen riitoja ja riitaisia ihmisiä, en kunnioita vahvoja mustavalkoisia persoonia, koska tiedän heidän olevan minun varjoni. Heidän seurassa minun varjoni ovat vahvimmillaan. Ja kun en enää ota tähän henkilöön kontaktia, se usein voimistaa hänen käytöstään. Uhkailee, reagoi, yrittää vaikuttaa minuun ja tunteisiini, joko itseni tai muiden kautta. Mutta kun peli on jo menetetty, me olemme menneet jo ääripäihin –  en näe itse muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa maisemaa. Kun lopulta päätän tuoda asiani esiin, siitä kerrotaan miten väärin toimin ja kuinka törkeä olen. 

Aloitan tavaroideni pakkaamisen pikku hiljaa. 

Minulla on ollut yksi suurimmista alitajuisista peloista : mitä muut minusta ajattelee ja puhuu selän takana. Puhuvatko ne pahaa. Ja koska en voi vaikuttaa heidän puheisiin, minun on silloin opittava kohtaamaan ne itsessäni. Ja olen saanut sen nyt tuntea ja koska se on saanut minut raivon valtaan, voin todeta nyt ettei se sitten ollutkaan niin paha. 

Mutta en missään nimessä halua altistaa itseäni enää koskaan tälle energialle. Syy miksi paskanpuhujat puhuvat selän takana on, että he kuuluvat sinne, pois elämästäsi ja pois silmistä. He eivät tee minulle hyvää. Heillä on ne omat varjot, joilla he päättävät kohdata maailman ja se on heidän oikeus, sillä minähän en voi vaikuttaa heihin. Mutta minä voin vaikuttaa siihen kuka minun elinpiirissäni on. Ja kenen kanssa minä haluan jakaa asioitani. 

On facebookkia ja instaa ja blogia, joissa kerron asioita, jotka eivät haittaa minua jos niistä puhutaan. Mutta ketkä ovat minun elinpiirissäni, tässä fyysisessä maailmassa, heidän täytyy olla ihmisiä joita kunnioitan. 

Aikamoinen varjo, sanon minä. Ihan korvia kuumottaa. 

Ole tarkkana, keitä päästät lähellesi. Kaikki eivät toivo sinulle hyvää, sillä he eivät rakasta edes itseään. 

Maiju

Arvostan itseäni

 

Kun tähän suuntaan lähdin, en tiennyt mitä etsin.

Kun täältä suunnalta lähden, olen oppinut –  että kukaan ei tiedä sinun ajatuksiasi. Olla osa tiimiä, olla osa ympäristöä on tärkeää. Olla osa eteenpäin menevää polkua. 

Oppia uutta, sulattaa tietoa –  saada arvostusta. Jätä taaksesi ihmiset, jotka eivät sinua arvosta eikä kunnioita. Huomaa ajoissa, että yhteistyö joka ei toimi on syytä jättää taakse. 

Arvostan itseäni, otan askeleen eteenpäin –  se ei ole sitä mitä ajattelin, mutta uskon sen olevan parempaa. Hienompaa ja kauniinpaa. Minulle on luvattu kaunis polku, sellainen jossa olen onnellinen. Ympärilläni on eteenpäin meneviä, vastuullisia ja sanojensa takana olevia rehellisiä ja ystävällisiä ihmisiä. Lempeitä tiukkuudessaan. 

Olen oppinut eron manipulatiivisesta käytöksestä ja sen käytöksen takana olevasta väärästä vallankäytöstä, sekä kannustavan, sinua ja sinun ajatuksia tukevan vapaamman tavan. 

Minä valitsen tielleni heitä, jotka näyttävät arvokkuutensa pitämällä huolta itsestään, ja näkevät oikean ja väärän. 

Elämässäni on myös terveet rajat ja kunnioitus. 

Minun elämässäni on itseään arvostavia ja itsensä tuntevia henkisesti kauniita ihmisiä. 

Kiitos, kiitos, kiitos 

Maiju