Olen ollut viimeiset puoli vuotta lingossa. Hyvin vahvassa omien piilotettujen tunteideni mylläävässä lingossa.
Varjot meissä eivät näy päällepäin, mutta ne aktivoituvat eri tavoin erilaisissa tilanteissa. Tämän puolen vuoden aikana olen saanut todella harjoitella negatiivisten tunteideni käsittelyä.
Negatiiviset tunteet ovat vaikeita, sillä uhri tai ylpeä puoli itsessä voi kieltää ne. Se näyttää varjot muissa.
Mutta. Olen oppinut tällaisen piirteen: Minussa on rakkauden vinouma. Se on luulo, että joku henkilö todella rakastaa minua. Mutta kun olen kiintynyt häneen, hän pettääkin minut.
Tämä tunne on seurannut minua koko elämäni, enkä ole tällaista asiaa tajunnut.
Se on kulkenut kaverisuhteissani, perhesuhteissani ja työyhteisössäni. Se on värittänyt elämääni. Ja käväissyt pieninä tai isoina tapahtumaketjuina elämässäni. Erikoisinta näille on aina ollut, että se on naispuolinen henkilö joka tämän tekee minulle.
Löysin tämän juuren lapsuudestani. Minulla oli yksinäisyyden pelko, sillä olen sosiaalinen persoona, joka rakastaa ihmisiä ja ystäviä ympärillään. Elämääni tuli minua vanhempi tyttö/nainen, joka vei minua kaikkialle. Hän haukkui perhettäni ja oli kieroillut perheeni selän takana, kertonut asioitamme valheen värittämänä.
Minulla on siis ollut vinouma ja luulo, että tietyntyyppiset piirteet ovat minulle hyväksi ja olen näitä ihmisiä rakastanut täydestä sydämestäni. Näihin henkilöihin on aina liittynyt anteliaisuus. Jollain tavalla omaisuus ja raha. Iso persoonakin, joskus pienempi. Mustavalkoisuus on myös sisältynyt tähän luonteeseen, sekä kieroilu. Manipulointi, uhkailu ja joskus varkauskin. Energiavarkaus myös.
Olen täydestä sydämestäni uskonut hyvään ja se on lopulta näytetty minulle, joko ulkopuolelle jättämisenä, minun estämisenä, mollaamisena tai tie on suljettu etten voi edetä. Olen ollut tästä hämmentynyt ja lamaantunut. Luen nyt Harri Gustafsbergin ja Sami Sallisen Taktinen neuvottelu – hallitse haastavat kohtaamiset kirjaa ja tässä käsitellään kolmea erilaista lukkoa konflikteissa : Jäätyminen, pakene tai taistele.
Olen kohdannut nämä kaikki piirteet itsessäni, sillä ulkopuoleltani on tullut suoraa hyökkäystä minua kohtaan. Energiahyökkäys on sitä, kun sinulle huudetaan ja tekemisiäsi arvostellaan, puidaan ja sätitään. Sinut ikäänkuin sanoilla ajetaan nurkkaan, sen seurauksena hyökkäät vastaan.
Seuraava reaktio on ollut että tämä uhkaaja on tulossa hyökkäämään taas. Kehoni on jo muodostanut hänestä uhkan. Hän ei sitä tiedosta, mutta minä olen hänestä luonut jo uhkan. Kehoni jännittyy.
Aloitan pakenemisen. Pakkaan kamani ja eleeni ovat voimakkaita ja riehuvia. Pakenen jo mielessäni isoin elein. Mutta järkeni sanoo: äläs nyt vielä pakene. Jalkani tärisee, olen raivoa täynnä. Ja pelkään jopa omia reaktioitani. Tiedostan, että tämä tila voi saada minut hajottamaan tavaroita, kostamaan tai tekemään jotain itselleni vahingollista.
Sitten on lamaantuminen. Vältän yhteydenottoja. Annan asioiden mennä perseelleen mielummin, kuin ottaisin enää kontaktia tähän henkilöön. Jollain tavoin hän on jo onnistunut saamaan itseään kohtaan inhon ja epäkunnioituksen. Huomaan, etten kunnioita tätä henkilöä, joten alan alisuorittaa. Ja tämä henkilö ei saa minuun enää kontaktia. Välttelen riitoja ja riitaisia ihmisiä, en kunnioita vahvoja mustavalkoisia persoonia, koska tiedän heidän olevan minun varjoni. Heidän seurassa minun varjoni ovat vahvimmillaan. Ja kun en enää ota tähän henkilöön kontaktia, se usein voimistaa hänen käytöstään. Uhkailee, reagoi, yrittää vaikuttaa minuun ja tunteisiini, joko itseni tai muiden kautta. Mutta kun peli on jo menetetty, me olemme menneet jo ääripäihin – en näe itse muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa maisemaa. Kun lopulta päätän tuoda asiani esiin, siitä kerrotaan miten väärin toimin ja kuinka törkeä olen.
Aloitan tavaroideni pakkaamisen pikku hiljaa.
Minulla on ollut yksi suurimmista alitajuisista peloista : mitä muut minusta ajattelee ja puhuu selän takana. Puhuvatko ne pahaa. Ja koska en voi vaikuttaa heidän puheisiin, minun on silloin opittava kohtaamaan ne itsessäni. Ja olen saanut sen nyt tuntea ja koska se on saanut minut raivon valtaan, voin todeta nyt ettei se sitten ollutkaan niin paha.
Mutta en missään nimessä halua altistaa itseäni enää koskaan tälle energialle. Syy miksi paskanpuhujat puhuvat selän takana on, että he kuuluvat sinne, pois elämästäsi ja pois silmistä. He eivät tee minulle hyvää. Heillä on ne omat varjot, joilla he päättävät kohdata maailman ja se on heidän oikeus, sillä minähän en voi vaikuttaa heihin. Mutta minä voin vaikuttaa siihen kuka minun elinpiirissäni on. Ja kenen kanssa minä haluan jakaa asioitani.
On facebookkia ja instaa ja blogia, joissa kerron asioita, jotka eivät haittaa minua jos niistä puhutaan. Mutta ketkä ovat minun elinpiirissäni, tässä fyysisessä maailmassa, heidän täytyy olla ihmisiä joita kunnioitan.
Aikamoinen varjo, sanon minä. Ihan korvia kuumottaa.
Ole tarkkana, keitä päästät lähellesi. Kaikki eivät toivo sinulle hyvää, sillä he eivät rakasta edes itseään.
Maiju
