Kuoleman koulu

 Uudelleensyntymisen koulu

Kirjoittajille tekee hyvää käydä läpi kuoleman koulu ja uudelleensyntymisen koulu. Monet kirjoittamisen opettajat puhuvat tästä. Kun kirjoittaa oman kuolemansa –  saa kohdattavakseen tunteita, joita ei ehkä haluaisi kohdata. Järki ymmärtää ettei oikeasti kuole, mutta tunne saattaa kertoa muuta. Shamanistit puhuvat uudelleen syntymästä.

 Olen lukenut joskus, että shamaanit tekevät rituaalin syntyäkseen uudelleen. He kaivavat maahan kuopan ja viettävät yönsä maan sylissä, jotta he voivat herätä uuteen aamuun uutena ihmisenä. 

Shamaanin on pystyttävä tällaiseen, jos haluaa toimia parantajana. 

Kirjoittajan on pystyttävä kirjoittamaan kuolemastaan, sillä se vapauttaa tunteita ja auttaa kirjoittamisessa. 

Eikö? Tämä on kuitenkin vaatimus, joka voi olla harhainen. Jokainen tietää pystyykö vai eikö pysty. Mutta, jos on pelkoja, niitä kohti kannattaa kulkea. 

Kohdallani, minun oli pystyttävä. Kuolemanpelko hallitsi minua liikaa. Se oli kohdattava, sillä se salpasi hengitykseni. Kohtasin kuoleman, näin sen omin silmin ja kävin musertavan suruni läpi. Ylleni laskeutui musta esirippu, jonka sisällä käsittelin pimeät puoleni ja synkimmät tunteeni. Se oli omanlainen maahan kaivautuminen. Mutta synnyin uudelleen. Kun kuoleman koulun käy läpi, vapautuu energiaa elää. Sillä se on jotain niin väkevää ja pelottavaakin. Kun siitä selviytyy –  ymmärtää kuka on ja mistä on tehty. 

Kuolema on osa elämää. Luonnollista elämän kiertokulkua. Meillä on erilaisia kohtaloita jaettu osaksemme, eikä ne ole aina reiluja. Mutta, omalla polulla pysyminen helpottaa elämistä. Me joudumme luopumaan ihmisistä ympärillämme ja se sattuu. Me joudumme luopumaan myös osista itseämme, sekin sattuu. Mutta kivun läpi kahlattuaan, voi löytää timantteja. Ne oli piilotettu syvälle multaan, emmekä olisi edes kaivanut niitä ilman kipua. Ilman kuoleman ja luopumisen kipua. 

Maiju

Liian täydellinen

 Oletko törmännyt tällaiseen puheeseen: "Se on liian täydellinen, siinä on oltava jotain vikaa. En tykkää siitä siksi, koska se on liian täydellinen." 

Usein liian täydellinen voi saada meissä korostumaan heikkoutemme. Mutta täydellisyys on illuusio.

Kun mieli keskittyy heikkouksiin, se näkee ympärillään vain rumuutta ja pinnallisuutta. Kun mieli keskittyy vahvuuksiin, se näkee ympärillään kauneutta ja syvyyttä. Se näkee toisenlaisen todellisuuden. 

Heikkoudet ovat vain yksi näkökulma, vahvuudet toinen. Kun kiinnittää huomion heikkouksiin, ei anna itselleen lupaa olla vahva –  vaan epävarma ja muita / itseään alaspäin polkeva. Samalla kun haluaa nähdä muissa vikaa, näyttää omat vikansa. En näe henkisesti vahvana ihmistä, joka jyrää persoonallaan muut. Näen vahvana hänet, joka saa muut tuntemaan itsensä hyväksi hänen seurassaan. Se on oma näkökulmani. 

Meidän mieli osaa olla yksi piru, sillä maailma ympärillä kertoo sille erilaisia tarinoita, johon mieli joko tarttuu tai ei tartu. Me kaikki tuntuisimme pyrkivän jollain tavalla täydellisyyteen, varsinkin silloin kun haluamme jotain. Usein yritämme haalia liian nopeasti täydellistä. Silloin saatamme epäonnistua, koska harppaamme liian isoja askeleita. Emmekä välttämättä jaksa kantaa vastuuta askelistamme. Itselläni on usein tapana hypätä suoraan syvään päätyyn, sinnitellä uimataidottomana ja vaatia täydellistä. Pöh.

Oletko kuullut sanasta baby steps. 

Tavoitteeseen pääseminen on usein hidasta. Joskus elämä antaa sinun odottaa. Kutsun sitä myös universumiksi. Tullaksesi todelliseksi itseksesi, saatat joutua möyriä muutaman mutaisen ja mätäisen lätäkön läpi. Muta symboloi alitajuntasi likakerroksia. Haitallisia käytösmalleja ja uskomuksia, jotka estävät sinua elämästä sinulle hyvää elämää. Perfektionismi usein tuo lian pintaan, se voi tuoda myös kiukun ja kivun. Mitenkäs nyt suu pannaan, kysyy elämä ja kaataa kuraa lisää niskaan. Yritäs nyt olla täydellinen. Yrität ja yrität, mutta lopulta lika kaataa.

Kun lähdet kulkemaan kohti itseäsi, pääset kiinni iloon. Suunnattomaan iloon, joka saa sinut innostumaan ja hehkumaan. Kunnes tulee lätäkkö. Klomps. Kaadut. Lätäkkö on täynnä haitallisia käytösmalleja, joiden läpi sinun tulee kahlata. Muta tulee puhdistaa, korjata, kunnostaa, pyyhkiä.

Kuva on pixabaysta. Se kuvaa hyvin alitajuntamme roskakasaa. Ajattele mielikuvissa kuinka viet jokaisen roskan roskiin, lakaiset lopulta kadun ja ehkä maalaat vielä rikkoutuneet pinnat. Saman teet samalla alitajunnallesi, kun puhdistat mielesi roskia. 

Kun alat puhdistamaan alitajuntaasi, se voi viedä sinut mielenkiintoisiin paikkoihin. Tavallaan olet eri paikoissa, mutta kaikissa paikoissa ja tilanteissa on jotain samaa kuin tutuissa vanhoissa tilanteissa. Jos saat kiinni itsesi tästä tilanteesta, mieti miten päätät asian. Miten voisit käsitellä asian niin, ettei tilanne toistuisi. Usein nämä tilanteet voivat olla itselle haitallisia. 

Esimerkki: sinulla on ilkeä työkaveri tässä hetkessä, mutta tämän tunteen voimakkuus viekin lapsuuteesi ilkeään kiusaajaan, lällätäjään. Voit hoitaa asian loppuun aikuisena. Rakkaudella tietenkin. Päästämällä tilanteesta ja hänestä irti. Korvaa se paremmalla muistolla. 

Alat tekemään uudenlaisia valintoja, mutta vanhat valintasi saattavat kummitella mielessäsi. Aiemmin elämäsi on pyörinyt aika pienissä kuvioissa, nyt huomaat sen laajenevan mitä enemmän kasvat ja mitä enemmän olet valmis ottamaan vastaan. Silmät saattavat sumentua

Vastuu tulee yhdeksi tärkeäksi piirteeksesi. Mietit mikä on minun ja mikä muiden vastuu, opettelet erottelukykyä. Siitä huolimatta vaikka muut ulkopuolellasi näkevät sinut edelleen samana henkilönä, sinä taas käyt sisälläsi valtavan muodonmuutoksen. 

Kukaan meistä ei ole täydellinen. Kukaan ei kykene sellaiseen, ei silloin olisi ihminen.

Täydellinen peittää alleen aina illuusion. Luulet vain jonkun olevan täydellinen. 

Henkinen kasvu on ollut parasta mitä olen kokenut, se on ollut niin rajua, raastavaa, polvilleni ajavaa, etten vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois. En kirjoittaisi tässä, jos en olisi sitä kokenut. Sillä en uskaltaisi. En uskaltaisi ajaa autoa, en kasvattaa lapsiani, en kantaa vastuuta, en kohdata tunteita, en kirjoittaa julkisesti, en tehdä juuri mitään. Olisin supussa, edelleen mieleni luomassa häkissä, mahdollisesti tuurijuoppo. Antaisin alkoholille luvan hallita minua. Mutta uskalsin. Uskalsin kohdata omat pimeät luurankoni, ne jotka hävettivät, ne jotka veivät minulta energiaa. Käänsin ne taiteeseen, käänsin ne lasteni kasvatukseen. Tein virheitä. Paljon virheitä. Mutta en tiedä olisinko osannut tehdä toisin, joten annan itselleni anteeksi. Alkoholi on edelleen aiheena kipeä. Se on syvällä suomalaisten juurissa. Mutta se on sama kuin minkä tahansa muun riippuvuutta aiheuttavan kanssa, jos se hallitsee sinua, etkä sinä sitä. Olet sen orja. En usko olevani sen orja, mutta elämä on opettanut minut varovaisuuteen. En voi milloinkaan tietää.

Opin myös sen, että kukaan ei voi lukea meidän ajatuksia. Kenelläkään ei ole sellaisia valtuuksia. Empaattisena voi tuntea syvästi mitä toinen käy läpi, mutta empaattinen ei voi kantaa toista ihmistä.

Sanat ovat  tärkeitä. Teot ovat tärkeitä. Syyllistäminen tai muiden päälle hyökkääminen ja sen jälkeen asian kieltäminen, vie erilaiseen laatikkoon. Kivun laatikkoon, joka johtaa satuttavaan perfektionismiin.

Henkisessä kasvussa opitaan kasvamaan parhaaksi versioksi itsestä. Nähdään omat haitalliset toimintamallit ja luodaan tilalle paremmat. Joskus ihmissuhteet menevät jäähylle, osa loppuu kokonaan –  mutta se on vain kasvun luonnollista siirtymää. 

On viisautta antaa itselleen armoa ja on viisautta olla olematta liian täydellinen. Liian täydellinen aiheuttaa särkyneitä sydämiä matkalla. 

Maiju

Itseinho

 Kaikenlaisia tunteita 

Aika ajoin tulee kärsittyä itseinhosta. Mitä sitä kieltämään. Mutta. Sille ei kannata antaa liikaa valtaa, antaa sen vain toimia aika ajoin polttoaineena. Hetkellisesti. Meidän kuuluu aika ajoin tuntea erilaisia tunteita, niin itsesääliä, itseinhoa kuin suruakin, kunhan emme viivy niissä tunteissa liian pitkään. Kun omia alhaisia tunteitaan kohtaa ja hyväksyy, ne opettavat nöyryyttä elämää kohtaan. 

Olen oppinut omista tunteistani tässä neljänkympin iässä, että herkkyyteen kuuluu aallonpohjat ja harjat. Nuorena ne ovat rajumpia, ne sattuvat kovemmin. Voivat viedä masennukseen asti. 

Milloin itseinho jää ikäänkuin seisomaan pidemmäksi aikaa herkällä? 

Omalla kohdallani seura vaikuttaa. Saavatko muut minut tuntemaan itseni hyväksi, vai huonoksi? Kun pyydän mielipidettä ja saan vastaukseksi tyrmäyksen. Sen seurauksena jos jalkani tärisee, keho uupuu. Ehkä loukkaanun. Kysyn silloin itseltäni : Oliko vastaus sellainen jota arvostan? Kysyisinkö häneltä uudestaan? Vastaisin, että en. En ole masokisti. Mutta joskus olen ollut. Hain hyväksyntää minua satuttavalta. Sain koviakin vastauksia. Ne osuivat johonkin niin syvälle minun sisimpään, että päätin olla tuntematta tunnetta uudelleen. Siksi tässä iässä toleranssi on pienempi. En salli enää itselleni tärinää aiheuttavia ihmisiä. Arvostan omaa tilaani. 

 Ei ole väliä onko henkilö ihan kiva. Jos ihan kiva henkilö saa itseni tuntemaan huonoksi, ei omia asioitaan kannata hänelle kertoa. Se on itsesuojelua. Oman herkkyyden suojelua. 

Itseinho syntyy herkästi jyrkistä mielipiteistä, ajattelemattomista sanoista ja samoin jos itse sanoo jyrkästi ja joku siitä huomauttaa tai ei edes huomauta, mutta tiedostaa sen olevan väärin. 

Oman mielenrauhan takia juuri siksi on hyvä oppia tuntemaan itsensä.

Herkkyyteen kuuluu välillä huutaminen ja karjuminen, itkeminen ja rypeminen. Mutta jos näitä tunteita ei itselleen salli, herkkyys menee tukkoon ja ei voi olla oma itsensä. Koska herkkä tuntee niin vahvasti ympäristönsä, on mahdollista alkaa miellyttämään ympäristöään kieltäessään tunteensa. 

Jos herkkä tuntee muiden surun, hän luonnostaan paijaa selkää. Jos se kenen selkää paijaa ei kestä sitä, herkkä voi vetää sen itseensä. Ottaa siis nokkiinsa. 

Jos herkän ympärillä on kovia ihmisiä, julmia ihmisiä, empatiakyvyttömiä –  voi vaarana olla loppuunpalaminen. 

Ei ole missään nimessä niin, ettei herkkä olisi vahva ja voimakas ja pystyisi pitämään puoliaan. Mutta herkän on pidettävä huoli omasta elintilasta, aurastaan niin sanotusti, jotta voi vahvistua. 

On hyvä oppia tiedostamaan kenet päästää lähelle ja kuka työnnetään etäälle. 

Sehän on niin, että jopa herkkä on vastuussa omista tunteistaan, loukkaantuu tai ei. Mutta jos jatkuvasti loukkaantuu, kannattaa miettiä onko omassa seurassa. Jos kokee olevansa, silloin kannattaa vahvistaa itseään. Ja opetella päästämään asioita toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ettei itseinho jää pysyväksi matkakumppaniksi. Oma arvo on hyvä tuntea. 

Maiju

Hidasta

Tarvitseeko pysähtyä?

Tämän puhun itselleni, mutta myös sinulle. Kun on kiire ja kaikille kaikkea –  vaatii muiltakin nopeutta ja keskittymiskyky on heikkoa. On sanottu, että nykyajan ihmisen keskittymisen taso on heikompaa johtuen älypuhelin maailmasta. Kun skrollaa somemaailmaa, oli se tiktok, ig tai fb, tarjontaa on niin paljon, ettei päivityksiä juuri jäädä miettimään. 

Työelämästä on tullut myös vauhdikasta. 

Moni tekee tänä päivänä vuorotyötä, sillä useat työpaikat ovat auki kellon ympäri. Epätasainen rytmi saa sisäisen kellon sekoamaan.

Millainen on sinulle sopiva rytmi? Rytmi ei välttämättä löydy viikon sisään, vaan siinä voi mennä jonkin aikaa, kunnes rytmi asettuu. Kun minulla oli aiemmin rytmi, kirjoitin paljon ja olin luova taiteessa.

Kun rytmini katosi, luovuus siirtyi ajanhallintaan. Oli käytettävä luovuutta aikatauluissa pysymiseen. Kirjoittaminen ja inspiraatiot katosivat. Kaikesta tuli vähän "ihan sama" meininkiä. 

Kun alkaa ärsyyntymään herkästi muista ja asioista, on silloin liian kiire ja samalla vaativa. Työelämä saa meidät ärsyyntymään. Sillä on niin paljon hallittavia asioita ja jos asiat eivät suju, ärsyyntyy. 

Kaikella on aikansa. Kaikella on paikkansa. Kun hidastaa, voi saada enemmän aikaan ja olo on onnellisempi. 

Opettelin hidastamaan jonkin aikaa. Kunnes en enää hallinnut sitä. Kun hidastaa, aistit voivat vahvistua. Saatat huomata ympärilläsi tuoksuja, ääniä ja maistaa makuja. Kun on liian kiire, kaikki ovat yhtä massaa. Kunhan menee vain eteenpäin. 

Hidastaminen tekee siis hyvää. 

Maiju

Kirjoittajan kupla

Kun vaivun kirjoittajan kuplaan

 

Kun on hyvä aikakausi ja istun kirjoittamaan, tekstiä virtaa alitajunnastani sormien välityksellä melko paljon näppäimistölle, silloin on todella vaikeaa keskittyä muuhun maailmaan. Kun kirjoitan –  minussa vilisee kaikenlaisia tunteita ja tuntemuksia. Niitä risteilee sekaisin ilosta suruun. Niitä ei aina tunnista mitä ne ovat tai mistä tulevat, sillä ne aaltoilevat. On lähtenyt pumpulia, raivoa, vitsailua, naurua –  kaikenlaisia tunteita. Ja silloin kun niitä kirjoittaa, olen pitänyt tärkeänä tunnistaa mikä tunne on päällä. 

Jokin aikaa sitten, jostain syvältä alitajunnastani kumpusi tunnistamatonta raivoa ja se asetti minut kuplaan. Kirjoitin sitä auki. Kun istahtaa koneelle ja hengittää, pitkiä syviä vetoja – keho rauhoittuu. Sekava ajatuksien massa voi lähteä selkiytymään.

Koska elämä kohtelee meitä aina välillä väärin ja silloin tunteet on hyvä käsitellä, kirjoittaminen on loistava työkalu siihen. Kirjoita itsellesi.

Kerro mikä harmitaa, miksi harmittaa. Jos on kehollinen ja kokee kipuja kehossaan kun suututtaa, voi huomioida kehoaan mitä se viestittää kivuillaan. Tarinankerronta voi olla parantavaa. Se voi auttaa muita sanoittamaan omia tunteita. Silloin kun jokin asia ei itsestä tunnu juuri miltään, joku toinen voi saada siitä apua. Älä siis suinkaan vähättele itseäsi käsitellessäsi tunteitasi. Voit auttaa samalla muita. Me emme koskaan tiedä, mitä muut käyvät sisimmässään läpi. 

Maiju

Heikkoudet

 Uskallatko sanoa omia heikkouksiasi ääneen? 

On helpompaa puhua omista heikkouksistaan, jos ei tiedä mitä niistä selän takana puhutaan. Mutta siinä vaiheessa, kun joku lyö sinua kasvoillesi omista heikkouksistasi –  olo vaikeutuu. 

Meillä kaikilla on heikkouksia. Muiden heikkouksien mollaaminen ja omien vahvuuksien korostaminen nostaa vain esiin oman heikkouden. Sehän on ristiriitaista eikö?

Toiset ihmiset ovat kuin kiertoilmauuneja, heidän samat sanat korostuu ja vanhat muistot puheissa pintautuu. Samoin on myös minulla. Minulla on paljonkin ominaisuuksia, niin heikkouksia kuin vahvuuksiakin, mutta siinä vaiheessa kun huomioni on vain muiden heikkouksissa –  ollaan jo hataralla maaperällä. 

Toki väärässä paikassa sanotut heikkoudet, saavat ihmiset epäilemään meitä. Mutta myönnä ne itsellesi ja seiso itsesi takana. Kun heikkoutensa myöntää ja niiden kanssa on sinut, muuttuu heikkoudet vahvuuksiksi. Kun niitä ei myönnä, tekee huomaamattaan virheitä, joita muut kyllä näkee, itse taas niille voi olla sokea. 

Minun heikkous on sekava persoona. Jos luet alla olevan tekstin, saat selvää tai et saa. Hah. Kirjoitan silti. ja olen hassu.

Jos me ymmärtäisimme, että asioilla on oikeat ajoitukset ja meidän erilaisuutemme ovat rikkauksia –  meidän ei tarvitsisi painostaa, eikä mollata. Mutta ihminen on kärsimätön. Se ei edes tiedosta kuinka paljon hänen suusta tulee erilaista tekstiä, joka satuttaa. Eikä se tajua, että niin kauan kuin hänen suustaan tulee tuota tekstiä on hän itse sen puheen vanki. 

Kaikki tapahtuu juuri oikealla ajallaan. Ei välttämättä silloin kun mielemme vaatii, vaan kun aika on oikea. 

Elämämme on täynnä heikkouksia, joiden jälkeen niistä tulee vahvuuksia. Kun on todella ollut polvillaan, tietää mitä oikeanlainen vahvuus on. Jos heikkouksiaan ei kohtaa, niistä ei välttämättä tule vahvuutta, ainoastaan tukahdutettua kipua. Tukahdutettu taas usein on vääristynyttä, joka voi pintautua raivona. 

Nähdään siis omat kipumme, missä meidän tulee parantua. Vaikka se on niin kovin vaikeaa. Kun muutamme ajattelumme ja sisäisen maailmamme puheen, ulkopuolinen maailma muuttuu ja muuntuu. Siinä vaiheessa kun itse lopettaa riitelyn ja tekee tarvittavat rajat, on elämän pakko muuttua. Eikö?

(Muokattu 30.5.22)

Maiju

Elämäntehtävä

 

Mitä haluat elämälläsi tehdä?  

Kysymys joka on meidän jokaisen omana tehtävänä miettiä, mutta ei kannata koskaan rajata omia mahdollisuuksia. Muuten voi jäädä näkemättä ja kokematta ihania mahdollisuuksia. 

Kun tätä kysymystä alkaa kysyä itseltään, elämä alkaa johdattaa suuntiin, joita haluaa ja joita ei halua. Mielestäni elämään kuuluu jatkuvien kysymyksien kysyminen itseltään. 

Kun tällainen elämäntehtävien pohdinta tuli vuosia sitten mietittäväkseni, en ymmärtänyt siitä mitään. En oikeastaan ymmärtänyt kuinka automatisoitua elämäni oli. Olin kasvanut tietynlaisessa ympäristössä, tietynlaisten ihmisten ympäröimänä. Luulin, että näin kuuluu olla ja tehdä. Ei ollut hyvä eikä huonokaan olla. Elämä pysäytti totaalisesti. Vaikeuksia alkoi satamaan enemmän kuin ymmärsin, kehoni reagoi vahvemmin kuin olin koskaan kokenut. Samalla opin rajullakin tavalla mielen voimasta. Minä päätin tehdä elämästäni hyvää.

Kirjoittaminen tuli tärkeäksi osaksi matkaani. Päiväkirjaan kirjoitin tunteitani auki. En osannut aiemmin tunteitani sanoittaa. Osasin mielestäni oikeinkirjoituksen ennen, nyt huomaan sen taidon olevan kiven alla. Edelleen googlaan sanoja, onko ne oikein vai ei. Jos minun pitäisi nyt miettiä mikä on oma elämäntehtäväni, se varmaan olisi hyvän mielen tuottaminen muille, auttaminen. Mutta niinkuin lentokoneen ohjeistus kuuluu: happinaamari ensin itselle, sitten muille. Ei voi auttaa muita, ellei itsellä ole kaikki hyvin. Toki voi, mutta se vie enemmän voimia. 

Elämän suurimmat kysymykset tuntuisi olevan kätkettynä pienien asioiden alle. Jos luulee, että elämäntehtävä on ajaa lamborginilla auringonlaskuun, saattaakin huomata auringonlaskun olevan se juttu. Kun luulee haluavansa omistaa ison talon, saa huomata ison talon olevan tyhjä ja kolkko, sieltä puuttuu elämä. Kun haluaa paljon rahaa, saa kohdattavakseen tilanteita, kun rahaa ei ole. Elämä on siitä ihmeellistä, että ihan kuin se johdattaisi oikeanlaisiin paikkoihin. Muistathan, että nämä ovat vain retorisia mielikuvia. Ei se kaikilla näin mene. Eivät kaikki halua lamborgineja ja isoja taloja. Toiset tahtovat ystäviä, ihmisiä ympärilleen. Meillä kaikilla on omat halumme ja toiveemme. Itseltäni puuttui pitkään yhteys ihmisiin. Olin yksinäisyyden kahleissa. Ei ole enää. 

Kun pyytää hyvää, tulee käsitellä huono pois. Ikäänkuin puhdistaa elämästään asioita, joita ei tarvitse. 

Elämä tuo meidän eteen asioita, joita mielemme luulee hienoksi. Ja pinnan alta voi paljastua jotain muuta hienoa. Ympäri mennään yhteen tullaan, on loistava sananparsi. Ehkä elämän tarkoitus on tuoda omat sinulle kuuluvat asiat näkyviksi, jotta oppisit arvostamaan sitä mitä sinulla on. Ja nähdä se myös. Joskus meille itsestäänselvät asiat on muille hienoja asioita ja joskus me ihailemme muilla sitä mitä he eivät itse arvosta.  Vaikeaa joskus tämä tallustaminen telluksella. 

Onko elämäntehtävän miettiminen liian raju kysymys, joka saa itsensä tuntemaan jollain tavalla alemmuutta? Sen ei tarvitse olla niin. Ehkä elämäntehtävä on sana joka saa meidät käymään tunteissamme ylhäällä ja alhaalla ja lopulta me ymmärrämme, että kaikki onkin ihan hyvin ja oikein. 

(Muokattu 1.6.22)

Maiju

Kirjoitanko turhaa tekstiä

 

Kysymys jota olen pohtinut. 

Kirjoittamisen "säännöissä" sanotaan, että tulisi vain jatkaa kirjoittamista vaikka asiaa ei olisi. Mutta kannattaako julkaista kirjoituksia, joissa asiaa ei ole. Sehän on sama asia kuin puhuisi kaiken mitä sylki suuhun tuo. 

Kirjoittamisessa puhutaan tiivistämisestä. Jos käyttää pitkiä lauseita ja paljon täytesanoja, teksti voi tuntua raskaalta ja lukija jättää sen kesken. 

Omat ongelmani kirjoittamisessa on liikkunut sen välillä, osuuko otsikko tekstin kanssa yhteen ja sopiiko kuva tekstiin. Jos hakisin kuvia pixabaysta, joka on ilmainen kuvapankki –  kuvat saattaisi sopia. Mutta. Minä harrastan kuvausta, joten eivät ne sovi, sillä ne ovat kuvia luonnosta tai jostain mikä itseäni kiinnostaa.

Tänä päivänä puhutaan niin koulussa kuin työelämässä itsensä reflektoinnista. Osaatko reflektoida omia heikkouksia ja vahvuuksia. 

Siihen aikakauteen johon synnyin, heikkouksia käytettiin meitä vastaan. Edelleen maailmassa on heitä, mutta julkinen maailma ei sitä hyväksy. Oletteko huomanneet?

Joten on ihan sallittua tuoda esiin omia kehitettäviä piirteitään. Edelleen on heitä, jotka järkyttyvät ja puhuvat kuinka epäammattimaista tai kuinka typerää se on. Mutta silloin kannattaa miettiä, ovatko nämä ne joille haluat puhua. 

Kohdenna kirjoituksesi hänelle jolle haluat sielusi avata. 

Olen opetellut tässä kirjoittamista jo jonkin aikaa ja markkinointiakin. Aloitin myös amk:n viestinnän kurssin ja kaikissa näissä puhutaan melko samanlaista kieltä. 

Kenelle sinä puhut. Ole selkeä. Tulevaisuuden juttu on läpinäkyvyys ja selkeys. 

Siivoa luurankosi kaapista, hyväksy ne ja ole se joka olet.

Maiju

 

Aitous

Uusia tuulia! Sain starttirahan ja aloitan yrittäjyyden kauneushoitolassa. Olen tästä iloinen, sillä se on myös askel kohti työtä valokuvaamisen ja kirjoittamisen parissa. Kirjoittamista on niin monenlaista, kanavia paljon, mutta niin on lukijoitakin. Siksi tuo kohderyhmän tarkentaminen on edelleen ollut niin vaikeaa minulle. 

Minulla on yksi iso möykky rinnassa jota olen työstänyt jo vuosia. Meinaan esillä olon pelko. Olen niin monia kirjoituksia lukenut someraivoista ja jännittänyt tuomitsevia ihmisiä, että nyt. En tiedä. Onko sillä väliä. 

Mutta tänään oivalsin, että kohderyhmäni on lempeät, itseään etsivät –  itseään rakastamaan opettelevat persoonat. En rajaa sukupuolta, koska sillä ei ole väliä. Mutta sielun kieli on oltava samaa kieltä puhuva. Ihminen ihmiselle.

Kauneudenhoitoalalla olen oppinut, että pinta on pintaa, mutta lähelle sielua pääsee vain avaamalla sydäntään. Täydellinen iho, täydellinen vartalo ajaa ihmiset illuusioon täydellisyyden tavoittelusta. Se ajaa erilaisiin häiriö tiloihin. Oikea ihminen ei ole täydellinen. Oikea ihminen kantaa arpia. Mutta arvet kaunistaa, jos itseään uskaltaa niiden läpi rakastaa. Jopa täydelliset ihmiset kantavat arpia. Inhimillisiä arpia. 

Millainen on oikea ihminen? Se on kooltaan sellainen missä sillä on hyvä olla. Se on ulkonäöltään sen näköinen, että hän kantaa itsensä arvokkaasti. Hän antaa muiden olla omia itseään. 

Oikea ihminen on kaunis. Oikea ihminen on samaistuttava. Ei kukaan voi samaistua nukkeen. Vai voiko?

                                                             

                                                         

Resepti aitoon       kohtaamiseen:

Katso silmien kautta sieluun, 

sytytä tunne sydämeen.

Kohtaa ja arvosta. 

Kunniota.

Ole.

💖

Maiju

Paha mieli

 

Paha mieli voi syntyä ihan mistä vaan. Sen on tämä maailmanaika opettanut. Samalla tämä sosiaalisen median aika on opettanut meitä pitämään puolemme. Kun itse olin lapsi, meidät kiltit vaimennettiin kasvatuksessa ja opetuksessa. Ei ollut omaa ääntä. Tänä päivänä meille painotetaan omaa ääntä ja sen löytymistä. 

On aina persoonasta kiinni kuka kontrolloi itseään ja muita. Kun haluaa näyttää ulospäin vain hyvää puolta, sitä saattaa kontrolloida ympäristöään sen mukaiseksi. Mutta, kontrollointi satuttaa. 

Kontrolli ja kuri on silti hyvä asia, jos sillä ei kahlita yksilön omaan tahtoon. Kontrollilla voidaan opettaa tietynlaista käytöstä, esimerkiksi opettaja opettaa luokkaa, työpaikka opettaa työntekijöitään. Meillä pitääkin olla jokin suunta. Mutta jos me emme tee yhteistä sopimusta, esimerkiksi sovi pelisääntöjä, kuinka meillä toimitaan, mitkä ovat arvomme - odottaa silloin edessä rutkasti pahaa mieltä, rutinaa, käden vääntöä ja sutinaa. Olipas runollista. 

Diana Cooperin enkelikorteista voi lukea lauseen "kuriton koira on vaaraksi ihmiselle". 

Kuriton ihminen on vaaraksi itselleen? Eikö?

Kun on sisäistänyt kurin, elämä on helpompaa. 

Ihmisyys on vaikeaa. Kun kaikilla on mielipide, voimakaskin –  saattaa edessä odottaa yksinäisyys, jos mielipiteet ovat liian voimakkaita ja toisistaan eriäviä. Liika kontrollointi voi asettaa yksinäisyyden kahleisiin. Liika täydellisyys toisin sanoen. Mutta, se ei ole aina huono asia. Voi olla, että menettää ne ihmiset, jotka ovat edessäsi, mutta ei heitä silloin ole sinulle edes tarkoitettu. Jos sinun täytyy kontrolloida ihmisiä, jotka ovat lähelläsi –  he eivät ole silloin sinun ihmisiä. Ihminen pysyy vapaasta tahdostaan luonasi, jos hänen kuuluu siinä olla. Toiset ovat vain käymässä, saattavat tulla vuosien päästä jopa takaisin. Jos sallii ihmissuhteissa vapauden, eikä kahlitse toista –  syntyy luottamussuhde, joka ei välttämättä katkea koskaan. Jos kontrolloi ja kahlitsee ympäristöään, ympäristö pyristelee eroon. 

Hyvän kommunikoinnin synnyttämisessä kannattaa välttää syyttäviä ja kontrolloivia sanoja. Paha mieli syntyy syyttämisestä. Mutta jos syytökselle on aihetta, silloin vastaanottajan paha mieli on turha. Kuka sen sitten päättää mikä on turha. Ehkä se on sielun sopimus. 

Elämä on laina –  lauletaan. Niin on. Ja kaikki mitä koemme ja näemme on meillä lainassa. Paha mielikin menee ohi, kun opimme sen opetuksen. Lapseni sanoivat pienenä "minulla on maha mieli".

Maiju

Sanojen vakavuus

 Olenko selkeä viestinnässäni

Olen toisinaan joutunut opetella jyrkkyyden sanoissa. Sekä selkeyden. Jos en ole selkeä, vaan ristiriitainen viestinnässäni, minua on vaikea ymmärtää. Olen oppinut tällaisia pieniä juttuja kantapään kautta. Jos haluan saada viestini perille, on oltava selkeä, ytimekäs ja kohtelias, sekä seistä sanojeni takana. Hyökkääviä viestejä ei jaksa lukea, eikä hyökkääviä sanoja kuulla. Ja jos aina peruu puheensa jälkeenpäin –  uskottavuus vähenee.

Jos on riitatilanne ja omat ajatuksensa haluaa tuoda ilmi, ne suuttumuksen tunteet myös –  syyttelyt kannattaa jättää pois. "Sinä olet sellainen, sinä et osaa, sinä sanoit että minä..." Vastapuoli hyökkää tällaisista takaisin, eikä sovintoa välttämättä tule. Kun kääntää sen edes muotoon "Minusta tuntuu tältä.." Teksti kevenee.

Ihmiset jäävät kantamaan sanotut sanat. 

Jos viljelet suustasi kaikkea mitä sylki suustasi tuo –  jätät jälkeesi kysymyksiä, joita ei välttämättä enää tulla kysymään sinulta. Siksi kommunikointi on taitolaji, sen on oltava hienovaraista. Varsinkin tilanteissa jossa olet uudella maaperällä. Isolla egolla ja isoilla askeleilla, 'sydämiä särkyy' ja niitä on vaikeaa korjata jälkeenpäin. 

On kuitenkin hyvä tiedostaa, että siitä huolimatta vaikka kommunikoisit millä tavalla hyvänsä, on mahdollisuus, että joku suuttuu. Varsinkin jos teet jotain vierasta. 

Tärkeää olisi kuitenkin, että seisoisit sanojesi takana. Jos sanoo "tekosyyn", joka paljastuu lopulta hataraksi ja jopa valheeksi. Sitä tulee loukanneeksi ihmisiä, vaikka se olisi mielestäsi tahatonta. 

On joskus vaikeaa olla rehellinen tässä maailmassa, sillä on ihmisiä jotka kuulevat asiat niin kuin he haluavat kuulla. Esimerkiksi johdattelevat sinut vastaamaan tavalla, joita he tulevat käyttämään sinua vastaan. Siksi on hyvä oppia tuntemaan erilaisia tapoja kommunikoida ja tuntea itsensä miten kommunikoi. 

Miellyttäjä haluaisi tehdä asioita niin, että kaikilla on hyvä olla. Mutta miellyttäjän itsensä kannalta kannattaa tehdä myös niin, että itselläkin on hyvä olla. Jos kaikkia miellyttää, tulee loukanneeksi aina jotakin. 

Sillä uupumus odottaa, jos ei itseään kunnioita. 

Maiju