Ihmeiden oppikurssissa puhutaan, että pitäisi luottaa elämään. Ilman tietenkin pitäisi sanaa. Aloin miettimään, mikä estää minua luottamasta ja mikä saa minut samaistumaan kehooni.
Kun me elämme ihmisten maailmassa, ihmisyyden kentällä ja ihmiset inhimillisinä olentoina toisinaan toimivat impulssiensa varassa – kehossa tapahtuu sätkyjä. Tiedän, liian pitkä lause. Yritän avata. Kun kohtaat vaikka vihaisen tilanteen, joku sanoo sinulle rumasti tai ns. hyökkää sinua vastaan yllättäen kuin puskista, keho jännittyy ja on valmiina hyökkäämään takaisin. Kun sinulle käy pari kertaa samankaltainen tilanne – keho oppii, että on tarve puolustautua/hyökätä. Kun hyökkää, vastareaktio voi saada aikaan minkä tahansa laiset seuraukset. Silloin lopettaa luottamisen. Ja alkaa suojautuminen. Suojautumisen tila päällä, näkee joka puolella ikäänkuin uhkia ja on vaikeaa rentoutua. Alkaa muodostua kiire. Lopulta ajautuu sisäiseen oravanpyörään. Ei näe enää itseään ja omia todellisia tarpeitaan, näkeekin vain uhkia muissa. Näkee muiden tekemiä virheitä.
Minulla on ollut yli vuoden kestävä luottamattomuus. Olen mennyt ikäänkuin negatiiviseen kuplaan, enkä edes tiedosta sen olevan negatiivinen. Mutta kun katson ympärilleni, näen vain supinaa, näen selän takana puhumista, hyökkäämistä sanallisesti toisia kohtaan. Näen vaatimuksia, uhkaa ja vihaisia ihmisiä. Nämä ovat toki laimeita versioita minulle, mutta jollekin ne voivat olla hyvinkin kuormittavia. Näen ajattelemattomuutta, empatiakyvyttömyyttä. Nämä ovat ajatuksia, jotka aiheuttavat kipua kehossa.
Kun luen ihmeiden oppikurssia, siellä puhutaan oppaasta. Opas on Pyhä Henki, mutta sille voi antaa mieleisensä nimen. Vaikka totuus. Hänelle annetaan tilanne hoidettavaksi ja itselle jää tehtäväksi vain luottaa. Olen tätä tehnyt keväästä asti ja huomaan tarvitsevani kirjaa enemmän ja enemmän, sillä tuntuu kuin en pärjäisi itsekseni. Sisäiset mörköni, riittämättömyyden tunteeni ja mitä näitä vielä on – nostavat päätään ja kuormittavat. Se purkautuu lopulta migreeninä. Olen päättänyt vain jatkaa kurssia. Kurssissa puhutaan, että omat pimeät alitajunnan asiat on hyvä tuoda esiin, valoon. Jotta ne voivat puhdistua. Alitajunta on kuin viemäri, johon kätketään roskia.
Rakkaus on ainoa oikea tunne ja asia, siinä on totuus. Jätä pelko taakse ja luota. Anna pelko totuudelle.
Maiju
