Oletko vapaa?

 Ihminen tottuu kaikenlaiseen. Niin hyvään kuin huonoonkin. Sitä saattaa kipuilla läpi kovien haasteiden ja jäädä sen myötä kiinni turvallisuuden tunteeseen, joka on saavutettu voitetuista vaikeuksista. Turvallisuus kuitenkin on saattanut rakentua heikkojen perustusten päälle. Siksi olisikin hyvä oppia mitä tarkoittaa oma vapauden tunne. Milloin tunnen olevani vapaa? Olen oppinut vapaudesta –  sen olevan mielen tila. Kun katsomme tätä maailmaa ympärillämme, mitä tässä on ihmiskunnalle tapahtunut –  olemme ymmärtäneet ettei kukaan meistä ole vapaa. Sitä on vähän niinkuin aina jonkin asian vanki. Jopa omien ajatustensa. Jos ulkoinen maailma kahlitsee, silloin vapaus ei ole läsnä. 

Aikanaan tein oivalluksen kävellessäni korkeasaaressa. Upeat merikotkat istuivat häkeissään. Vapautta symboloiva lintu. Häkissä. Sisälleni syntyi outo pahan olon tunne ja tajusin, etten itsekään ollut sen vapaampi. Vaikka luulin niin. Siitä asti lähdin vapauttamaan itseäni häkistä. Olen vapaa kun minun annetaan toimia kuin haluan, eikä yritetä vaikuttaa manipuloiden. 

Maailma on täynnä heiluvia ihmisiä, jotka korostavat omaa valtaansa ja he voivat saada vieressään olevat manipuloitua valtaansa. On täysin eri asia joutua kahlituksi väkisin tai "uhaten" kuin tulla "kahlituksi" vapaasta tahdostaan. 

Vapaus syntyy siitä kun on oman elämän hallinnassa tietoinen omista asioistaan. Kun jokin uhkaa vapauttamme, keho reagoi. Silloin voi asialle tehdä jotain. 

Vapaus on sitä että keskittyy omiin asioihin, eikä takerru muihin. Pystyykö todellisuudessa tässä maailman ajassa olemaan täysin vapaa? Olen yrittänyt tätä selvittää. Jos olisit täysin vapaa, eläisit mielen ulottumattomissa jossain vuoren huipulla, etkä eläisi tässä maailmassa. Pahoittelut tästä lauseesta. Tarkoitan ehkä tällä, että meillä ihmisyydessä on lakeja, ja emme voi milloinkaan olla vapaita niistä. Mutta kun sisäistämme arvomme sekä sisällytämme sen ulkoiseen maailmaamme, ehkä silloin olemme vapaita? Mutta voinko minäkään kertoa mitä vapaus on? Sillä se on jokaiselle henkilökohtainen tunne. 

Intuitio matkakaverina voi olla ainoa ystävä, jos haluaa päästä eteenpäin matkallaan. Elämä tarjoilee eteen tilaisuuksia, jotka voivat pelottaa. Jännittää. Hirvittää. 

Kaikkiin hömpötyksiin ei kannata ryhtyä, se on selvä, sillä jonkinlainen järki on hyvä olla matkakaveri.  Mutta. Joskus intuitio vie hömpötyksiin ja jos se tuntuu todella oikealta, silloin se kivi kannattaa kääntää. En olisi löytänyt intuitiooni yhteyttä, jos en olisi kuunnellut niitä kummallisia merkkejä. 

Mutta, kun elämä kysyy oletko valmis menemään eteenpäin, mitä vastaat? Olemmeko koskaan valmiita? Joskus on vain keskeneräisyydessään pompattava ja lähdettävä matkaan. Välttyäkseen ahdistavalta kivulta on silti hyvä olla hiukan valmistautunut. Liian syvään päähän hyppääminen, saattaa hukuttaa ja sen jälkeen tahtoo kuivalle maalle. Turvaan. Koska huomasi, ettei osannutkaan uida.

Silloin voi vetäytyä maan pinnalle ja opetella uimaan ja kokeilla myöhemmin uudestaan. 

Kommunikointi

Joskus eteemme tulee ihmisiä, joiden kommunikointi on mielestämme vääränlaista. Kunnes, tulee joku jonka kommunikoinnin taidot ovat vielä heikommat, kuin edellisen. Maailma opettaa meitä jatkuvasti erilaisilla tavoillaan vastaanottaa tietoa. Joskus meidät pakotetaan saappaisiin, jotka eivät ole meidän –  saappaisiin joihin emme halua. Silloin maailma puhuu mukavuusalueesta ja sen ulkopuolelle menemisestä. 

Henkinen kasvu on kipua, kivun perään. Voitettujen tunteiden jälkeen, saamme palan mielenrauhaa kannettavaksemme. Ehkä opastaaksemme muita, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa. Tai ehkä vain kasvattaaksemme itseämme. 

Sydämen ääni/intuitio on vaimea ja hiljainen ääni. Ego on voimakas ja hyvinkin äänekäs. Tämän äänen selvittäminen / erotteleminen toisistaan vaatii itseltään hiukan työtä. 

Kun elämä kysyy oletko valmis, se asettaa meitä haasteisiin, joihin emme ehkä osaa varautua. Jos jatkuvasti kuuntelemme sisäistä ääntämme ulkoisen hälyn sijaan, ehkä me silloin voimme päästä maaliin.

Kun olet vapaa mielesi kahleista, osaat lukea tilanteita joita järki ei osaa. Järki haluaa aina selityksiä ja perusteluja, joka on ihan hyvä asia, mutta joskus on hyvä osata päästää järjestä irti –  ettei jää polkemaan paikalleen. 

Toivottavasti en suututtanut sinua kirjoituksellani. Silloin kun ärsyyntyy, se taitaa kuitenkin olla viesti itselleen. 

Oi että kuinka joskus ärsyttääkin oma mieli. Ja henkinen / sisäinen kasvu. 

 

Maiju

Merkitystä etsimässä

 

Olen joskus lukenut käsitteen, että ulkopuolinen maailma heijastaa sisäistä maailmaani. Peiliteoria.

Aloin elämään tämän ideologian mukaan ja olen siitä oppinut hyvin paljon. Valokuvaamisessa minua on inspiroinut vesipisarat ja olen kovasti pohtinut tähän syytä. Ystäväni sanoi pisaroiden heijastavan takaisin päin. Niinpä otin valokuvan ja tosiaan, sieltä heijastuu kuva. Mutta. Oivalsin myös, että itku on ollut tapani puhdistaa sielua. Eli jos on liian pitkään kova stressi tai vaikeaa, itku on puhdistanut kipuni. Itku väsyttää, mutta se lopulta virkistää, sillä sitä alitajuisesti vain sinnittelee monessakin asiassa. 

Ymmärsin, että luonto "itkee" puolestani, kun itse en pysty. Silloin ihailen sadetta. 

Maailmamme voi olla todella kova herkälle sielulle ja kiire / jatkuva paine tyrehdyttää herkkyyden. Mutta myös huolet, esimerkiksi taloudelliset huolet, jotka liittyvät juurisakraan –  elämän peruskallioon. Kun talousasiat ovat kunnossa, stressiä voi olla huomattavasti vähemmän. Sillä juurichakra on yhteydessä maailmaame. 

Chakrojen opettelun myötä, omaan elämään voi tulla tietynlaista rauhaa ja tasapainoa –  sillä se on yksi iso osa meitä ja omaa itsetuntemustamme. Mutta, se saattaa joillain mennä yli hilseen. "Ne ovat niitä hörhöjen juttuja". 

Oma mieli voi kieltää hörhöilyn ja pysyä tiukasti jalat maassa, sekä olla uskomatta mihinkään. Mutta siitä huolimatta samat asiat vaikuttavat taustalla vaikka niihin ei uskoisikaan. 

Meillä on peruskäsityksen mukaan 7 chakraa. Värit menevät samassa järjestyksessä kuin spektrit, eli myöskin sateenkaaren väritys. Joku ihminenhän nämäkin on keksinyt, jos on pakko epäillä. Jotain. 

Juurichakra on yhteytemme maahan, värinä on voimakas punainen ja se liitetään myös talouteen ja omistamiseen, materiaaliin. Ihminen tarvitsee materiaalia ympärilleen, ellei ihan pilvilinnoihin halua lähteä ja leijua. En kuulu siihen porukkaan. Vaan minun turva on koti, perhe, talous ja ystävät, sekä työ – eli merkitys elämässä. Haluan tehdä työtä jossa arvoni kohtaavat työn kanssa. Olen myös överi sosiaalinen ja taiteilijamainen, joten näitä piirteitä täytyy löytyä työstäni tai vahvasti elämästäni. Etsin myös rauhaa.

Sakraalichakra liittyy taiteisiin –  eli luovuuteen ja seksuaalisuuteen. Jos tämä toimii, ja olemme balanssissa siinä suhteessa –  on luovuus tasapainossa, eli taitomme ovat esillä ja seksuaalinen energia –  joka kuuluu ihmisyyteen on kunnossa. 

Solar plexus taas on ympäröivän maailman ajatukset. Tämä sijaitsee navan yläpuolella ja aikanaan kun harjoitin tätä, laitoin laastarin napaan merkiksi suojautumisesta. Pelot asuvat tässä chakrassa, sekä muilta tulevat ajatukset. Se on väriltään keltainen. Kun itseensä alkaa tutustua, siellä ajatuksissa huutaa maailman ajatukset. Kollektiivin uskomukset. Kulttuuri ym. Niiden seasta tulisi löytää se oma itse. Siksi tutustuessaan itseensä on hyvä suojautua muiden ajatuksilta. 

Sydänchakra –  no sehän on selvä. Siellä asuu rakkaus maailmaa ja rakkaus itseään kohtaan. Väri on vihreä tai vaaleanpunainen. 

Kurkkuchakra –  Tämä on sininen ja yhteydessä kommunikaatioon. Usein kurkku ilmentää sanomattomia sanoja. Pidätettyjä tunteita. Myös joskus opin tällaisen lauseen, jonka hyväksyin omakseni –  energiat kohtaavat kurkussa ( jos kivulle ei löydy mitään syytä). Kommunikointi ei aina ole helppoa. 

Otsachakra –  se on näkökyky henkiseen maailmaan. Puhutaan näin, että alimmat chakrat tulisi hoitaa ennen tämän avaamista, sillä voi lähteä liikaakin leijumaan ja jalat irtoaa maasta. Indigon sininen väriltään. 

Krunuchakra –  Tämä on taas yhteys universumiin, omaan korkeampaan minään ja sieluun. Väri on liila. Juurichakran ja kruunuchakran välistä virtaava energia tasapainottaa sielun ja kehon energiat. 

Nonih tästä tulikin henkinen postaus, jota en todella suunnitellut. Pidän hörhöminän mieluiten piilossa. Joku oman egoni juttu. Mutta merkityksellinen elämä tarkoittaa itselleni yhteyttä maailmaan. Olla sinut ihmisten kanssa joiden kanssa kommunikoin. Olla yhteydessä työhön ja maailmaan. Olla osa yhteisöä. Se on oma merkityksellisyyteni. Ja tätä kun lähdin aikanaan etsimään – möyrin kyllä jokaisessa muta-lätäkössä mitä eteeni tuli. Menin turvalleni ja haavoitin egoani ja paljon. Mutta. Olen saanut myös kokemuksen tuomaa arvokasta viisautta. Joka ei silti aina ole parhaakseni. Vaikka luulen näin. Mutta. Matka jatkuu ja opiskelemassa tätä elämää täällä ollaan. 

Maiju

Henkinen kasvu

 Yleensä vasta silloin, kun kohtaamme elämässämme vaikeuksia –  ajaudumme henkisen kasvun polulle. Ehkä siinä tulee samalla pohdittua uskonnollisiakin ajatuksia. En mene niihin, sillä uskon asiat ovat hyvin iso osa mielikuvia ja mielipiteitä. Henkinen kasvu on taas kysymyksiä. Kuka minä olen? Mihin uskon? Mitkä ovat arvoni? Kohtaavatko arvoni ihmisten kanssa, joita on ympärilläni? Henkinen kasvu vie sielun pimeyteen. Se vie useimmiten kipuihin ja tunteisiin, joita emme ole kohdannut, ainoastaan hyväksynyt –  sillä ne ovat muodostuneet kollektiivista ympärillämme. Se tuo tietynlaisen kapinallisen myös esiin itsessämme. Henkinen kasvu on henkisyyttä, mutta se ei tarkoita samaan kastiin istumista kaikkien henkisten ihmisten kanssa. Sen opin matkallani. Tie vie yhteenkuuluvaisuuteen, sekä täydelliseen eristäytyneisyyteen. Yksinäisyys tuo esiin tunteita itsestä. Toiset viihtyvät yksinäisyydessä, toiset ahdistuvat.

Kun kipu tulee kohdalle, sitä hakeutuu parempaan luonnollisesti. Kivusta voi tehdä kaunista. Elämästä voi muodostua symbolista. 

Kasvu tuo eteemme peilin – mistä tykkään ja mistä en tykkää itsessäni. Siinä puhutaan myös puhdistautumisesta. Kun ihminen sairastuu, se puhdistuu. Keho pakottaa lepäämään. Lepo ei ole helppoa hänelle, joka on tottunut suorittamaan. Ympäristö saattaa huutaa ympärillä kuinka on kiellettyä olla kipeä. Mutta oma mieli on se pahin huutelija. Korona taas on opettanut kaikkia maailman ihmisiä lepäämään, kun on kipeä. 

Henkinen kasvu tuo lähemmäs itseä. Mitä minä haluan? 

Omaan kasvuuni on kuulunut taiteellisuuden esiin tuominen. En tiedostanut omaavani minkäänlaista taiteellista kykyä, mutta kipu ajoi siihen suuntaan. Taide toimi terapiana. 

Henkinen kasvu toi minut lähemmäs omaa sielua, mielihyvän tunnetta. Onnellisuutta. Ensin piti karsia "kuka minä en ole" piirteitä. Muut ihmiset toimivat opastajana tietämättään. Kipua toi tieto, etten ole kuin muut. Lapsesta asti kun olin tiedostamattani halunnut kuulua joukkoon. Niinkuin hyvin hyvin moni nuori haluaa, vaikka kieltäisikin asian. 

Henkiseen kasvuun voi kuulua myös mystisyyttä, sekä vahvoja illuusioita, sekä illuusioista pois oppiminen. Siihen kuuluu myös vahvasti maadoittuminen. Jokaisella on oma polku. Vaikka joskus tekisi mieli sohaista muiden polkuja ja repiä mukanaan omalle polulle, niin heillä on silti oma polku. 

Henkisessä kasvussa parannetaan uhri meissä, sekä haavoitettu sisäinen lapsi. Mutta myös haavoittaja parannetaan. Kun ihminen toimii tiedostamattomana, silloin hän ei tiedä olevansa vahingollinen ympäristölleen. Mutta myöskään, kun ei tiedä olevansa uhri - sitä on jatkuvasti tilanteissa missä uhriminän rooli käynnistyy. Kipua kivun perään. Kunnes ehkä ymmärtää punaisen langan / kaavan. 

Osaisinpa kertoa miten näistä pääsee irti. Mutta kirjallisuutta aiheesta on laajasti. Intuitio ohjaa oikeiden kirjojen, sekä oikeiden ihmisten äärelle, kun oppii kuulemaan. 

Tutustu itseesi. Kuka olet, mitkä ovat uskomuksesi asioista, elämästä, ihmisistä ympärilläsi? Oletko onnellinen? Riitätkö ja riittävätkö muut sinulle. Mitä tarkoittaa jalat maassa oleminen sinulle? Jos olet nopea tekemään päätöksiä ja vaihtamaan suuntaa, mieti voisitko opetella pysymään paikallasi. Jos et millään suostu liikkua, mieti voisitko liikahtaa. Elämä muuttuu ja muuntuu koko ajan. Uskallatko kulkea muutoksen mukana. Uskallatko päästää irti asioista, joita haluat –  mutta jotka eivät kuulu sinulle? 

Henkisen kasvun lainalaisuuksien kanssa ( jos tällaista sanaa uskaltaa käyttää) kuuluu: Kun olet oppinut mitä kipu sinulle opetti, olet valmis jatkamaan matkaa. Pääsemään ns. seuraavalle tasolle itsesi kanssa. 

Kun alat kyselemään, maailma alkaa vastata sinulle. Jos sallit mystisyyden astua elämääsi ja intuitiosi astua tärkeäksi matkakumppaniksi – tulette voimapariksi ja elämääsi voi tulla ihmeitä. Sinun ihme, voi olla jonkun toisen luonnollinen olotila. Sinun luonnollinen olotila voi olla toisen ihme. Älä rajaa, älä tuomitse –  vaan kuule mitä maailma sinulle haluaa kertoa. Ja nauti matkasta. 

Vielä tähän loppuun: 

Henkiseen kasvuun tulee myös iso teema käsiteltäväksi. Minä ja muut. En minä, mutta muut. Ei muut, vaan minä. Kun silmät alkaa aueta, näkee muiden olevan myös ihmisiä, samoilla kivuilla ja haavoilla kuin mekin. Oli tulotaso ja status mikä hyvänsä. Kohtele muita kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Samalla opit erottelukykyä. Hienoja ristiriitaisia asioita, ettei mikään ole niin kuin joku väittää. Kaikkien roolien takana on sydän –  haavoitettu tai haavoittaja, jota on haavoitettu. Älä sorru ulkoisen olemuksen perusteella arvottamiseen, sillä saatat olla hyvinkin väärässä. 

Ihminen luo itselleen roolin jo lapsena ja hän on oppinut roolia pitämään yllä selvitäkseen. 

Ollaan siis lempeitä toisillemme, emme koskaan tiedä mitä kipua muut kantavat sisällään. Mutta meidän ei silti tarvitse ottaa kenenkään kipuja kannettavaksi, vaikka niitä ymmärtäisimme. 

Maiju

Voinko minä muuttua?

 Ihminen jalostuu

Kun olin nuori - elämäni oli aika mustavalkoista. Näin vain yhdenlaisia todellisuuksia ja silloin myöskään en uskaltanut uskoa hyvään, enkä positiiviseen muutokseen. Muutokset tuntuivat kipeiltä puristuksilta. Vastustin muutosta. Minulla oli oletuksia ja ajatuksia ettei ihminen voi muuttua, mutta elämä antoi minulle monenlaisia opetuksia.

-Voin vierähtää jonkun toisen nahoissa hetkellisesti, mutta kun vietän siellä liikaa aikaa –  kadotan itseni.

-Erilaiset ihmiset tuovat meille käsiteltäväksi meissä olevia uusia tunteita, mutta voin valita itse miten reagoin ja minkälaisia piirteitä vahvistan itsessäni.  

-Voin pyrkiä kehittämään omia piirteitäni, mutta minulla on tietyt piirteet jotka eivät koskaan muutu.

-Voin oppia tiettyjä asioita, joilla jalostaa itseäni, mutta esimerkiksi empatiakykyni on sisäsyntyistä.

-Voin sanoittaa paljonkin itseäni, mutta voin samalla tiedostaa, että mielipiteeni muuttuvat koetun elämän myötä. 

-Jos en koskaan kohtaa vaikeita tunteitani, voin toimia autopilotilla. 

-Minun ei tarvitse tykätä kaikista. Kilteille painotetaan, että kaikkien kanssa on oltava, vaikka he satuttaisivat. "No äläs nyt pienestä suutu". Mutta jos on liian herkkänahkainen kaikesta, voi olla että löytää itsensä yksinäisyydestä. Maailma vastaan minä. 

-Ihmisen elämänkaareen kuuluu vaikeudet. Jos kaikki olisi aina simppeliä, tulisi helposti luokseni –  voisi elämä jäädä hyvin pinnalliseksi. Minä kaipaan syvää ja rikasta henkistä elämää, jossa minun kanssani samankaltaiset, ei samanlaiset ihmiset jakavat kanssani arkea. Ei ole samanlaista kuin minä, enkä tiedä haluaisinko sellaista tuntea. 

-Jos jokin asia tuntuu nyt vaikealta, se voi olla muutaman vuoden päästä luonnollista ja helppoa. 

Voinko minä siis muuttua muunlaiseksi, vai muutunko minä enemmän omaksi itsekseni? Naamiot joita olen kerännyt matkani varrella karisee pois. 

Henkiseen kasvuun kuuluu egon ja sydämen äänen erottelu. Ego haavoittuu, sydäntä ei kiinnosta. Sydän vain liukuu eteenpäin. Kysynkin itseltäni, miksi haluan egoani sattuvan. Päästän irti. Ihmiset joissa roikun, eivät ole kiinnostuneita minusta. He ovat kiinnostuneita itsestään. HE joissa ei tarvitse roikkua ovat ihmisiäni. 

Nyt kysynkin sydän sinulta, mihin haluat viedä minut, sillä egoni on alkanut kärvistellä?

Maiju

Uusi minä

Uusi minä on valmis ottamaan seuraavan askeleen elämässään. Uusi minä on valmis jättämään taakse sellaisia tunteita ja kipuja, joita uusi minä ei halua kantaa enää mukanaan. Uusi minä haluaa parempaa ja tasaisempaa elämää. Uusi minä on vanhempi ja vahvempi. Uusi minä ei rakenna itsetuntoaan muiden varaan, hän rakentaa sen itsensä varaan. Vaikka uusi minä saisi kuulla asioita menneestä itsestä, hän ei enää kuule, eikä kuuntele. Hän vaihtaa suuntaa. Hän vie mukanaan uuteen opittuja taitoja ja tietoja, sekä kuljettaa vain vahvuudet ja opit, jotka ovat kehittyneet ja jalostaneet uudesta minästä paremman ja inhimillisemmän ihmissuhdetaiturin. 

Uusi minä haluaa vain hyviä asioita elämäänsä. Uusi minä haluaa konkreettisia tekoja hienojen sanojen sijaan. Uusi minä jatkaa eteenpäin elämässään. Uudelle vuosikymmenelle. Tervetuloa uusi! 

Maiju