Anteeksiannolla on hämmästyttävän suuri voima. Kun olin nuorempi, olin ylpeä enkä pyytänyt anteeksi millään. En suostunut myöntää olevani väärässä. Kun kasvoin aikuiseksi, opettelin pyytämään anteeksi, mutta lopulta huomasin, ettei minun tehtäväni ollutkaan aina se anteeksi pyytäminen. Oli opeteltava erottelemaan. Kiltti, empaattinen ja auttava ihminen helposti ottaa kantaakseen muiden taakkoja, niitä jotka eivät itselle kuuluisi. Siinä on ongelmana vain myöhemmin mahdollinen katkeroituminen.
Mutta anteeksi antaminen itselle, on tärkein ja voimakkain anteeksianto.
Kohdista tämä itsellesi, kuvittele itsesi seisomaan eteesi tai seiso peilin edessä ja sano ääneen:
Olen pahoillani, että olen antanut kohdella itseäni huonosti
Anna anteeksi, että olen jättänyt ihan selviäkin merkkejä kuuntelematta
Ansaitsen parasta, annan anteeksi etten ole tarpeeksi huomioinut todellisia tarpeitani
Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja sinä voitkin.
Energiaa on kätkettynä hurjia määriä katkeroitumisen ja anteeksiantamattomuuden taakse.
Se, ettei voi antaa anteeksi väärintekijälle, voi aina antaa anteeksi itselleen, että on antanut kohdella itseään väärin.
Kun itseään alkaa arvostaa, väärintekijöillä ei ole enää tarttumapintaa sinuun.
Maiju
