Uusi energia

 Uusi vuosi 2022 edessä.

Näyttääkö se valoisalta?

Jos saisit päättää mitä otat tulevaan vuoteen mukaan ja mitä jätät taakse, osaisitko vastata?

Toisinaan vastaukset ovat helppoja. Pieniä ja merkityksettömiä asioita on helppoa jättää taakse, keskikokoisia hiukan vaikeampaa, isot taas erittäin vaikeita. En ole tehnyt uudenvuoden lupauksia juuri koskaan, koska en ole niitä kyennyt pitämään. Viime vuonna tein. Lupasin hävittää kotoa 570 tavaraa. Se oli helppo päätös ja helppo toteuttaa. Olin hoitanut sen jo puolessa välissä vuotta. Ihmettelet varmaan miten saan noin paljon tavaraa hävitettyä. Selitys on, että kun on lapsia, on tavaraa. Ja paljon. En heittänyt roskiin mitään, vaan lahjoitin tai laitoin myyntiin. Jos jokin oli rikki ja roskiskunnossa, silloin tietenkin hävitin. En salli itselleni turhaa roskaamista, mutta tiedostan etten voi pelastaa maailmaa roskalta. 

Vaikka sanon päätöksen olevan helppo –  johtuu sekin siitä, että olen harjoitellut tavarasta luopumista vuosia. Tavarasta eroon pääsy ei ollut helpoin tehtäväni vielä vuosikymmen sitten. Luovuin myös tunteista, jotka pitivät minut kiinni tavaroissa. Mutta kyllä, roskasin paljon tänä vuonna. Keittiöremontin yhteydessä roskaa tuli paljon. Pääsimme eroon hiiren papanoistakin samalla. Hämmentävin uskomus jonka löysin alitajunnastani oli, että raha on rakkautta. Mistä lie sinne päässyt. 

Tavaroista on helppoa luopua, ne ovat materiaa ja sitä tulee ovista ja ikkunoista. Mutta kun täytyy tehdä tekoja tai luopua tunteista tai käytösmalleista on se jo paljon vaikeampaa. Esimerkiksi syyllisyydestä tai uhriudesta, marttyyrin tunteista. Vihasta. Kateudesta. Niistä tunteista irtautuminen vaatii työtä, mutta ne menevätkin elämän isoihin asioihin. 

Uutena vuotena tulee uutta energiaa, sitä haluaa muuttaa kotia, sisustaa tai mitä vain mukavaa ja vaihtelevaa ja se on ihan tervettä. Toivottaa uutta elämään. Mutta kun uutta tulee, on luovuttava vanhasta. Sillä muuten tulee tukkoista. Eikö?

Vaatii rohkeutta tehdä lupauksia, sillä niiden pitämisen vastuu voi kaatua elämän myllerryksien keskellä. Viime vuosina on ollut myllerrystä. Tästä vuodesta en muista juuri mitään ilman apua. Jos en olisi kuvaillut videoita tai päivittänyt somea tai kirjoittanut tänne, en muistaisi vuodesta mitään muuta kuin lomautukseni. 

Rankka vuosi, rankka aikakausi. En tiedä kuinka paljon ihminen kestää, eikä kliseiset voimalauseet aina auta. Mutta, niiden avulla olen silti jaksanut, sekä luovuus on ollut kantava voimani. En tiedä tuleeko kirjoittamisestani yhtään mitään tai meneekö taiteeni millään tavalla eteenpäin, mutta sen sanon –  ne ovat edistäneet rauhaani. Ne ovat punainen lankani.

Hän syntyi eilen 28.12.21 ja minä rakastuin häneen.

 

Emilia Vuorisalmi puhui instagram tilillään rauhasta.  Jotenkin näin se meni: "Aitoa iloa ei voi kokea ilman rauhaa." Allekirjoitan. Rauha tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Mikä vie sinulta rauhan tunteen? Jos ei nyt puhuta pandemiasta. Se tuntuisi vievän kaikilta rauhan. Mutta sen ulkopuolella, mikä on tehnyt sinulle onnellisuutta pandemian keskellä, mikä on tehnyt sinut onnelliseksi? Oletko oppinut itsestäsi jotain uusia puolia? Oletko kokenut vahvuutta? Oletko ollut rohkea? Mitä vain, mikä on tuonut mielihyvää? Se voi olla punainen lankasi joka vie eteenpäin. Tartu siihen kiinni, vaikka et näekään tulevaan. Voit valita tulevaasi auringonnousuja ja auringonlaskuja tai voit toivoa hyvää ja huonoa. Auringonlasku voi tarkoittaa symbolisesti huonoa. Mutta se voi tarkoittaa myös hyvää. Mieti omaa symbolikieltäsi, mitä asiat merkitsevät sinulle. Yritä saada niistä kiinni. Minä rakastan auringonlaskuja ja nousuja. Kiinnitän enemmän huomiota luontoon, sillä uskon luonnon olevan vastaus kaikkeen parantumiseen. Vaikka meidän ympäröivä maailma huutaakin kaikkea muuta. Me olemme erillämme luonnosta me ihmiset. Vai olemmeko? 

Tuleva vuosi näyttää silti valoisalta, vaikka sain juuri kuulla osalomautuksesta. Olen ollut pandemian alkamisen jälkeen 2 kertaa täysin lomautettu ja 2 kertaa osalomautettu. Tätä edeltävänä aikana olin työtön pitkään. Paljon lasten kanssa kotona. Olen kiitollinen mielenrauhasta. Olen saanut kasvaa lasteni rinnalla. Olen oppinut, että mikään ei kaada jos perhe on hyvä, jos läheiset ihmissuhteet ovat kunnossa. Jos tiedät, että sinua rakastetaan. Vaikka taloutta uhataan jatkuvasti, mutta sinulla on hyvä olla itsesi kanssa, pidä kiinni siitä. On vaikeaa ennustaa tulevaa, mutta menneisyyden kanssa kannattaa tehdä rauha, jotta ei toistaisi menneisyyttä tulevassa. Mene eteenpäin, ota menneestä mukaan se mikä vahvistaa sinua, jätä se mikä heikentää, mutta opettele erottelukykyä ensin.

 Mieli on taitava veijari huijaamaan meitä. 

Maiju

Salaisuuksien kirjasta ote

 Älykäs kehomme

Kehon älykkyyteen samaistuminen –  Kirjasta Salaisuuksien kirja Deepak Chopra

1. Sinulla on korkeampi tarkoitus

2. Olet yhteydessä kaikkeen mikä elää.

3. Tietoisuutesi on avoin muutoksille. Se aistii jatkuvasti mitä ympäristössäsi tapahtuu.

4. Tunnet hyväksyväsi kaikki muut vertaisinasi tuomitsematta ja ennakkoluulottomasti.

5. Tartut jokaiseen hetkeen uudella ja luovalla tavalla tarrautumatta vanhaan ja kuluneeseen.

6. Maailmankaikkeuden rytmit tuudittavat sinua. Tunnet olosi turvalliseksi ja uskot, että sinusta pidetään huolta.

7. Käsität tehokkuuden olevan sitä, että annat elämän virran tuoda tarvitsemasi. Et pyri eteenpäin pakottamalla, hallitsemalla tai kamppailemalla.

8. Tunnet olevasi yhteydessä alkulähteeseesi.

9. Olet sitoutunut antamaan, koska se on kaiken yltäkylläisyyden lähde.

10. Näet kaikki muutokset, myös syntymän ja kuoleman, kuolemattomuuden taustaa vasten. Se mikä on muuttumatonta on sinulle kaikkein todellisinta. 

Kiitos, kiitos, kiitos

Serkkuni antoi kirjan lahjaksi minulle vuonna 2011 ja olen siitä asti pitänyt kirjaa hyllyssä. En ole saanut aikaiseksi luettua sitä. Nyt kun luin, hämmästyin. En ymmärtänyt kirjaa silloin, nyt taas se tuli juuri oikealla hetkellä. Ja koen ymmärtäväni aika paljon jo.  

Maailma on siitä mielenkiintoinen, että tieto joka tänne syntyy –  voi olla vaikeaa aluksi ymmärtää, kunnes on oppinut –  elämällä sitä kohti. Mikään tieto ei välttämättä avaudu ensimmäisellä kerralla, mutta jos sille sallii luvan avata tietoisuutta ja mennä sitä kohti, ei voi koskaan tietää kuinka paljon sitä lopulta ymmärtää. Samoin jos tässä hetkessä on jotain mieltä, voi olla kymmenen vuoden päästä täysin eri mieltä. Sillä elämä on alati muuttuvaa. 

 Tämä teksti kolahti just nyt, tässä hetkessä. 

Maiju

Oivallus

Oivallukset rikastuttavat elämää ja vapauttavat uskomuksista

En osaa kertoa oivalluksista niiden tieteellistä pohjaa –  vain, että se on henkilökohtaisella tasolla ollut ainakin itselleni todella syvällinen kokemus. Ja toivon välittäväni sinullekin palasen sitä. 

Kerran oivalsin noin puolen vuoden ajan sanaa "sanat". Se voi tuntua luettuna ja kuultunakin hiukan hölmöltä, mutta minulle se oli aivan valtava oivallus. Tämän sanat oivalluksen jälkeen, tekstiä lähti kanavoitumaan aivan valtavaa tahtia tietokoneelle ja siitä syntyikin 99 sivua tarinaa. Sanat, ne ovat niin monimuotoisia. Sanojen takana voi olla uskomuksia. Esimerkiksi paikka ja perhe, jossa on kasvanut voi muuttaa sanojen merkityksiä aivan valtavasti. Sanat ovat meille yhtenäisiä, jotta ymmärtäisimme toisiamme. Mutta joskus voimme ymmärtää toistemme sanat aivan päinvastoin, mitä sanoja sanoo. Jos sanojen takana on kipua, voi vastapuolen sanat vääristyä mielessämme. Voimme poimia ympäriltämme sanoja, jotka korostavat kipua ja luoda uskomuksemme näiden myötä. Menikö liian vaikeaksi? 

10 vuotta sitten tunsin aivan valtavaa alemmuutta monistakin asioista, myös sellaisista mitä en tietoisesti edes tiennyt. Luulin tietäväni, mutten ymmärtänyt tunteideni ohjailevan minua. Herkkä kun olin. Tai olen edelleen. Taustani oli rakennuttanut mielikuvan maailmasta ja se maailma oli aika suppea. Siinä maailmassa minä esitin tyhmän roolia. Olin luonut uskomuksen omasta tyhmyydestäni. Ja saanut siihen vahvistusta ympäriltäni erilaisten sanojen ja eleiden myötä. Käytökseni muuttui myös tyhmäksi. En todellakaan ollut yhteydessä itseeni. Olin rakentanut itseni illuusioon "olen osaamaton ja heikko, enkä pärjää yksin. En myöskään ole kiinnostava, enkä omaa minkäänlaisia taitoja." Naurettavaa. Kaikilla on taitoja ja kykyjä. Oletko koskaan miettinyt omia kykyjäsi? Jos olet kiinnostunut jostain sisimmässäsi, mutta et vain ole ehkä "kehdannut" kohdata sitä, niin aloita siitä. Se on riittävän rajua saada sinut uskomaan, että rajoitukset todella ovat mielessä.

Tiesitkö, että ympäristösi voi määritellä myös sen miten näet itsesi. Kuuntele miten ympäristösi puhuu. Minkälaisia reaktioita ihmisillä on suhteessa sinuun. Uskallatko näyttää aidoimmat tunteesi, kipusi ja heikkoutesi lähemmillesi? Vai pidätkö nämä tunteet vain itselläsi? Minkälaisia uskomuksia sinulla on suhteessa ympäristöösi? Mitä uskot saavuttavasi elämässäsi, vai oletko ajatellut edes koko asiaa? Sillä ei tämä elämä ole tarkoitettu mielestäni mihinkään muuhun kuin siihen, että olemme tyytyväisiä siihen missä olemme. 

Oivallukset vapauttavat tunteita, sellaisia alitajuisia ja epämääräisiä tunteita, joita emme kykene nähdä. Mutta niihin on mahdollista päästä käsiksi. Kerron mistä suurimmat oivalluksieni pyörteet lähtivät käyntiin:

Isäni oli sairastunut erittäin vakavasti ja viimeinen lapseni juuri syntynyt. Olin elänyt elämäni maskuliinisessa ympäristössä, jossa tunteiden näyttäminen oli heikkous ja jossa omat mielipiteet olivat tukahdutettu. Hain apua Rosen-terapiasta. Sain siellä luvan kanssa itkeä ja vapauttaa tunteita kehostani. Kehooni oli kätkeytynyt aivan valtavasti henkistä kipua, oletuksia, uskomuksia ja ajatuksia. Tiedän, että kuulostaa hurjalta, että luvan kanssa saisi itkeä. Mutta se on juuri näin. Minä en sallinut itseni itkeä, samalla en sallinut sitä muillekaan. Jos seuraat omia ajatuksiasi suhteessa muihin ihmisiin, kiinnitä huomiota siihen, kun joku käyttäytyy niin, että haluat kieltää sen käytöksen. Kysy sen jälkeen itseltäsi, miksi kiellät tämän sinulta. Sillä, et kieltäisi tätä muilta, jos hyväksyisit sen itsellesi. 

Esimerkiksi joku kehtaa ottaa tilaa itselleen, tai kehtaa pyytää apua. Uskaltaa sairastaa. Uskaltaa iloita ja kehua elämäänsä. Jos ajatuksissasi tai tunteissasi herää kielto tai helveksunta, kysy itseltäsi –  miksi. Mihin kysymys sinut vie? Mihin muistoon? Miksi, on hyvä kysymys. Sillä pääsee kiinni johonkin sellaiseen, mitä ei vielä näe. Usein punainen lanka vie lapsuuteen tai menneeseen voimakkaaseen, tunteita herättävään tilanteeseen.

Oivallukset syntyvät usein kivun ja itkun kautta. Ja suuret ajattelijat sanovat, että itku on kehon ja sielun pesuainetta. Itku huuhtoo sielun kipuja. Itkun jälkeen sielu vapauttaa kipua ja oivallukset pääsevät esiin. Itkeminen myös väsyttää, sillä keho on ollut liian vahva liian kauan, sen on aikakin päästä lepäämään. Levon jälkeen ajatukset ovat kirkkaampia. 

Kun suruaika tuli kohdattavakseni, elämä järjesti minulle lepoa. Kun pääsin levossa käsittelemään tunteitani, tuli tilaa oivalluksille, sekä uskomuksieni puhdistukselle. Kuulostaa uskonpuhdistukselta, mutta tällä ei ole tekemistä uskonnon kanssa. Kuulin paljon lauseita matkallani, kuinka kaikilla meillä asuu viisaus sisällämme, kun vain kaivamme sen esiin. Ja sanotaanko näin, että kaikkien kipujen kohtaamisen jälkeen - olen muuttunut rauhallisemmaksi, rennommaksi ja ehkä sieltä jotain viisauttakin on noussut. 

Stressi syntyy kieltämisestä. Oivallukset syntyvät sallimisen kautta. Hyväksy tunteesi, kipusi ja lopulta se kuka todella olet. Uskomaton, upea ja vahva persoona. Ettäs tiedät! 

Maiju

Epävarmuus

 

Inhimillinen epävarmuus

Siitä huolimatta, vaikka kuinka osaisi mitä ja vaikka kuinka hyvin –  on silti huonoja päiviä, jolloin epävarmuus ottaa vallan. Kun maailma puskee kylmää ja kovaa, raivokasta kiukkuaan, etkä osaa sitä käsitellä –  voi epävarmuus astua matkakumppaniksi. 

Olla luova, voi olla myös väsyttävää. Varsinkin jos pakottaa siihen itseään. Kun keho on väsynyt ja mielikin kaipaisi lepoa, epävarmuus voi astua pintaan. Kaikki eivät epävarmuuksiaan näytä, mutta jos osaa lukea ihmisen kehonkieltä –  voi huomata epävarmuuksia vahvimmissakin ihmisissä. Olla inhimillinen on tässä ajassa tärkeä piirre. Huutaa ja raivota heille, jotka eivät ole syypäitä omaan oloon ei auta. Et saa parempaa palvelua sillä, että nostat itsesi jalustalle kertoen kuinka tärkeä olet. 

Kuinka suloisen kaunista on löytää oman murskaavan kivun alta pieni lapsi, jota on satutettu. Joka on piilottanut epävarmuutensa kaiken sen kovan kuoren alle. Aikuisuuden nahkassaan uhoavana pui nyrkkiään edessä oleville. Nahkan riisuessaan, hän vaipuu peiton alle itkemään kuin pieni lapsi. 

Kuinka tuon epävarmuuden kiukun saisi itsestään purettua, eikä muihin omaa taakkaansa purkaisi? Kuinka olla satuttamatta muita omilla angsteillaan? 

Oi anteeksi pieni sisäinen lapsi, etten sinua tarpeeksi ole rakastanut, enkä syliin ottanut. Silloinkaan kun tarvitsit sitä eniten. Kehun sinua nyt, olet hienosti pärjännyt. Olet oppinut ja kasvanut, vaikka vaikeudet ovat olleet mittavia. Ilolla pidän kädestäsi ja kuljen vierelläsi, turvaten sinun matkaasi. Olen sinä ja sinä olet minä. 

Maiju