Millainen lukija on kiinnostunut minusta?
Nimeä kohderyhmäsi
Nainen? Äiti? Lapsi? Keski-ikäinen? Voinko määritellä lukijani? Miten se onnistuu? Ja eihän lukija minusta ole kiinnostunut, vaan kirjoituksistani. Millaisen tarinan kirjoitan ja kuka kirjoituksiani haluaa lukea?
Miki Liukkonen puhui autenttisuudesta. Ole mahdollisimman autenttinen. Aito.
Jostain luin, että kirjoita itsellesi. Toinen taas sanoo - älä kirjoita itsellesi, vaan yleisölle. Joskus menen solmuun. "Kirjoita niin, että voit seistä itsesi takana."
Teksti tulee kauttasi, mutta teksti ei ole sinä. Se on kait aika hyvä oppia erottelemaan. Kun se on julkistettu, se ei ole enää omaisuuttasi, vaan maailman omaisuutta.
Yrittäjyyskurssilla puhuttiin segmentoinnista, se on mielestäni vähän sama asia kuin kohderyhmän pohtiminen. Kirjoittamisessa puhutaan kohderyhmästä, millaiselle lukijalle kirjoitan? Eri alat puhuvat aika samanlaista kieltä, eri muodoissa.
Ydin kaiken taustalla tuntuisi olevan sama.
Esimerkiksi kosmetologi käyttää voiteita, autoasentaja rasvaa. Niillä on aika samanlainen funktio. Kauneudenhoitoon rasva sana on liian äijämäistä. Asentaja käyttää primeria auton tuulilasissa, kynsiteknikko kynsijutuissa, meikkaaja meikin alla. Kumpikaan ala ei varmaan halua, että heidät yhdistetään toisiinsa. "No ei varmana voi puhua samassa lauseessa" Varmaankin ajattelevat. Järki ei kestä.
Samat sanat kuitenkin liikkuvat. Markkinoinnissa puhutaan asiakasryhmien segmentoinnista, kirjailijat lukijakunnasta ja tv kohdeyleisöstä, eikö ne ole samaa tarkoittavia asioita?
En tiedä, sitä haen. Kenelle minä kirjoitan? Tiedän paljon näitä, mutta silti en tiedä kuka lukee. Ja kun kirjaa lähettää kustantamoon, silloin pitäisi tietää kohderyhmä. Tykkään niputtaa ja yksinkertaistaa ensin asioita, joita voin erotella ne myöhemmin oikeisiin laatikkoihin.
Kohdista energia yhteen suuntaan, saat suuremman voiman taustalle
Älä ole kaikille kaikkea, on sanottu usein. Mutta, mitä kun omat kiinnostuksen kohteet liikkuvat rakentamisesta, anatomiaan. Peloista, laskuvarjohyppyyn. Tunteista, tunteettomuuteen. Vauhdista, pysähtymiseen. Jne. Kiinnostaa hitsi vieköön vähän kaikki. "Se tekee sinusta vähän harrastelijamaisen". Tekeekö? Vai olisiko se kirjan aineiston taustatutkimusta? Voinko kirjoittaa asioista joista en tiedä mitään?
Eniten kiinnostaa ihminen. Sillä jokaisen ihmisen sisälle kätkeytyy yksi kokonainen maailmankaikkeus. Erilainen ja yksilöllinen maailmankaikkeus. Jokainen syntynyt sielu kohtaa vanhemmat eri tavalla, kuin sisaruksensa kohtaa. Lapsi kasvatetaan eri tavalla, sillä lapsi on persoonaltaan erilainen kuin sisaruksensa. Esikoisia kohdellaan usein ankarammin. Kaikki paukut kasvatuksessa panostetaan ensimmäiseen, viimeinen lapsi saa eniten anteeksi. Ensimmäisen kohdalla vanhempi on täynnä virtaa ja epävarmuuksia, viimeinen voi mennä siinä sivussa. Nämä ovat huomioitani, ei totuuksia.
Yksi lapsi perheessä ei saa tuntea sisaruksien myötä tullutta jatkuvaa jakamista, eikä välttämättä perheen sisäisiä riitoja. Toisissa perheissä ei näytetä tunteita, toisissa näytetään ja paljon. Liika tunteiden jakaminen voi ahdistaa, toisia taas innostaa. Sitten vielä toiset saavat isovanhempien huomion, toisilla ei niitä ole. Selviytymistapoja elämässä on miljardeja. Tarinoita on siis miljoonia, triljoonia – ziljoonia. Kirjailijan skaala on siis laaja.
Jokaisen ihmisen keho toimii eri tavalla. Yhdellä pettää polvet ihan fyysisesti. Toisella pettää polvet henkisesti. Ja kun muiden silmät näkevät että polvi on katki, se hyväksytään. Mutta jos kipu on henkinen, kukaan ei usko. Ihmiselo on vaikeaa.
Yhden taustalla on pumpulia ja pilvilinnoja. Toisella on raakaa, rankkaa, kylmää ja kovaa elämää. Nämä kaksi kun kohtaa, mitä siitä syntyy? Kommunikointi on erittäin vaikeaa. Se on mielestäni kiinnostavaa.
Naurattaa oma kommunikoiminen. Teen asiakaspalvelutyötä ja tiedän miten pitää puhua, mutta kun puhun – suusta tulee mitä sattuu. Siis ihan sekaisin kaikenlaisia outojakin sanoja. Onneksi osaan nauraa itselleni. Kaikkia se ei kuitenkaan naurata. Sillä täydellinen pitää olla. Pah ja pah. Tässä maailmassa ei voi olla täydellinen. Ei vaan voi, vaikka sanoina sitä muilta vaatiikin – itseltään myös.
Tulin siihen tulokseen, että kirjoitan naisille.
Olen nainen ja ymmärrän naisen tunteita. Ymmärrän kyllä myös miesten käytöstä. Sillä olen kasvanut isossa perheessä, jossa puolet on miehiä ja kavereista suuri osa on miehiä.
Sain hienoja palautteita lukijoilta romaanistani mikä olisi kohderyhmäni, sillä en osaa sitä itse sanoittaa. Palaute sai huomioni keskittymään kyseiseen kohderyhmään:
"Naiset, nuoret aikuiset, young adult tyyppinen kaunokirjallisuus".
Ehkä se on siinä. Tätä kirjoittaessa se vaan vahvistuu. Vielä pitää kirjoittaessa panostaa selkeyteen, sanajärjestykseen ja niin edelleen. Sekä löytää oma ääni.
Lähden siis siitä. Olen itse jättänyt nuoruuden taakseni, eli keski-ikä lähestyy. En silti tunne itseäni vanhaksi, enkä kyllä pelkää vanhuutta. Nautin jokaisesta iän tuomasta elämänvaiheesta. Paitsi siitä kun jalat ovat kuin puupalikat välillä. Mutta oli ne sitä jo parikymppisenä.
Maiju
