Missä olet hyvä?
Kaipaus
Pyysin facebookissa apua kuvan nimeämiseen ja sain vastaukseni
Oletko huomannut, että tänä päivänä puhutaan paljon menestymisestä ja uran luomisesta. Ihmiset näyttävät upeita kotejaan ja omaisuuttaan, vapauttaan, unelmatyötään. Toiset lapsiperhearkea ja vain siitä hyviä asioita, onnea. Ne joilta onni tuntuisi puuttuvan, ovat kateellisia, surullisia, kipeitä tunteistaan. Tuntevat köyhyyttä, vähäpätöisyyttä. Mutta jos tunnistaa kateuden alta sen syvimmän tunteen: miksi olen tästä kateellinen - voi päästä itsensä kanssa monta askelta eteenpäin. Kateus on tunne, jossa ei kannata viihtyä liian pitkään. Se katkeroittaa. Enemmänkin antaa sen toimia polttomoottorina omaan onneen.
Kun kirjoittaa itselleen auki ajatuksiaan, voi löytää helmiä sanojen joukosta.
Suomalaisuuteen tuntuisi kuuluvan itsensä latistaminen. "En mä mitään osaa" "No ei tää nyt oo mitään." Mutta kansa ärsyyntyy myös siitä, kun joku ei ole hyvä ja se joku on sitä mieltä, että hän on paras. "Ylimielinen", helposti ajatellaan. Mutta miten sitten tällaisien piirteiden kanssa elää ja toimia. On hyvä tiedostaa ettei osaa kaikkea, mutta ei suinkaan mollata itseään. Ja sitten taas liian kova itsevarmuus voi pudottaa kovaa ja korkealta. Kultainen keskitie, se olisi ainakin itselleni se paras.
Kysele muilta missä olet hyvä? Miten he näkevät sinut. Jos ympärillä on ihmisiä jotka ilmaisevat itseään heikosti, se voi tuntua ettei kukaan osaa vastata. Kehuja voi olla vaikeaa antaa, niitä voi olla myös vaikeaa ottaa vastaan.
Jokainen osaa jotain, jokainen suosittelee jotain, jokainen haluaa jotain.
Miten erottaa itsensä muista. Mikä voisi olla sellainen juttu, mikä on se oma vahvuus?
Tänä päivänä muotisanontoihin kuuluu: "uskalla sanoa ei". Jos oikein ymmärrän, niin tällä lauseella tarkoitetaan milleniaaleja ja vanhempia. Kun opetamme sanomaan ei, energia pysähtyy. Älkää hermostuko. Yritän selittää auki.
Huonoon kohteluun tulee sanoa ei. Huonoihin ihmissuhteisiin tulee sanoa ei. Muiden mollaamiseen tulee sanoa ei. Kun puhuu yleisesti koko maailmalle, koko maailma – kaiken ikäiset ihmiset vastaavat. Kun yrittää puhua kaikille, kaikki eivät ymmärrä. Siksi puhutaan kohderyhmästä. Omista ihmisistä.
Jotta voi löytää omia vahvuuksiaan, tulee löytää omat ihmiset. Samankaltaiset. Samoista asioista kiinnostuneita persoonia. Jos on itsensä vastakohtien kanssa tekemisissä, voi huono itsetunto kolkuttaa, sekä ulkopuolisuuden tunne jäytää.
Kun olin nuori, kaikki oli kallista. Käsityöt olivat halpoja, joten tehtiin itse. Kaupasta sai kallista, sitä ei ostettu. Maailma on mennyt nurinpäin. Kaupasta saa halvalla, käsityöt – myös materiaalit ovat kalliita. Meidän kasvatukseen kuului ei. Älä tee sitä, älä tee tätä. Älä koske. Tämän päivän kasvatukseen (joillain) on "ei:n" käyttö kielletty. Kun lapsi ei kuule koskaan ei sanaa niin...
Sano ei ikäville ihmisille, mutta pyri näkemään ikävissä asioissa myös hyvää. En tarkoita väkivallassa: fyysisessä tai henkisessä. Se ei ole koskaan hyvää.
Jos joku kaikesta huolimatta, vaikka olet yrittänyt omaa käytöstä/asennetta muuttaa - käyttäytyy sinua kohtaan huonosti. Jätä tuo suhde taaksesi. Kaikki ihmissuhteet eivät toimi, vaikka sanoilla niitä kaunistelisimme. Ikäville ihmissuhteille saa sanoa ei. Olen kokenut myös sen, että asiat puhutaan halki ennen isoa päätöstä katkaista suhde, mutta en ole varma onko se aina ihan toimiva keino. Varsinkaan jos vastapuoli nauttii viimeisestä sanasta.
Pettymykset kuuluvat elämään. Mutta onhan ei:n sanomisessa sellainenkin mutta, liittyen vaikka työhön. Jos otat ihan kaikki työtehtävät vastaan joita tulee jonossa ja pilvin pimein, niin onhan se vähän niin, että silloin voi kuluttaa itsensä loppuun. Tällaisiin toki tuleekin sanoa ei.
Jos sinulle sanotaan jatkuvasti ei, se voi lopulta tehdä ihmisestä onnettoman. Jos tuot ehdotuksiasi esille ja edessä on aina jyrkkä ei tai ei se kuitenkaan onnistu -ajatus. Se todella tekee onnettomaksi. Minusta se teki. Ajattelin ”Miksi edes yrittää, sillä aina sanotaan ei.”
On ihmisiä jotka sanovat heti ensireaktiona ei. Ei häneltä välttämättä uudelleen kysytä. Se saattaa olla henkilön defenssi. Hän sanoo aina ei.
Henkisessä kasvussa puhutaan sielun pimeästä yöstä. Osaisinpa kertoa ja sanoittaa mitä se tarkoittaa.
Kun katse on valossa – hyvissä ja onnellisissa ajoissa, omat mielen mustuudet noustessa pintaan eivät kaada. Ja vaikka ne kaataisi, valo nostaa kyllä ylös.
Opettele hyvät tavat ja kohteliaisuus. Sitä tässä maailmassa on liian vähän.
Opettele kasvattamaan omaa auktoriteettia, omaa sisäistä voimaa. Uskalla sanoa ei, mutta älä sano oppiläksyille ei. Älä sano ei kehitykselle ja eteenpäin menemiselle. Sillä seisova vesi alkaa lopulta haista.
Jos sanot aina ei, voi olla että lopulta sinulle sanotaan ei.
Henkisessä kasvussa opetetaan omasta voimasta.
Uskalla siis sanoa myös kyllä, varsinkin niille asioille jotka pelottaa. Älä silti koskaan siedä huonoa kohtelua ihmisiltä. Siihen ei löydy oikeutta. Älä kohtele itsekään muita huonosti, usko karmaan. Hyvä lisää hyvää. Paha saa palkkansa. Vaikka tämä tuntuisi vaikealta, niin isossa mittakaavassa – se on aika lohduttava ajatus.
Maiju
