– Vitsaile toisen heikkouksista
– Pohdi ääneen ryhmässä ryhmään kuuluvan heikkouksia. Ihmettele tai kummastele miksi on jokin heikkous, kun itsellä ei ole. Ryhmässä on aina niitä jotka lähtevät tähän mukaan.
– Kiertele sanoja, älä sano suoraan asiaa ja väitä jälkeenpäin että olet sanonut.
– Tai sano asia ja väitä jälkeenpäin ettet ole sanonut.
– Sano asia epäselvästi viestillä ja kun toinen yrittää ymmärtää – pyörrä pääsi ja ehkä syytät toista epäselvästä kommunikoinnista.
– Älä koskaan kerro mistä olet vihainen, mutta katso vihaisesti. Paisko ovia ja kiukuttele. Kun sinulta kysytään onko kaikki hyvin. Oksennat sanaoksennukset toisen päälle.
– Ja sano aina viimeinen sana, koska olet kilpailuhenkinen ja nautit siitä. Sano, vaikka se loukkaisi tai olisit väärässä.
– Puhu toisen suulla. Väitä asioita henkilöstä – tietäväsi paremmin asioita hänestä kuin hän itse.
Hyvä kommunikaatio on vuoropuhelua. Ei yksin puhelua.
Olen 'harrastanut' henkistä kasvua eli itseni reflektointia muutaman vuoden, eli niin kauan kuin olen kirjoittanut. Samalla se on asettanut minut tarkkailijan rooliin. Toistuvasti olen tilanteessa, jossa minun heikkouksiani pohditaan ääneen tai lapseni heikkouksia mitä pidetään heikkoutena. Muut saattavat sanoa "en minä vaan ja ei meidän lapsi".
No kun teidän lapset ovat sitä ja tätä.
Liian kova tarve päteä ja olla oikeassa tuo mukanaan vain särkyneen sydämen.
Kenelläkään ei pitäisi olla niin vahva itsetunto, että 'arvostelee' millään muotoa toista ihmistä. Jos ei itse tiedä mitä arvostelu tarkoittaa, suosittelen silloin olemaan puhumatta mitään. Ihmiset jäävät kantamaan sanotut sanat. Olet menettänyt silloin jo kasvosi.
Kaikkiin edellä mainittuihin sanon neuvoksi. Pysy hiljaa ja kanna vastuusi.
Maiju
