Kenen silmät kauneutta katsoo?
Kirjoitin aiemmin otsikon kipu on kirjoittajan polttoaine ja nyt otsikko kertoo: kauneus syntyy tummasta. Nämä ovat kaksi melko samaa asiaa minulle. Pyrin näkemään kauneutta kipeissä asioissa. Näen kauneutta selviytymistarinoisssa.
Taide on vaikeaa tulkita ja moni tulkitsee niin taiteen, kuin sanatkin oman suodattimensa kautta. Meillä on erilaisia symboleita sanoille. Eikä aina löydy yhteyttä toisiin juuri siksi.
Omasta mielestäni isoimmat ja merkityksellisimmät taideteokset syntyvät suurista ja vahvoista tunteista, rakastumisesta, haavoista, sydänsuruista, häpeästä. Häpeä tuntuisi olevan yksi ikäänkuin perisynti meille suomalaisille. Häpeällähän meidät on kasvatetttu. Jos ei kotona, niin koulussa tai muualla.
Tavallaanhan häpeää ei saisi myöntää yleisessä ajatusmallissa, mutta sen myöntäminen lopulta helpottaa elämää. Kun sallii häpeän olemassaolon, sille voi alkaa tehdä jotain.
Kirjoita siitä mikä pelottaa. Kirjoita siitä mitä häpeät. Kirjoita kun olet valmis.
Mikä on nolointa ja häpeällisintä mitä olet kokenut? Kirjoita siitä, puhu siitä, tunne se. Kyllä, se nostaa paniikkia ja pelkoa. Se hävettää ja laittaa vatsan sekaisin, ehkä jopa ripuli lentää seinään. Mikä on noloa ja mikä on häpeällistä? Voiko nainen istua hajareisin minihameessa? Voiko mies käyttää vaaleanpunaisia tangoja? Shokeeraavaa. Vai pysytäänkö ihan vain laatikossa: Nainen käyttää korsettia ja mies liituraitapukua. Se entisajan ihanne. Kun naiset olivat naisia ja miehet miehiä. Kaikki esittivät jotain muuta kuin olivat, eikä kukaan saanut ilmentää erilaisuuttaan. Naurettiin halveksien heille jotka olivat erilaisia. Oli pysyttävä laatikossa.
Aina kun on jotain erilaista ihmiset älähtää.
Jos mieli on täynnä tuomitsevia "Katso nyt totakin miten se kävelee puheita", niin opettele kävelemään juuri niin kenet on tuomittu ja vapauta sisäinen kävelijäsi. Ihmiset vieroksuvat kummallista ja outoa. Ole outo. Jokaisen meidän sisällä on jokin salaisuus, jokin outous joka piilotetaan muilta. Ihminen, joka tuomitsee muita – pyrkii kätkemään omat outoutensa piiloon. Ihminen joka nauttii tuoda julki muiden heikkouksia, on epävarma itse. Uskalla olla vahva, varma ja voimakas. Itsevarma. Mutta ole reilu. Älä sorru itse asioihin, joita joudut korjaamaan jälkeenpäin. Vaan tee aina parhaasi. Älä tee toisille pahaa tietoisesti. Sieltä syntyy kauneus. Kauneus syntyy hyvistä teoista. Rumuus on likaa, likaisuutta, alhaista, valheita. Mutta sekin tulee sallia toisinaan itselleen. Me olemme likaisia ja rumia, mutta silti niin kauniita ja siistejä. Sehän riippuu ihan siitä kenen silmät meitä katsoo. Eikö?
Kun joku toimii meitä kohtaan väärin, loukkaa, valehtelee meille, käyttäytyy päinvastoin kuin puhuu. Se sattuu. Kipu, josta voi parantua on kaunista. Ihmiset voivat olla vihaisia. Minäkin olen sisältäni vihainen. Mutta millä tavalla vihan kanavoi? Käyttääkö sen väkivaltatekoihin, käyttääkö sen muiden arvosteluun vai käyttäisikö sen oman itsensä nostamiseen ylös suosta?
Maiju
