Silloin kun kirjoitusjumi iskee - tulee mietittyä onko oma kirjoitus hyvää? Onko se ajankohtaista? Herättääkö se kiinnostusta?
Omat aiheeni ovat todellakin menneet todella leijuvista aiheista erittäin maanläheisiin tapahtumiin. Huomaan kuitenkin surun olevan todella kiinnostava aihe maailmalla. Kun maailmalla tapahtuu kaikkea surullista, mihin on vaikeaa vaikuttaa itse - saa helposti sellaisen tunteen ettei välitä mitä siellä tapahtuu. Mutta se ei ole totta, sitä välittää niin paljon, että ajattelee tämän olevan jopa itsensä suojelua, että lakkaa seuraamasta ja lukemasta turhankin raflaavaa ja tunteisiin vetoavaa kirjoitusta. Lietsova, vihan kyllästämä kirjoitus ei auta saamaan kuin tunteensiirtoa. Jos haluaa vaikuttaa ihmisiin, kannattaa aina rauhoittua ja kirjoittaa asiallisesti.
Usein hyökkäävä pelottelulla lietsova kirjoitus saa lukijan kehokilven nousemaan ja hyvä asia saa huonon vaikutuksen. Tästä voimme toki olla eri mieltä. Ihminen turtuu, jos lietsotaan. Se alkaa suojautumaan. Lietsoja usein tästä suuttuu vielä enemmän.
Kun on herkkä ja käsiteltäviä aiheita on paljon, on pakko suojata itseään tiedonpaljoudelta.
Algoritmit ovat erikoisia. Vaikka kuinka yritän opettaa sitä omilla kiinnostuksen kohteilla, se silti näyttää minulle surua. Onko suru tällä hetkellä myyvä aihe? Se ei näytä minulle erilaisia valokuvaajia tai koruntekijöitä, vaan syöpää sairastavia. Kuolleita lapsia, lapsen menettäneen kokemaa surua. Ja sehän osuu itselläni ydinpelkoon - lapsen menetyksen pelkoon tai hylkäämisen pelkoon. Minun alitajunta ruokkii omia kipujaan videoilla, jossa äiti istuu lapsensa haudalla. Samalla kiitän jos saan omani pitää.
Nykyään otsikointi on tärkeää, vaikka sisältö olisikin ihan bullshittiä. Sillä otsikko tuntuisi olevan se jonka avulla artikkeleita klikataan auki. Kiinnostavuudella kilpaillaan, ei niinkään sillä onko sisältö valtavan hyvää. Raflaavat tekstit myyvät, tunteita herättävät ja skandaalin hakuisetkin.
On vaikeaa sanoittaa mikä kenellekin on vetävä kirjoitus, sillä meitä lukijoita ja kokijoita on paljon erilaisia. Toinen ihastuu kauniiseen kirjoitustapaan, toinen vihastuu siitä. Toinen ihastuu faktapohjaiseen ja rivit suorassa kirjoitukseen, toinen ärsyyntyy siitä. Lennokas taiteellinen kirjoitus tuntuu ihanalta ja kauniilta, soljuvalta joka tuntuu sydänalassa asti, toinen ei ymmärrä siitä mitään. Maailmassamme on niin paljon niin eri tavalla hahmottavia ihmisiä, että on vain löydettävä oma tapa kirjoittaa.
Viestinnässä on erilaisia tapoja vaikuttaa tunteisiin, ja niihin taas soveltuu kuva ja vetävä teksti. Tai vaihtoehtoisesti jopa video.
Vaikka kovasti haluaisimme vaikuttaa ihmisiin kirjoittamalla tai somepäivityksillä, taidamme silti olla kaikenlaisten algoritmien, isojen alustojen armoilla. Siellä päätetään mikä on meistä ihmisistä kiinnostavaa. Toki täytyy siellä myös jatkuvasti tehdä ja olla ja olla kiinnostava ja mitä näitä nyt on.
Jatkuvasti on mietittävä myös myyntiä - yrittäjänä kun on. Mutta myynti itsessään on ihmisille välillä kuin punainen vaate. Siksi nykyajan kilpailussa onkin osattava olla myymättä. Ja annettava asiakkaan itse valita ostaako. Tavallaan kirjoittaminen on myyntiä, vaikka raha ei liiku. Myyt ajatuksia, mielikuvia, mielipiteitä. Ja sitä me teemme kaikki jotka keskustelemme muiden kanssa. Me kerromme kokemuksiamme asioista ja samalla ikäänkuin myymme. Sehän tässä jännää onkin, ettemme tiedosta sitä tekevämme.
Kirjoittaminen ja viestintä on vallankäyttöä, siksi se onkin niin valtavan vaikuttavaa ja tärkeää. Mihin haluaa valtaansa käyttää? Mutta esimerkiksi valta sana voi korostua meille eri tavoin riippuen siitä mitä olemme kokeneet elämässämme. Valta voi tarkoittaa meille eri asioita. Siksi kirjoittaminen on vaikeaa.
Ainiin ja kerroin kirjoittavani toista blogia. Ilmeisesti uusi alusta ei vielä toimi ja domainit ym mitä näitä on, ne ovat uhkia. Eli älkää menkö uuteen blogiini.. universumi viestittää tällä itselleni jotain. Sulkee taas kanavani viestiä mistä tykkään.
Maiju
