Vaikka blogini alkuperäinen ajatus oli kirjoittaa kirjoittamisesta, se on kuitenkin muuttanut muotoaan alkuperäisestä ajatuksesta. Tästä on tullut tietynlainen henkinen päiväkirja. Vai voiko tätä edes sellaiseksikaan kutsua. Edelleen kirjoitan ja rakastan sitä, mutta rakastan oikeastaan kaikenlaista luovaa. Kirjoittaminen toimi terapiana itselleni pitkään, sitä seurasi valokuvaaminen ja nyt innostuin korujen teosta. Olen luonut kotiin pienen "tehtaan", tai siltä se tuntuu.
Sanojen laittaminen paperille tuntuu työläältä tällä hetkellä. Käyn jonkinlaista uudelleen prosessointivaihetta läpi nyt.
Kävin kesällä lääkärissä, taisin siitä mainita. Minulla oli valkosoluarvot kohonneet, jonka takia pyydettiin tulemaan pian uudelleen. Minut lähetettiin jatkotutkimuksiin ja syy selvisi melko nopeasti. Olin sairastunut sellaiseen sairauteen kuin KLL, krooninen lymfaattinen leukemia. Lääkäri kutsui tätä kiltiksi sairaudeksi, eikä vielä ole mitään hoitotoimenpiteitä joilla tätä kannattaisi hoitaa tässä vaiheessa.
Kun sain ensimmäiset tulokseni, elämäni muuttui ruokavalion muodossa heti. Jätin sokerin ja vehnän pois ja hetken päästä siirryin pätkäpaastoon. Näillä ei pitäisi olla yhteyttä, mutta valkosolut olivat laskeneet tässä välissä.
Korujen tekeminen purkautui minussa myös ensimmäisen tuloksen jälkeen. Isoja ja näyttäviä koruja, pieniä ja hempeitä koruja. Hartsista ja fimomassasta. Minulla on kassillinen nahkaa, jotka äiti on antanut, sekä pitsiä ja kierrätys koruja. Odotan vain hetkeä, että rupean toteuttamaan. Odotan aikaa.
Olen kuullut nyt lukemattomia tarinoita leukemiasta kuinka siitä voi toipua, kuinka sen kanssa voi elää vuosikymmeniä ja se lohduttaa. Samalla kuitenkin mietin, että se on sairaus. Realismi omista kokemuksista syövän kanssa on ollut aina menetystä. Päätin kertoa kaikille kenelle vain voin, jotta kukaan ei jää pimentoon asiasta. Minun tapani on selviytyä muiden avulla. Ottaa muut mukaan elämääni. Ja antaa muiden käydä läpi omilla tahoillaan asian. Voin elää tämän kanssa vuosia ilman mitään, eli se voi olla hyvin huomaamaton pieni pöpö. Sellaisena sen haluan nähdä. Vastustuskykyni on matala ja sitä olenkin tässä jo pitkään miettinyt, kun kurkku on aina kylmällä ajalla kipeä ja nenä vuotaa. Olen laittanut aina allergian piikkiin.
Mutta yleensä, kun tulee tällainen sairaus, se voi saada ihmisen heräämään henkisesti. Muuttamaan elämää ja tekemään asioita, jotka ovat itselle mieluisia. Minun herääminen tapahtui jo vuonna 2010, kun isäni sairastui ja olen siitä asti tehnyt asioita joista tykkään. Tehnyt elämästäni kauniimpaa kuin se oli. Parantanut elinolosuhteita ja ruokkinut mieltäni onnellisilla asioilla. Olen oikeastaan aika onnellinen nyt. Vene oli puuttuva palanen, jota kaipasin ja koin kesällä olevani eheä, kokonainen.
Sekin tulee siitä, että kasvoin veneessä kaikki kesäni vauvasta aikuiseksi asti ja sain tuntea viime kesänä sen tunteen kellua, kuunnella liplatusta, meren puhetta. Se oli ihaninta mitä muistin.
Olen kuitenkin jo pitkään sanonut, että luovuus on keino purkaa vaikeita asioita. Luovuus toimii inspiraationa ihan mille tahansa asioille kun on vaikeaa. Korut ovat nyt se kanava. Valokuvia olen ehtinyt myös syksyn mittaan ottaa, sekin on ihanaa, mutta alan epäillä etten ole niin hyvä. Avasin muuten tiktokinkin @maiaholart (sama kuin instagramissa).
Lapseni ovat jo isoja, yksi on jo toinen jalka ovesta muuttamassa pois, toinen pääsi kiinni työelämään ja kolmannella on vielä kasvu kesken, mutta olemme hyvällä mallilla jo. Toisella lapsellani todettiin myös tarkkaavaisuushäiriö, lukihäiriö ja matematiikkavaikeus. Olen varma, että kolmannella lapsella on samat myös. Ja uskon näiden tulevan minulta. Minulla ei vaan tällaisia ole tutkittu. Matematiikka lyö aivoni solmuun. Hahmotan matematiikkaa eri tavalla.
Vaikka meillä näitä vaikeuksia on elämässä, koen silti olevani onnellinen ja sisälläni on rauha. Ehkä tämä kirjoittaminenkin taas alkaa sujua.
Vähän on oikoluku haastavaa ja silmissä meinaa sumentua, mutta kirjoitusvirheet ja lauserakenteet ovat melko pieniä murheita tällaisessa tilanteessa tai oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa.
Maiju
