Olen pohtinut kirjoittamista ja tunteiden välittämistä kirjoittamisen kautta jo vuosikausia.
- Lue tekstisi ääneen
- Palaa tekstiin myöhemmin ja lue omaa kirjoitustasi ulkopuolisen silmin
- Tiedosta, ettei lukija lue ajatuksia.
- Lukija ei ymmärrä sinun huumoria, ellei persoonasi kirjoita huumoria selkeästi
- Opettele sanoittamaan tunteesi selvästi
- Seiso sanojesi takana, myös virheiden
- Jos kirjoitat virheen ja joku huomauttaa - oikaise se
Kirjoittaminen ja tekstien lukeminen ääneen saa itsensä ymmärtämään onko teksti ok, sitä kannattaa harrastaa. Toinen asia, mikä kirjoittaessa tekee hyvää, on lukea jälkeenpäin omaa kirjoitustaan. Jos kirjoittaa aiheesta, mikä on hiukan epäselvä ja palaa itse lukemaan tekstiä jälkeenpäin, silloin voi lukea kirjoitustaan muiden silmin.
Minulle kävi näin juuri hetki sitten. Olin kirjoittanut tuohtuneena tänne blogiin luonnoksen ja kun luin sitä jälkikäteen, en ymmärtänyt yhtään mistä puhuin.
Selkeys on tärkeää kirjoittaessa muille, jotta muutkin ymmärtävät.
Olen itse kokemuksellinen oppija, en niinkään lukija ja muistini on melko heikko, sillä kapasiteetti muistaa tänä päivänä on mennyt kohdallani alaspäin. Voisin kertoa tähän miljoona syytä, mutta ehkä paras sana on ruuhkavuodet. Ja jonkinlainen tarkkaavaisuusvaikeus minullakin on.
Asiakasmäärä, työkaverien määrä ja lapset ja heidän kaverit, heidän poikaystävät, koulujen opettajat, oma elämä ja omat ystävät ja yhteisöt. Muistettavaa on niin paljon, että muistini on alkanut kuormittua. Tällainen pitkä alustus asiaan. hah. Mutta kirjoittamisen treenaaminen on toiminut itselläni. Joskus lähettäessä viestiä opettajille tai muille on vaikeaa, kun tunteita pitää sanoittaa ja mieli on ruuhkainen. Jos kirjoittaa tuohtuneena, voi osua kehokilpeen. Tai jos lähettäjä on virallinen ja kirjallinen ja kertoo miten asiat ovat, eikä vastaanottaja kykene ottaa tietoa vastaan, voi edessä odottaa tunteiden kuumennus. Joskus kuumat tunteet saa tekstin vääristymään, koska tunteet joskus vääristävät. Silloin kannattaa luetuttaa teksti jollain puolueettomalla, joka osaa erotella mikä on tekstin sanoma.
Olen keskustellut eri ihmisien kanssa heidän kommunikoinnista viestien välityksellä muille ja moni olettaa oman viestin perusteella, että toisen pitäisi ymmärtää mitä tarkoitetaan lähetetyllä viestillä.
Kun ei saa haluamaansa vastakaikua tekstiin jonka on lähettänyt, voi lähettäjän mielestä automaattisesti syy olla vastapuolessa.
Kun persoona kirjoittaa tekstiä ja tekstiin kirjoittaa esimerkiksi vitsin tai ns. huulen heiton, eikä viestin vastaanottaja ymmärrä, se voi hämmentää. Lopulta molempia. Ihminen ei kehtaa menettää kasvojaan, joten on helpompaa olla vastaamatta viestiin, jos ei ymmärrä.
Jos lähettäjä nauraakin itselle.. Se riippuu tietenkin täysin siitä minkälainen suhde kommunikoijilla on keskenään..
Vastaamatta jättäminen taas saa lähettäjän hämmennyksiin.
Miksi viestit voivat olla ristiriitaisia?
- Meillä on erilaiset ajatusmaailmat
- Toinen on kirjallinen ja toinen taas suullinen
- Erilaiset tavat oppia ja kommunikoida ja on vaikeaa ymmärtää toisen tapaa
- Toinen puhuu kirjoittaessa kirjakieltä ja toinen puhekieltä - tunteet näistä voi sekoittaa
- Eri kulttuurit
- Eri elämänvaiheet
- Viestittäjien erilaiset arvomaailmat
- Syyttävä viesti ei koskaan mene perille, se saa nyrkit pystyyn vastapuolella
Työskentelen asiakaspalvelussa paikassa, jossa monikulttuurillisuus on päivittäistä. Kun kaikilla on eri tausta jo pelkästään kotimaan kulttuurin takia, perheen tapojen ja oman persoonan takia, on kaikkien osattava kommunikoida yhteisen kielen kautta. Meidän täytyy silloin jokaisen joustaa. Vaikka emme hyväksyisi jotain tapaa, on se nieltävä ja tultava toimeen. Joskus ei ole yhteistä kieltä, silloin käytetään keksittyä viittomakieltä, viittomakielen siansaksaa.
Universaali yhteinen kieli on siis rakkaus ja ystävällisyys. Asiakaspalvelija joutuu oppia sydämen kielen, jos haluaa saada hyvän lopputuloksen. Se tekisi hyvää ihan jokaiselle, joka haluaa rikkautta ihmissuhteisiinsa. Omaa kommunikointia suullisesti ja kirjallisesti on hyvä harjoitella tai edes pohtia.
Jos tunteet ovat ladattu äärimmilleen viestiä lähettäessä ja joutuu odotella vastausta eikä sitä saa, lähettäjä hermostuu. Jos lähettää viestin ja jää odottamaan vastausta, on odotus aika toooodellla pitkä. Silloin luonnollisesti hermostuu jos vastaus tulee esimerkiksi parin päivän päästä.
Todistin tällaista tilannetta jokin aikaa sitten, jossa viestin lähettäjän tarkoitus oli saada x asia soitettua, kun henkilö ei vastannut hän lähetti viestin perään. Kun katsoin mitä viestissä luki, siinä ei lukenut kyseistä asiaa vaan jokin eri asia. Teksti meni asian vierestä, eikä alustanut yhtään sitä mitä soitto koski. Kun viestiä lähettää tuohduspäissään tai jostain muusta voimakkaasta tunteesta käsin ja ehkä nopeasti, voi viesti mennä perille täysin väärin. Jos viesti on sekava ja syyttävä, on rohkeaa vastata viestiin asiallisesti ja napakasti, mutta sellaiseen viestiin ei tarvitse mielestäni edes vastata.
No miten sitten kannattaisi asiaa lähestyä? Kun soittaa eikä toinen vastaa, on hyvä olla selkeä. "Soitatko takaisin heti kun kerkeät. " On melko yksinkertainen ja helppo lause. Jätä aina syyttämiset pois, piilokuittailut ja kaikenlaiset muodot jotka saavat vastapuolen tuntemaan itsensä idiootiksi. Sillä silloin et saa vastausta vaan riidan. Tai puhumattomuuden, hiljaisuuden. Se on oikeastaan pahempaa.
Kun viestiin laittaa epämääräistä tekstiä, se saa viestin lähettäjälle odottavan olon ja kun vastausta ei tule lähettäjä suuttuu.
Meillä ei ole meillä ihmisillä ihan selkeitä juttuja aina käynnissä.
Joillekin asiat ovat itsestäänselviä, toisille ne eivät todellakaan ole. Olen pitänyt tätä blogia omana ajatusteni tallentajana ja selkeyttäjänä.
Vaikka luulen olevani selkeä, voi olla etten ole sitä yhtään. Sitä kuitenkin harjoittelen jatkuvasti.
Koska elämme ihmisinä täällä ihmisten maailmassa, on vuorovaikutustaidot tärkeä osa ihmisyyttä.
Tulipa pitkä teksti ja ei se ole ihan täysin selkeä. Pah.
Maiju
