"Minua ärsyttää kun tuo ihminen käyttää maneereja"
"Ärsyttää, kun kauppajono on aina pitkä. "
"Ärsyttää, kun tuo ei osaa puhua kuin normaalit ihmiset. "
"Ärsyttää, kun tuo on sellainen saamaton. "
"Ärsyttää kun tuo puhuu ja puhuu, mutta ei koskaan mene eteenpäin. Aina se vaan puhuu. "
Lista on pitkä mistä pieni ihminen voi ärsyyntyä. Kuulen näitä kyseisiä ja muitakin ärsyyntymisiä usein. Me tarvitsemme toisia ihmisiä näyttämään meille missä kulkee ärsyyntymisemme rajat. Jos haluamme, voimme olla vain vihaisia ja ärsyyntyä kaikista ihmisistä. Mutta mielenrauha pysyy silloin kaukana. Me voimme lietsoa maailman tilannetta, olla angsteja siitä. Kun on sota, voimme lietsoa sotaa, kun on rauha, voimme ärsyyntyä miten rauha hoidettiin. Kun ei ole mitään konfliktia voimme ihan vain ärsyyntyä politiikasta. Tai voimme ärsyyntyä kirjoitusvirheistä, mässyttämisestä, toisen naamasta tai siitä miten joku puhuu tai vaan on. Valinta on aina meidän.
Kun omaa vahvan tunnekehon, silloin ärsyyntymisen tunteet näkyvät ja tuntuvat. Ja joka ei ymmärrä omaa energiaansa - saa siirrettyä voimakkaat tunteet tunnesieppareiden kannettavaksi.
Herkkä ihminen voi olla toisen herkän haaste. Sillä molemmat tuntevat vahvasti ja kantavat ikäänkuin toisiensa tunteet ja kun toinen on ärtynyt, silloin toinenkin on. Tunteet siirtyy.
Kun lietsoo kiukkua somessa - tunteet siirtyy moninkertaisena. Silloin peräänkuulutetaan kiukustujan vastuuta. Toiset haluaa kertoa koko maailmalle, että ärsyyntyy. Herkkä joka ei tunne omaa tunnekehoaan ja osaa suodattaa ärsyyntymistä ja lukee kiukun somesta - saa kannettavaksi kiukun joka ei kuulunut hänelle. Tuntemattomien kiukkua on some pullollaan.
Kun oppii tuntemaan omaa tunnekehoaan, osaa myös suodattaa sitä. Mutta kun on herkkä, se on vaikeaa. Siksi on turvallisempaa vältellä ärsyyntyviä ihmisiä, uutisia, maailman tilannetta ja raivoajia. Oppia omat rajat.
Maiju
