"Mitä sydän tuntee, kun sielu on riekaleina? Mistä keho voimaa saa, kun mieli tuijottaa mustaan. Mikä mielen onnelliseksi saa, kun ympäristö hajoaa käsiin? Keneen luottaa, kun tukipilarit murenee?"
Kirjoittaminen parantaa. Kun jaksaa sinnikkäästi uskoa omiin kykyihin, vaikka epävarmuus tekee työtään pölpöttämällä mieleemme mustia ajatuksia – saa palkinnoksi henkisistä ponnisteluistaan palan mielenrauhaa. En milloinkaan usko isoihin saavutuksiin, sillä ne ovat pieniä ohikiitäviä hetkiä, jotka unohtuvat hyvin pian, kun ne ovat luonamme käyneet. Mutta mielenrauha jää. Kun on kohdannut isoimpia ja kivuliaimpia tunteita ja saanut niiden oppiläksyt itselleen talteen, niistä koostuu henkisten rikkauksien aarteisto. Tai noh, valehtelin. Minä uskoin kyllä isoihin saavutuksiin, mutta opin joistain saavutuksista, että ne ovat hetkellisiä. Niitä kohti on hyvä mennä ja kehittyä elämässä, mutta mitenhän ilmaisisin tämän. Ehkä näin: Älä ole liian ankara itsellesi. Kaikki menestys ei ole sinulle tarkoitettu, mutta se mikä on – tunnet sen kyllä. Ja se on sinun elämäsi kannalta merkityksellistä.
Jos siitä huolimatta jaksat uskoa itseesi, vaikka tunteesi kertovat sinun olevan täysi paska ja menet tunteen läpi – olet jo hyvin lähellä rauhaa.
Rauha on tavoittelemisen arvoinen tunne. Se on isompi kuin arvaatkaan.
Maiju
