Mistä saa toivoa ja lohtua suurimman hädän keskellä? Jos tukiverkosto puuttuu?
Itsestäsi.
Tee sinusta itsestäsi paras kaverisi. Kirjoita itsellesi kirje. Kirjoita itsellesi viestejä. Kanavoi alitajuntaasi. Istu alas lempipaikallesi, ota kynä ja paperia. Vedä syvään henkeen pari kolme kertaa ja kirjoita sinulle. Mitä haluaisit sanoa sinulle. Entä pienelle sisäiselle lapselle. Sinulle lapsena. Kirjoita hänelle. Lohduta.
Kun alat tuottaa tekstiä itsellesi, piilottele viestejäsi pitkin kotiasi. Jonain päivänä kun tarvitset viestiä – löydät sen oikealla hetkellä. Sinä, itsesi paras ystävä kertoo sinulle viestillään mitä tulee tehdä.
Maailma on siitä nurja ja kurja, että se voi heitellä meitä. Meiltä voi kadota tukiverkosto, yhteys muihin yllättäen. Silloin, me voimme turvautua vain itseemme. Kun kohtaa yksinäisyyden tunteita, joita ei kykene selittää muille – sillä niitä ei itsekään tunne, voit olla itse itsesi tuki.
Kun kohtaa surun, käsittämättömän ja pohjattoman surun, voi olla vaikeaa löytää toivoa. Voi olla vaikeaa ottaa vastaan hyvää. Vaikka muut kuinka lohduttaisi, voi kipu olla kovuudessa niin suuri, ettei pysty ottaa vastaan muilta lohtua. Tämä voi viedä yksinäisyyteen. Silloin paras kaverisi on sinä itse, sinulle.
Kun kirjoitan tätä, minulla herää kipu. Minussa herää yksinäisyyden kipu, sillä olin yksin vuosia. Tarkoitan tällä, etten löytänyt yhteyttä muihin. Halusin ihmisiä lähelleni ja koin, että minut työnnettiin pois. Se teki minuun pienen kuoren. Selviytymisen keinoni on suojella sydäntäni kivulta.
En ole nyt yksin. Minulla on paljon ympärilläni. Olen päässyt surussani pitkälle ja se on muuttunut haikeudeksi.
Taustastani hiukan: menetin rytinällä läheisiä ja sukulaisia kuolemalle, myös kavereita kymmenen vuoden jaksossa. Kaverit katosivat, heille tuli omia juttuja elämässään, niinkuin tuli minullekin. Perhe.
Iso ystäväpiirini kutistui hyvin pieneksi. Tämä jakso laittoi minut kohtaamaan omat varjoni, yksinäisyyteni ja kauhuni. Hain pala palalta itselleni valoa, rakkautta ja lohtua. (On minulla edelleen ystäviä ja paljon, mutta näin heitä liian harvoin)
Lopulta löysin nämä kauniit tunteet minusta itsestäni. Rakkauden. Toivon. Hyväksynnän ja aidon sisimpäni. Kuka minä olen.
Nyt, kun olen nämä tunteet kohdannut, (en kuitenkaan selättänyt) – voin kirjoittaa sinulle. Aiemmin kirjoitin vain ja ainoastaan itselleni. Jos sinä olet löytänyt tekstini, kiitän. Ja sanon, sinä tiedät sisimmässäsi mikä sinulle on parhaaksi. Kun kuorit sipulin kerroksia pinnalta pois, löydät sisältäsi sen oikean sinut, aidon ja upean tyypin.
En sano, ettet nyt olisi hyvä tyyppi. Elämä vain tuntuu tekevän niin, että satuttamalla meitä keräämme ympärillemme suojamuureja, joista käytökseemme tulee satuttavaa, egoisistista ja uhoakin omaavaa persoonan piirrettä. Ehkä. Mistä minä mitään tietäisin.
Olisi epäinhimillistä olla täydellinen ihminen tässä maailmassa.
Maiju
