Olen utelias tutkiskelija luonne. Olen pienestä tytöstä asti ollut empaattisuuteni kanssa parantamassa ympäristöäni. Kun muutimme lähiöstä toiseen lähiöön – sain koettavaksi melkoisen rankkoja teemoja käsiteltäväksi. Tiedostan näiden tunteiden ja kokemusten edelleen kulkevan pienen itseni mukana. Olen tutustunut tuhansiin ihmisiin elämässäni. Nyt työni kautta määrä on kasvanut. Erilaisia tarinoita, erilaisia kohtaloita. Ihmisten pimeys on erilaista kaikilla. Sellainen, joka ei ole kohdannut rankkoja asioita lapsuudessaan, ei ehkä ole kasvattanut paksua nahkaa. Mutta hänen ei ehkä tarvitse olla niin rajuissa kuvioissa aikuisenakaan. Tämä ei ole ilmaistu vertaillaakseen pahalla. Kun omasta lapsuudesta on kivut käymättä, mutta ne ovat aktivoitunut – on myös vaikeaa kohdata tässä hetkessä vaikeita, samankaltaisia tilanteita.
Nyt tämä korona ja Ukrainan sota on nostanut käsittelyyn asioita, joita ei ole tarvinnut kohdata aiemmin. Meillä näkyy nuorisossa häiriö käyttäytymistä. Rikotaan paikkoja, kiusataan, jengiydytään. Ihan kuin omassa nuoruudessani. Surullista. Tiesin, että korona aiheuttaa mielenterveydelle isot ongelmat – mutta minkä sille olisi voinut?
Me koemme elämän eri tavalla. Sinä näet maailman eri tavalla kun minä, mutta me käytämme yhteisiä sanoja ymmärtääksemme elämää ja ymmärtääksemme toisiamme. Ei ole mitenkään sattumaa, että luet tätä kirjoitusta juuri nyt. Tekstini voivat olla vaikeita niellä, etkä ehkä halua ottaa vastaan minun sanojani, koska sinulla on oma sanapankki, omat arvot ja omat ajatukset. Se ei silti tarkoita, että emme voisi puhua ja kommunikoida ja pitää toisistamme. Kun tunnistamme meissä asuvia tunteita, meissä asuvia sanoja, kipuja ja kaunojakin – me ymmärrämme omaa tunnemaailmaamme. Silloin meidän voi olla helpompi kommunikoida. Sinä olet minä ja minä olen sinä. Siinä vaiheessa kun sinä yrität vakuuttaa minut sinun maailman oikeellisuudesta, me emme ehkä kohtaa. Tai minä yritän vakuuttaa sinua. Mutta siinä vaiheessa kun hyväksyt minun maailman ja minä hyväksyn sinun – silloin kuljemme samaa tietä ja samaan suuntaan. Me emme ole ketään meistä maailman kansalaisista samanlaisia. Me emme voi olla. Se on mahdottomuus, mutta me voimme silti ymmärtää toisiamme. Eikö olekin ihmeellistä?
Jos pimeys vallitsee, miten nostaa omaa valoaan ylös?
Nuorena, en nähnyt hyvää juurikaan. Hyvä oli pientä ja piilotettua. Ihmiset kohtelivat toisiaan törkeästi. Aloitin itsestäni. Pidin ovia auki takana kulkevalle, tein pieniä hyviä tekoja. Valo lisääntyy lisäämällä sitä itse. Vihaista nuorisojoukkoa ei saa kuriin vihalla ja huudolla. Se on sama asia kuin heittäisit bensaa liekkeihin. He ovat jo vihaisia.
Hyvä on niin paljon väkevämpi voima kuin paha, jos sen vain todella jokainen ymmärtäisi.
Choose love, hate is heavy
Maiju
