Oletko kuullut sanontaa: Et ole tunteesi, et ole ajatuksesi? Meillä on se "ihana" apinamieli, joka pulputtaa päämme sisällä kaikkea negatiivista sontaa. Se häiritsee toisinaan ajatuksiamme arvostelevalla puheella. Kiukulla ja peloilla. Mutta siinä vaiheessa kun sanomme ajatuksemme ääneen, niistä tulee ikäänkuin osa identiteettiämme.
Meillä on mahdollisuus kasvaa viisaammiksi kuitenkin suusta tulevien sanojemme jälkeen. Jos emme salli apinan pulputtaa ulos sontaa, jota siellä pään sisällä on – meillä ei ole mahdollisuutta myöskään kasvaa paremmaksi ihmiseksi. Me kaikki tuomitsemme jotain, vaikka kieltäisimmekin asian. Toisinaan vain näemme sen ulkopuolellamme. Ulkoistamme sen muihin. Jos maailmaa ajattelee liikaa, me huomaamme kiertävämme kehää.
Olen pitänyt päiväkirjaa elämästäni ja huomaan olevani samanlainen kuin nuorempanakin, käyväni toisinaan samankaltaisia teemoja läpi, mutta opin teemoista aina jotain hiukan enemmän. Henkisessä kasvussa puhutaan "sipulin kuoresta" Kerroksia ikäänkuin puhdistetaan, jotta pääsee ytimeen käsiksi.
Aikanaan minulle sanottiin näin: Muista että sinä et ole ajatuksesi, etkä tunteesi. Oli vuosi 2012 ja se oli facebookin reikiryhmä, jossa oli 200 reikiläistä. Oli todella jännittävää tuoda ajatuksiani ryhmässä esiin ja tämä minulle sanottiin.
Mutta, kun lähden tuomitsemaan ihmisten käytöstä ääneen, minusta muodostetaan silloin mielikuva tuomitsevana persoonana. Siitä huolimatta, vaikka en olisi ajatukseni tai tunteeni, on kannettava vastuu sanoista joita suustaan päästää. Muista tämä aina, kun tekee mieli mollata. Sinä mollaat tavallaan aina itseäsi. Jos me mollaamme muita, se tarkoittaa ettemme arvosta myöskään itseämme.
Aloita siis itsestäsi. Rakasta ja hoivaa, arvosta sinua. Vasta sen jälkeen voi todella arvostaa muita.
Maiju
