Mikko Kuustonen sanoi Heikki Silvennoista käsittelevässä muistolähetyksessä jotenkin näin: häntä ärsyttää täydelliset, heiltä puuttuu sielu. Heikillä oli sielu.
Kun kuka tahansa esittää täydellistä tai vaatii ympäriltään täydellistä, hän ei ole lopulta tyytyväinen mihinkään. Silloin puuttuu sielu ja syvempi yhteys maailmaan.
Olen viime aikoina käsitellyt täydellistä. Kun elää tuomitsevassa maailmassa ja oma sisäinen maailma rakentuu täydellisyyden illuusioon, silloin näkee ympärillään epäkohtia. Virheitä. Rikkonaisuutta. Usein silloin huomauttelee muille heidän epäkohdistaan ja näkee maailmassa rumuutta. Ja vaatii, että mitä hän ostaa tai minkä kanssa asioi, sen on oltava täydellistä. Se on eräänlainen oravanpyörä. Silloin myös yrittää peittää oman epätäydellisyytensä. Ihminen ei voi olla täydellinen, se olisi epäinhimillistä. Mutta ihmisen suu monesti vaatii sitä. Samalla käyttäytyy itse monissa asioissa todella epätäydellisesti. Ristiriitaista.
Viime aikoina olen kuullut monia kertoja juuri tällaisia kommentteja, jossa vaaditaan täydellistä. Olen yrittänyt sanoa, että jos vaatii täydellistä, jää moni asia tekemättä ja syntyy sekasortoa. Jos on riittävä, saa paljon aikaiseksi.
Olen haaveillut vuosia olevani taiteilija. Olen ihaillut erilaisia esiintyjiä, heittäytyjiä, taiteilijoita, näyttelijöitä. Joskus mietin, että miksi. Mutta sitten ajattelen, että niillä on itselleni jotain annettavaa. Taide on parantavaa. Kulttuuri on parantavaa. Jos maailmasta loppuisi kulttuuri ja taide, meillä olisi todella kolkkoa. Aikanaan opettelin taidetta ja maalattuani ensimmäisen tauluni, inhosin sitä.
Minussa oli tuo täydellisyyden illuusio vahvana. Olin kasvanut niin tuomitsevassa ilmapiirissä, etten uskaltanut yrittää, ellen olisi täydellinen. Meni vuosikausia, että uskalsin alkaa toteuttamaan itseäni. Siltikään en ole täydellinen. Siltikään en saa tehtyä tietynlaisia juttuja, koska riittämättömyys huutaa sisuksissa.
Irti illuusioista ja ollaan riittävän hyviä.
On muuten alkanut vähän ahdistamaan kirjoittaminen. Siksi just pitäisi vaan kirjoittaa.
Maiju
