Uneni ovat hyvin vilkkaita edelleen. Aamuisin aina mietin todella, että mistä ihmeestä mielikuvitukseni näitä poimii. Toissä yönä näin unta vessoista, kuinka lapsuuden kodissa oli kolme vessaa, eikä missään pysynyt lauteet paikoillaan. Kaikki oli rempallaan. Viime yönä näin unta, että entisen työkaverini oikeasta korvasta tuli jotain mustaa ulos ja pyysin selvittämään mitä se on ja sieltä tuli lisää mustaa ihan pitkänä lakuna. Outoa. Itse tulkitsisin sen niin, että kuuloaistista vapautuu jotain mustaa. Joskus me kuulemme asioita joita ei pitäisi kuulla ja tulkitsemme kuulemaamme vääristyneesti. Kuuntelemme äänen painoa ja luomme oletuksia, että tiedämme mitä sillä tarkoitettiin. Voimme kuulla myös juoruja tai muuta negatiivista ja niitä on vaikeaa käsitellä itsestään pois.
Yritän kuitenkin nyt olla tulkitsematta untani ja jatkan näiden villien unien seurailua. Vain yhtenä yönä en ole nähnyt unia joulun jälkeen. Ehkä siksi ei energiaakaan ole tehdä ylimääräistä.
Selkeästi menneestäni nousee käsittelyyn tunteita joita en jaksaisi, mutta pitäähän niitä päästellä irti.
Olen opetellut astrologiaa ja viime aikoina on planeetat perääntyilleet reippaasti. Vaikka näihin ei niin sanotusti uskoisi, niin kyllä tässä omassa elämässäni on tuntunut perääntymiset. Perääntymisvaiheissa käännytään sisäänpäin ja mennään menneeseen ja riippuen siitä mihin huoneeseen ne osuvat, niin niissä teemoissa kipuillaan. Minä kipuilen työni kanssa. Välillä ihan naurattaa, kun kaikki on oikeasti hyvin, mutta silti päälläni on musta pilvi. Menneitä työasioita nousee rytinällä pintaan.
Harmittaa etten osaa enää lisätä blogiini uusia kuvia bloggerin muutoksen myötä, joten joudun kopioida kuvia täältä blogistani.
Mutta sellaista tällä kertaa.
Maiju
