Kun me kasvamme henkisesti ja kuljemme eteenpäin elämän koulua, saattaa vanha itse tulla kummittelemaan eri muodoissa muiden ihmisten tai haasteiden roolissa. Olkoot se vaikka huonot tavat, joista olet itse mennyt yli. Elämässä on toisinaan vaikeaa mennä eteenpäin, sillä joskus meillä voi olla näkymättömiä kahleita jotka estää etenemisen. On helpompaa mennä eteenpäin jos ympärillä on ihmisiä jotka tukevat muutosta.
Mutta aina meillä ei ole kannustavia sanoja ympärillämme tai jos on, korvat saattavat kuuroutua/puuroutua - eivät siis kuule mitä meille sanotaan. Varsinkaan jos oma kivulias haaste on päällä.
Mennä eteenpäin fyysisesti ei tarkoita aina henkisesti eteenpäin menemistä. Voit liikkua paikasta toiseen, mutta henkiset opit kulkevat mukana. Ja tosiasia on, että vain muutos on totta. Et voi pysyä paikallasi, koska elämä menee eteenpäin jatkuvasti. Mutta haluatko pysyä henkisesti paikallasi, siihen sinun täytyy vastata itsellesi.
Kaikki eivät huomaa, että samat teemat toistuvat eri ihmisten ja eri tapojen muodossa, mutta energia voi olla sama. Siinä mennään monesti harhaan, että vaikka kuinka kokee menevänsä eteenpäin, voi omat uskomukset, tunnelukot ja opit kulkea perässä ja näyttäytyä meille eri muodoissa, tilanteissa ja ihmissuhteissa.
Henkisten lakien mukaan, jos olet päättänyt jonkin tilanteen elämässä, sen täytyy joko poistua elämästäsi tai muuntaa muotoaan. Omalla kohdallani olen huomannut näiden ilmenevän haasteina. Esimerkiksi minulle yleensä ihmiset ovat opettajia. Minulla oli aikanaan elämässäni henkilö joka oli mielestäni vaikea, hän sai minut tuntemaan epämiellyttäviä tuntemuksia ja olin jatkuvasti altavastaaja, ihan kaikissa muodoissa. Se mitä hän opetti minussa, oli jotain mikä löytyi myös itsestäni. Kun käsittelin tämän piirteen itsessäni, hän muuttui seurassani - lähes välittömästi. Hänestä alkoi tulla jopa läheinen ystävä. Kitka väliltämme poistui.
Tämä oli hyvin hämmentävää vanhalle minulle, joka olisi halunnut juosta karkuun. En ollut tiedostanut, että sain äidinmaidossa karkuun juoksemisen piirteen. Kun alkaa liikaa ahdistaa - vaihdan maisemaa. Ikävä tosiasia on ollut, että maisema on lähtenyt mukaani vaikka sitä karkuun juoksinkin. Niitä maiseman oppeja tökittiin suoraan naamaani niin kauan kunnes katsoin sitä ja kohtasin kivun.
Kun minusta kasvoi tarkempi itselleni tärkeissä asioissa ja elämääni tuli uusi opettaja, hän näytti minulle joissain määrin sitä versiota itsestäni josta en pidä.
Empaattinen vanha minä, sanoisi että ymmärrän häntä, annan hänelle mahdollisuuden, sillä hän ei tiedä, eikä vielä osaa. Mutta tällä kertaa en antanut mahdollisuutta vaan sanoin etten halua palata enää vanhaan rooliini, siihen joka on heikko ja antaa omastaan tuntemattomille ja kärsii itse. Olen kasvanut siitä yli. Kun tein tämän voimakkaan aikomuksen, hän hävisi. Yhtäkkinen meno vei hänet toiseen maahan. Hassua. Hän ei ollut mitenkään voimakas hahmo vielä elämässäni, mutta päästin itseni helpommalla todetessani asian ennen, kuin tilanne pääsi pidemmälle.
Jos ihmisiä katsoisikin opettajina, eikä vihollisina. Miettisi mitä tuo edessäni oleva raivostuttava ihminen opettaa omasta itsestäni, ja antaisi itselleen luvan kasvaa siitä irti - elämä voisi muuttua erilaiseksi. Aina tuo opettaja ei ole helpoin, se voi tuoda äärikipuja, mutta se on vaan niin tärkeää oivaltaa ja kasvaa näistä yli.
Joskus joutuu ottaa kasvussa muutamat henkiset oksennukset päälleen myös muilta, mutta kun ollaan taas terveitä ja ilmaa on puhdistettu - voi aloittaa taas uuden ns. syklin tai vaiheen. Kunnes tulee taas seuraava läksy. Mutta joka kerta kun kohtaa ja muuntaa vaikean tilanteen itsessään - avautuu uusi ovi. Eikä haasteet ole enää niin kivuliaita.
Maiju
