Tässä on parin kuukauden aikana noussut paljon triggeröiviä tunteita pintaan, joiden juuri on menneestä. Jotta en kuulostaisi vallan sekopäiseltä, yritän kertoa miten aikanaan olen päässyt monista kivuista eroon. Joka kerta kun kehoon kiinnittyy traumaattinen tilanne, oli se sitten jonkun huono käytös, huutaminen tai muu epämiellyttävä tai vahva kokemus. Kokemus voi olla myös hyvä. Mutta kehoon syntyy voimakas muistijälki, se ikäänkuin jää vellomaan sisuksiin.
Elämä järjestää myöhemmin opetustilanteita, joissa saat tilaisuuden kohdata tuon tunteen.
Ne nousee pintaan epämääräisinä muistoina jotka eivät edes enää tunnu miltään, mutta ihmettelet niiden "kummittelevan" ajatuksissa. Tässä hetkessä voi aktivoitua tilanne, joka on samankaltainen. Tässä hetkessä alat tuntea ärsyyntymistä, mutta et osaa yhdistää näitä tunteita toisiinsa. Keho yrittää viestittää samankaltaisuudesta, mutta mieli estää, eikä ymmärrä näiden yhteyttä. Vasta kun uskallat katsoa tuota alkuperäistä tunnetta, jota keho nostaa pintaan - voit vapautua tämän hetkisestä kiukusta.
Niinkuin elämiseen kuuluu niin hyvät kuin huonot hetket, ja kasvaminen on väistämätöntä, niin silloin on myös tärkeää tiedostaa menneen toisinaan ohjailevan nykyisyyttä. Jos menneestä ei saa triggeriä hoidettua, nykyisyydessä se aktivoituu ja silloin on todella vaikeaa elää läsnä, tässä hetkessä. En tiedä oletko koskaan kuullut sanontoja: "lopeta eläminen menneessä, mennyt on mennyttä ja nyt on nyt".
Voitko mennä eteenpäin, jos mennyt kummittelee alitajunnassa? Silloin siihen on avain kohdata tunne. Tunne voi olla raastava. On varmasti muitakin keinoja kuin kohdata tunne, mutta tämä on toiminut minulla. Koska en ole terapeutti, en voi antaa kehotuksia - mutta voin kertoa miten olen itse kokenut ja mitä olen itse oppinut.
Perheessäni on vahvoja ad/hd piirteitä, mutta myös kavereissani on. Se tarkoittaa minulle lähes koko maailmaa, minun maailmaa. Omassa kokemuskentässäni ad/hd ihmiset ovat erittäin tunnollisia tekemään vaikka töitä, mutta jossain vaiheessa he ovat kuin puurokorvia, elämänhallinta on leväperäistä ja muut voivat joutua kärsiä heidän takiaan vaikka he olisivat maailman ihanimpia tyyppejä.
Minä olen saanut koettavakseni monia kertoja, kun joku talloo päälleni. Se sai minut uskomaan olevani näkymätön ja näkymättömyyden kanssa aika ajoin kamppailen.
Viime viikkoina olen saanut monta vahvaa tunnetta käytyä läpi menneestä.
Minun sukulinjani on selkeästi valinnut jonkinlaisen vaikeuksien verkon, jossa jatkuvasti muistutetaan elämän vaikeista puolista. Vaikka henkistä kasvua on jo loputtoman pitkään tallattu ja kohdattu kipeitä tunteita, sitä silti ymmärtää kulkevansa jatkuvassa menettämisen pelossa. Välillä haluaisin vain paeta omaan mielikuvitusmaailmaani. Olen kokeillut eri keinoja, puhun asioita ääneen eri ihmisten kanssa ja välillä jätän kertomatta. Tunteet ovat laimentuneet. Voin edelleen kirjoittaa jostain tietystä aiheesta, mutta tunteet ovat kuin sipuli, ne kerros kerrokselta kuoritaan, kunnes 'tehtävä' on läpäisty. Olipa hassusti ilmaistu. Mutta aika ajoin tulee tällaisia jaksoja joissa vanhoja triggereitä nousee rytinällä pintaan. Sitten niistä selviydytään.
Maiju
