Pelkäänkö jotain? Kysyin itseltäni, kun sain tietää sairastavani kilttiä leukemiaa. Sinänsä on hassua, että aivan ensimmäisenä pelkäsin hylkäämistä, sitä että menetän työni ja toimeentuloni. Eikö ole hassua, en pelännyt terveyteni puolesta vaan taloudellisen turvani puolesta. Kirjasin itselleni allekkain kaikki menetykseni tässä elämässä ja niitä oli turhan paljon. Olen menettänyt todella monta läheistä. Silti voin sanoa olevani hyvin vahva vaikka aina en koe olevani.
Jos asettaisin vaikeuteni allekkain, tulisi kaikki turhankin näkyväksi minulle. Siksi en sitä tee. Olen oppinut sanoittamaan tunteitani viimeisten vuosien aikana ja tällä hetkellä olen hiukan hämmentynyt mitä tuntea.
Tein päätöksen diagnoosin jälkeen. Kerron kaikille. Olen avoin, enkä jää yksin. Avaan elämäni muille. Samalla kuitenkin mietin voinko ja saanko, mitä jos teen muille hirveä olon. Vaikean. Kukaan ei oikein osaa sanoa mitään jos toinen sairastuu, mutta jokainen käsittelee asian omalla tavallaan.
Eräs pitkäaikainen ystävä sanoi minulle: "olet saanut elämältä kaiken. Olen itsekin elänyt elämäni niin, että jos nyt pitäisi lähteä - lähtisin onnellisena"
Nämä ovat asioita joita kannattaa miettiä.
- Elätkö?
- Teetkö asioita joista nautit?
- Tykkäätkö elämästäsi?
- Oletko tyytyväinen siihen missä olet?
- Kun kuuntelet ajatuksiasi ja ääniä jotka puhuvat mielessäsi, ovatko ne sinun omia vai kuuluuko muiden ajatukset ja vastustukset sinun mielessäsi?
On hyvä tiedostaa, että kun jokin asia triggeröi ja kuumentaa tunteet, silloin siinä on itselle jonkinlainen oppi. Jonkinlainen itselle tarkisteltava asia johon kannattaa tutustua tai opetella tilanteesta pois. Huomaan oman itseni kohdalla, että rauha asioiden suhteen on tärkein. Minkä asioiden kanssa minulla on rauha, niissä olen tsempannut henkisesti. Asioiden kieltäminen ja tukahduttaminen on eri asia kuin rauha. Kun rohkeasti katsoo omia kipujaan ja hyväksyy ne, siellä odottaa rauha.
Maiju
