keskiviikko 17. marraskuuta 2021

Rakkaudella tyttäresi

 Kuka minä olen, kun sinua ei enää ole?



Miten olisin koskaan voinut ymmärtää,

 mikä merkitys sinulla olikaan elämääni - niin hyvässä kuin pahassa?


 Miten olinkaan niin herkkä, etten uskaltanut katsoa omiin vahvuuksiini, 

sillä sinä olit niin vahva tukipilari elämässäni - luotin voimani sinulle. 


En nähnyt itseäni vahvana. 

En uskonut, että se joka minusta kasvaa, voisi olla edes mahdollista. 


Niin sekaisin, niin avuton ja niin eksynyt. 

En voinut tietää, että elämän polkuani kulkiessa - kuulen silti sinun askeleet vierelläni, kannustamassa. Äänenä ajatuksissani.

Pois on egon pöhähdykset, pelkkä rakkaus, pelkkä turvallisuus ja sinun voima. 


Sinä olit vihainen, sillä maailma on niin epäoikeudenmukainen paikka elää.

 Se kulki jo sinun veressäsi. 

Minä, nyt tässä hetkessä. 

Parannan sinun vertasi. 

Sinun perintöäsi. 

Muutan vihasi rakkaudeksi. 


Näen mitä tarkoitit, luen rivien välistä katsettasi. 


Yritän toimia oikein, mutta se on joskus vaikeaa ja mahdotontakin, 

sillä vaikka itse yrittäisin, en ole ainoa täällä. 



Edessäni voi olla monta muuria, monta estettä. 

Kipuni voivat minut kaataa, mutta sen olen oppinut, että vain minä voin kipuni poistaa. 

Sen voin myös päättää, keitä rinnalleni valitsen. 

Vierelleni kulkemaan. 


Kuka minua kannustaa, kun itse olen heikko. 

Hänet vierelleni toivon.


Kuka selkänsä kääntää ja sanoillaan viiltää, kun kipuni on suurin. 

Pois heidät työnnän, en sydämeeni päästä. 


Mut vaikea on matka, sillä en voi koskaan arpoa ihmisiä. 

En voi milloinkaan tietää kuka heistä jää viereeni.


 En ole uskaltanut luottaa. Nyt luotan. 

Tiedän, että nämä jotka tässä vieressäni on –  ovat tärkeimmät. 

Ne keitä minä suojelen ja joille minä olen uskollinen.

 En heitä, joita en tunne. 

En suojele heidän sydäntä, joita maailma kertoo oikeaksi. 

Suojelen heidän sydäntä, jotka ovat minun ihmisiäni. 

Jotka haluavat olla kanssani. 

Ja minä heidän. 


Sillä jos liikaa ajattelen kaikkia, jää oma onni kokematta.


Voisi luulla, että opit ovat itsestäänselvyyksiä, 

mutta tällä risaisella polulla talsiessa, 

ne ovat kaikkea muuta. 


Sinä annoit minulle taiteen, sinä annoit minulle tunteet. 

Kiitän siitä. 

Olit herkkä ja erittäin vahva isä. 

Kiitos. 


Maiju

Kuulopuheiden varassa

  Mistähän aloittaisin. Jos luottaa kuulopuheisiin ja tekee päätöksiä niiden varaan, voi tehdä päätöksiä harhaluuloihin perustuen eli valhee...