Oivallukset rikastuttavat elämää ja vapauttavat uskomuksista
En osaa kertoa oivalluksista niiden tieteellistä pohjaa – vain, että se on henkilökohtaisella tasolla ollut ainakin itselleni todella syvällinen kokemus. Ja toivon välittäväni sinullekin palasen sitä.
Kerran oivalsin noin puolen vuoden ajan sanaa "sanat". Se voi tuntua luettuna ja kuultunakin hiukan hölmöltä, mutta minulle se oli aivan valtava oivallus. Tämän sanat oivalluksen jälkeen, tekstiä lähti kanavoitumaan aivan valtavaa tahtia tietokoneelle ja siitä syntyikin 99 sivua tarinaa. Sanat, ne ovat niin monimuotoisia. Sanojen takana voi olla uskomuksia. Esimerkiksi paikka ja perhe, jossa on kasvanut voi muuttaa sanojen merkityksiä aivan valtavasti. Sanat ovat meille yhtenäisiä, jotta ymmärtäisimme toisiamme. Mutta joskus voimme ymmärtää toistemme sanat aivan päinvastoin, mitä sanoja sanoo. Jos sanojen takana on kipua, voi vastapuolen sanat vääristyä mielessämme. Voimme poimia ympäriltämme sanoja, jotka korostavat kipua ja luoda uskomuksemme näiden myötä. Menikö liian vaikeaksi?
10 vuotta sitten tunsin aivan valtavaa alemmuutta monistakin asioista, myös sellaisista mitä en tietoisesti edes tiennyt. Luulin tietäväni, mutten ymmärtänyt tunteideni ohjailevan minua. Herkkä kun olin. Tai olen edelleen. Taustani oli rakennuttanut mielikuvan maailmasta ja se maailma oli aika suppea. Siinä maailmassa minä esitin tyhmän roolia. Olin luonut uskomuksen omasta tyhmyydestäni. Ja saanut siihen vahvistusta ympäriltäni erilaisten sanojen ja eleiden myötä. Käytökseni muuttui myös tyhmäksi. En todellakaan ollut yhteydessä itseeni. Olin rakentanut itseni illuusioon "olen osaamaton ja heikko, enkä pärjää yksin. En myöskään ole kiinnostava, enkä omaa minkäänlaisia taitoja." Naurettavaa. Kaikilla on taitoja ja kykyjä. Oletko koskaan miettinyt omia kykyjäsi? Jos olet kiinnostunut jostain sisimmässäsi, mutta et vain ole ehkä "kehdannut" kohdata sitä, niin aloita siitä. Se on riittävän rajua saada sinut uskomaan, että rajoitukset todella ovat mielessä.
Tiesitkö, että ympäristösi voi määritellä myös sen miten näet itsesi. Kuuntele miten ympäristösi puhuu. Minkälaisia reaktioita ihmisillä on suhteessa sinuun. Uskallatko näyttää aidoimmat tunteesi, kipusi ja heikkoutesi lähemmillesi? Vai pidätkö nämä tunteet vain itselläsi? Minkälaisia uskomuksia sinulla on suhteessa ympäristöösi? Mitä uskot saavuttavasi elämässäsi, vai oletko ajatellut edes koko asiaa? Sillä ei tämä elämä ole tarkoitettu mielestäni mihinkään muuhun kuin siihen, että olemme tyytyväisiä siihen missä olemme.
Oivallukset vapauttavat tunteita, sellaisia alitajuisia ja epämääräisiä tunteita, joita emme kykene nähdä. Mutta niihin on mahdollista päästä käsiksi. Kerron mistä suurimmat oivalluksieni pyörteet lähtivät käyntiin:
Isäni oli sairastunut erittäin vakavasti ja viimeinen lapseni juuri syntynyt. Olin elänyt elämäni maskuliinisessa ympäristössä, jossa tunteiden näyttäminen oli heikkous ja jossa omat mielipiteet olivat tukahdutettu. Hain apua Rosen-terapiasta. Sain siellä luvan kanssa itkeä ja vapauttaa tunteita kehostani. Kehooni oli kätkeytynyt aivan valtavasti henkistä kipua, oletuksia, uskomuksia ja ajatuksia. Tiedän, että kuulostaa hurjalta, että luvan kanssa saisi itkeä. Mutta se on juuri näin. Minä en sallinut itseni itkeä, samalla en sallinut sitä muillekaan. Jos seuraat omia ajatuksiasi suhteessa muihin ihmisiin, kiinnitä huomiota siihen, kun joku käyttäytyy niin, että haluat kieltää sen käytöksen. Kysy sen jälkeen itseltäsi, miksi kiellät tämän sinulta. Sillä, et kieltäisi tätä muilta, jos hyväksyisit sen itsellesi.
Esimerkiksi joku kehtaa ottaa tilaa itselleen, tai kehtaa pyytää apua. Uskaltaa sairastaa. Uskaltaa iloita ja kehua elämäänsä. Jos ajatuksissasi tai tunteissasi herää kielto tai helveksunta, kysy itseltäsi – miksi. Mihin kysymys sinut vie? Mihin muistoon? Miksi, on hyvä kysymys. Sillä pääsee kiinni johonkin sellaiseen, mitä ei vielä näe. Usein punainen lanka vie lapsuuteen tai menneeseen voimakkaaseen, tunteita herättävään tilanteeseen.
Oivallukset syntyvät usein kivun ja itkun kautta. Ja suuret ajattelijat sanovat, että itku on kehon ja sielun pesuainetta. Itku huuhtoo sielun kipuja. Itkun jälkeen sielu vapauttaa kipua ja oivallukset pääsevät esiin. Itkeminen myös väsyttää, sillä keho on ollut liian vahva liian kauan, sen on aikakin päästä lepäämään. Levon jälkeen ajatukset ovat kirkkaampia.
Kun suruaika tuli kohdattavakseni, elämä järjesti minulle lepoa. Kun pääsin levossa käsittelemään tunteitani, tuli tilaa oivalluksille, sekä uskomuksieni puhdistukselle. Kuulostaa uskonpuhdistukselta, mutta tällä ei ole tekemistä uskonnon kanssa. Kuulin paljon lauseita matkallani, kuinka kaikilla meillä asuu viisaus sisällämme, kun vain kaivamme sen esiin. Ja sanotaanko näin, että kaikkien kipujen kohtaamisen jälkeen - olen muuttunut rauhallisemmaksi, rennommaksi ja ehkä sieltä jotain viisauttakin on noussut.
Stressi syntyy kieltämisestä. Oivallukset syntyvät sallimisen kautta. Hyväksy tunteesi, kipusi ja lopulta se kuka todella olet. Uskomaton, upea ja vahva persoona. Ettäs tiedät!
Maiju
