Mitä haluat elämälläsi tehdä?
Kysymys joka on meidän jokaisen omana tehtävänä miettiä, mutta ei kannata koskaan rajata omia mahdollisuuksia. Muuten voi jäädä näkemättä ja kokematta ihania mahdollisuuksia.
Kun tätä kysymystä alkaa kysyä itseltään, elämä alkaa johdattaa suuntiin, joita haluaa ja joita ei halua. Mielestäni elämään kuuluu jatkuvien kysymyksien kysyminen itseltään.
Kun tällainen elämäntehtävien pohdinta tuli vuosia sitten mietittäväkseni, en ymmärtänyt siitä mitään. En oikeastaan ymmärtänyt kuinka automatisoitua elämäni oli. Olin kasvanut tietynlaisessa ympäristössä, tietynlaisten ihmisten ympäröimänä. Luulin, että näin kuuluu olla ja tehdä. Ei ollut hyvä eikä huonokaan olla. Elämä pysäytti totaalisesti. Vaikeuksia alkoi satamaan enemmän kuin ymmärsin, kehoni reagoi vahvemmin kuin olin koskaan kokenut. Samalla opin rajullakin tavalla mielen voimasta. Minä päätin tehdä elämästäni hyvää.
Kirjoittaminen tuli tärkeäksi osaksi matkaani. Päiväkirjaan kirjoitin tunteitani auki. En osannut aiemmin tunteitani sanoittaa. Osasin mielestäni oikeinkirjoituksen ennen, nyt huomaan sen taidon olevan kiven alla. Edelleen googlaan sanoja, onko ne oikein vai ei. Jos minun pitäisi nyt miettiä mikä on oma elämäntehtäväni, se varmaan olisi hyvän mielen tuottaminen muille, auttaminen. Mutta niinkuin lentokoneen ohjeistus kuuluu: happinaamari ensin itselle, sitten muille. Ei voi auttaa muita, ellei itsellä ole kaikki hyvin. Toki voi, mutta se vie enemmän voimia.
Elämän suurimmat kysymykset tuntuisi olevan kätkettynä pienien asioiden alle. Jos luulee, että elämäntehtävä on ajaa lamborginilla auringonlaskuun, saattaakin huomata auringonlaskun olevan se juttu. Kun luulee haluavansa omistaa ison talon, saa huomata ison talon olevan tyhjä ja kolkko, sieltä puuttuu elämä. Kun haluaa paljon rahaa, saa kohdattavakseen tilanteita, kun rahaa ei ole. Elämä on siitä ihmeellistä, että ihan kuin se johdattaisi oikeanlaisiin paikkoihin. Muistathan, että nämä ovat vain retorisia mielikuvia. Ei se kaikilla näin mene. Eivät kaikki halua lamborgineja ja isoja taloja. Toiset tahtovat ystäviä, ihmisiä ympärilleen. Meillä kaikilla on omat halumme ja toiveemme. Itseltäni puuttui pitkään yhteys ihmisiin. Olin yksinäisyyden kahleissa. Ei ole enää.
Kun pyytää hyvää, tulee käsitellä huono pois. Ikäänkuin puhdistaa elämästään asioita, joita ei tarvitse.
Elämä tuo meidän eteen asioita, joita mielemme luulee hienoksi. Ja pinnan alta voi paljastua jotain muuta hienoa. Ympäri mennään yhteen tullaan, on loistava sananparsi. Ehkä elämän tarkoitus on tuoda omat sinulle kuuluvat asiat näkyviksi, jotta oppisit arvostamaan sitä mitä sinulla on. Ja nähdä se myös. Joskus meille itsestäänselvät asiat on muille hienoja asioita ja joskus me ihailemme muilla sitä mitä he eivät itse arvosta. Vaikeaa joskus tämä tallustaminen telluksella.
Onko elämäntehtävän miettiminen liian raju kysymys, joka saa itsensä tuntemaan jollain tavalla alemmuutta? Sen ei tarvitse olla niin. Ehkä elämäntehtävä on sana joka saa meidät käymään tunteissamme ylhäällä ja alhaalla ja lopulta me ymmärrämme, että kaikki onkin ihan hyvin ja oikein.
(Muokattu 1.6.22)
Maiju
