Uusia tuulia! Sain starttirahan ja aloitan yrittäjyyden kauneushoitolassa. Olen tästä iloinen, sillä se on myös askel kohti työtä valokuvaamisen ja kirjoittamisen parissa. Kirjoittamista on niin monenlaista, kanavia paljon, mutta niin on lukijoitakin. Siksi tuo kohderyhmän tarkentaminen on edelleen ollut niin vaikeaa minulle.
Minulla on yksi iso möykky rinnassa jota olen työstänyt jo vuosia. Meinaan esillä olon pelko. Olen niin monia kirjoituksia lukenut someraivoista ja jännittänyt tuomitsevia ihmisiä, että nyt. En tiedä. Onko sillä väliä.
Mutta tänään oivalsin, että kohderyhmäni on lempeät, itseään etsivät – itseään rakastamaan opettelevat persoonat. En rajaa sukupuolta, koska sillä ei ole väliä. Mutta sielun kieli on oltava samaa kieltä puhuva. Ihminen ihmiselle.
Kauneudenhoitoalalla olen oppinut, että pinta on pintaa, mutta lähelle sielua pääsee vain avaamalla sydäntään. Täydellinen iho, täydellinen vartalo ajaa ihmiset illuusioon täydellisyyden tavoittelusta. Se ajaa erilaisiin häiriö tiloihin. Oikea ihminen ei ole täydellinen. Oikea ihminen kantaa arpia. Mutta arvet kaunistaa, jos itseään uskaltaa niiden läpi rakastaa. Jopa täydelliset ihmiset kantavat arpia. Inhimillisiä arpia.
Millainen on oikea ihminen? Se on kooltaan sellainen missä sillä on hyvä olla. Se on ulkonäöltään sen näköinen, että hän kantaa itsensä arvokkaasti. Hän antaa muiden olla omia itseään.
Oikea ihminen on kaunis. Oikea ihminen on samaistuttava. Ei kukaan voi samaistua nukkeen. Vai voiko?
Resepti aitoon kohtaamiseen:
Katso silmien kautta sieluun,
sytytä tunne sydämeen.
Kohtaa ja arvosta.
Kunniota.
Ole.
💖
Maiju
