Kysymys jota olen pohtinut.
Kirjoittamisen "säännöissä" sanotaan, että tulisi vain jatkaa kirjoittamista vaikka asiaa ei olisi. Mutta kannattaako julkaista kirjoituksia, joissa asiaa ei ole. Sehän on sama asia kuin puhuisi kaiken mitä sylki suuhun tuo.
Kirjoittamisessa puhutaan tiivistämisestä. Jos käyttää pitkiä lauseita ja paljon täytesanoja, teksti voi tuntua raskaalta ja lukija jättää sen kesken.
Omat ongelmani kirjoittamisessa on liikkunut sen välillä, osuuko otsikko tekstin kanssa yhteen ja sopiiko kuva tekstiin. Jos hakisin kuvia pixabaysta, joka on ilmainen kuvapankki – kuvat saattaisi sopia. Mutta. Minä harrastan kuvausta, joten eivät ne sovi, sillä ne ovat kuvia luonnosta tai jostain mikä itseäni kiinnostaa.
Tänä päivänä puhutaan niin koulussa kuin työelämässä itsensä reflektoinnista. Osaatko reflektoida omia heikkouksia ja vahvuuksia.
Siihen aikakauteen johon synnyin, heikkouksia käytettiin meitä vastaan. Edelleen maailmassa on heitä, mutta julkinen maailma ei sitä hyväksy. Oletteko huomanneet?
Joten on ihan sallittua tuoda esiin omia kehitettäviä piirteitään. Edelleen on heitä, jotka järkyttyvät ja puhuvat kuinka epäammattimaista tai kuinka typerää se on. Mutta silloin kannattaa miettiä, ovatko nämä ne joille haluat puhua.
Kohdenna kirjoituksesi hänelle jolle haluat sielusi avata.
Olen opetellut tässä kirjoittamista jo jonkin aikaa ja markkinointiakin. Aloitin myös amk:n viestinnän kurssin ja kaikissa näissä puhutaan melko samanlaista kieltä.
Kenelle sinä puhut. Ole selkeä. Tulevaisuuden juttu on läpinäkyvyys ja selkeys.
Siivoa luurankosi kaapista, hyväksy ne ja ole se joka olet.
Maiju
