Pieni, keskivaikea ja vaikea päätös
Kuinka helppona tai vaikeana päätöksiä pidät?
Elämä tuntuisi olevan yksi mahdollisuuksien kenttä. Toisinaan onni osuu kohdalle kerta toisensa jälkeen, toisinaan onni tuntuisi olevan jossain kaukana saavutettamattomissa.
Kun seuraa uutisia tai seuraa sosiaalista mediaa, näkee erilaisia tapoja elää. Kaikki tapahtuu itsen ulkopuolella, jossain muualla.
Miltä tuntuu omannäköinen elämä? Hyvä elämä. Minkälaisia päätöksiä pitää tehdä, että oma elämä tuntuu hyvältä ja merkitykselliseltä?
Miltä päätöksien pitäisi tuntua? Helpoilta, vaikeilta?
Teen paljon päätöksiä, sillä elämäni on ollut vuosikausia jo aika vauhdikasta ja sekavaakin. Mutta niin teet sinäkin päätöksiä, jatkuvasti. Teet pieniä ja isoja päätöksiä tiedostamattasi. Ja niin teen minäkin.
Oli aikakausi, kun elämäni oli rytmitettyä työni kautta, asiani olivat sen suhteen hyvällä mallilla, mutta jotain puuttui. Oli tehtävä päätös. Lähteä. Se oli kivulias päätös, jota en ensin harmitellut, mutta huonoina hetkinä mieleni hakeutui kaaottisuuteen ja halusi takaisin. En päässyt. On siis ollut loistava oppi elämäni kannalta seistä päätöksieni takana. Ottaa päätöksieni seuraukset vastaan, vaikka kipuakin päätöksiini on usein liittynyt.
Tiesin sydämessäni, että työ ei ollut minua varten. Enkä perheeni ja oman jaksamiseni kannalta olisi jaksanut kyseistä työtä. Jossittelu oli siis hukkaan heitettyä energiaa. Mutta joka tapauksessa sitä energiaa silloin tällöin menee hukkaan. Eikö?
En tiedostanut aiemmin tekeväni päätöksiä jatkuvasti. Kun puhuu ääneen päätöksistään, voi vastustus olla joko tiukka ei, vastareaktio ulkopuolelta tai se voi olla iloinen ja innostunut. Opin siksi aikanaan päätöksistä ison oppiläksyn. Kerro muille vasta silloin kun olet varma asiasta. Sillä jos kantaa sisuksissaan epäonnistumisen tai pettymyksen pelkoa – epäonnistuminen tai pettymys sattuu kovemmin.
Silloin sallii muiden sanoa "mitä mä sanoin". Ja sallii myös muiden pyörtää pääsi. Ja se jos jokin tuntuu sisuksissa. Itseään on turha ruoskia päätöksistä. Joskus saavuttaakseen itselleen hyvää oloa ja innostumisen- ja onnistumisen tunnetta joutuu mennä läpi tiiliskivien.
Jos on vaikeaa tehdä päätöksiä, niitä voi pilkkoa pienempiin osiin. Tärkeintä on ymmärtää missä kaikissa asioissa tekee päätöksiä. Niitähän tekee jatkuvasti, mutta niitä pitää niin itsestäänselvänä, ettei niitä huomioi.
Kun tekee päätöksiä tietoisesti ja kantaa niistä vastuun, ne nostavat itsetuntoa ja omanarvontuntoa.
Jokaisella päätöksellä on seurauksensa – niin hyvä kuin huonokin, mutta aina päätös on tehtävä.
Joku on joskus sanonut "Lopetä pähkäily, päättämättömyys on uuvuttavaa". Hienosti sanottu.
Itseään voi opettaa päätöksien kanssa, kehua itseään pienistä jutuista ja laajentaa siitä isompiin. Pienet päätökset ovat aivan yhtä tärkeitä kuin isot, isot vaan saattavat olla hiukan näkyvämpiä.
Jos päätöksiin menneessä liittyy kipua, menetyksiä, sydämen särkymistä tai mitä vain ikävää tunnetta – kannattaa pilkkoa päätöksien teko tulevassa pieniin osiin, sekä taputtaa itseään selkään jokaisesta tehdystä päätöksestä. Olla ylpeä itsestään että uskalsi päättää. Joskus joutuu tehdä päätöksiä jotka aiheuttavat kipua muille. Toiset turvautuvat omiin mielikuviin sinusta ja sinun toimista. Eivätkä päästä sinua irti. Silloin päätökset voivat olla repiviä ja kipeitä. Hyvä mittari itselleni on aina ollut, jos se aiheuttaa liikaa kipua ja haluat kivusta pois, on se sallittua irrottautua. Meille on opetettu myös luovuttamisesta, kuinka se on väärin. Joku saattaa "haukkua" luovuttajaksi. Ja itse voi joutua jopa selitellä muille miksi tein näin. Usein heille, jotka vastustavat – täytyy selitellä. Mutta jos kyse on sinun elämästä ja sinun päätöksistä, silloin sinun tulisi selittää asia itsellesi. Tämä on vaikea aihe, sillä se riippuu ihan täysin siitä kuka lukee ja miten lukee.
Päätökset ovat kuitenkin elämässä tärkeitä. Sillä ne opettavat elämästä. Asioiden sanoittaminen itselleen on myös tärkeää, sillä silloin kasvaa ja omat päätöksetkin tulevat näkyviksi. Isot päätökset vaativat hiukan toipumisaikaa. Jos vaihtaa työpaikkaa, muuttaa, eroaa ja mitä vain isoa – muutos tarvitsee sopeutumisaikaa. Energiaa ympärilleen, sulattelua ja asian käsittelyä.
Mieli saattaa hamuta takaisin vanhaan ja turvalliseen. Mutta se on harhaa, jos turvalliseen liittyi ikäviä tunteita. Siksi nykyään näin aikuisena pohdin päätöksiäni pitkään ja hyppään vasta kun olen tarpeeksi makustellut asiaa. Liian rajut hypyt liian aikaisin vain satuttaa mieltäni. Tulee kipuilua ja ahdistuksia sun muita.
Toivon sullekin voimia päätöksien tekoon. Muista, että päätös kuin päätös on aina iso juttu sinun itsesi kannalta. Älä suinkaan vähättele tunteitasi päätöksien teon ja toteuttamisen jälkeen. Vaan taputa itsellesi ja kehu. Hyvä sä! Sä teit sen.
Maiju
