Oletko huomannut koskaan sellaista, että lukiessasi jotain tekstiä – tunnetilasi voi estää sinua ymmärtämästä sisältöä? Sisäiset vastustukset nousevat pintaan. Joskus joku aivan täysin neutraali teksti, voi tunnetilojen myötä jopa vääristyä mielessä. Jos meillä on jonkinlaisia arvoja, voimme lukea omista arvoistamme käsin ja vastustaa lukemaamme. Jos emme oikein tiedä mitä haluamme, haahuilemme. Ja kun kirjoitus tarjoaa ratkaisua, se saattaa kolahtaa tai sitten ei.
Omien tunnetilojen 'hallitseminen' on ollut itselleni yksi erittäin iso haaste. Joitain todella hienoja tekstejä olen säilyttänyt, jotta voin palata niihin uudelleen. Kirjat ovat siksi muodostuneet itselleni tärkeiksi. Niin tärkeiksi, että ne on pitänyt ostaa omaksi lainaamisen sijaan tai äänikirjan sijaan. Joskus kuljetan kirjoja vain mukanani. Saatan avata jostain keskeltä ja lukea vain kohdan. Romaanien kohdalla en näin pitkälle ole mennyt, vaan lähinnä tietokirjojen tai olisiko ne Self help kirjoja, en aina tiedä mihin kategoriaan kirjani kuuluvat. Kirjastojen 'ota tästä' hyllyistä on löytynyt aarteita. Haluaisin olla itse niin viisas, että ymmärtäisin kirjallisuudesta ja sanoista kaiken, mutta en ole. Tyydyn siis vain toisinaan improvisoimaan.
Kirjoja ja tekstejä voi käyttää myös vapaammin, kuin lukemalla koko teksti. Lukea rivien välistä. Romaanit toki ovat oma lukunsa, ne kannattaa lukea kokonaan, ihan vaan että ymmärtäisi koko juonen. Mutta esimerkiksi tämän blogin kaltaiset kirjoitukset. Moni sanoo, ettei jaksa lukea. Liian pitkää ja liian raskasta, en jaksa keskittyä. Pistää väsyttämään. Lukemisessa kehittyy, ja teksteistä voi ottaa lauseita. Lauseita, jotka jäävät mieleen. Mehän kuitenkin tuntuisimme olevamme pohjimmiltamme sellaisia, että kiinnostumme vain siitä joka koskettaa itseä. En voi puhua yleistäen, sillä me tosiaan emme kaikki ajattele samoin.
Oma kokemukseni aikanaan, noin 10 vuotta sitten lukiessani tekstiä, joka ei tuntunut hyvältä. Luin sen ihan oikein, juuri niin kuin tekstissä luki. Mutta alkaessani muistelemaan tekstiä, se muuntui mielessäni. Vääristyi. Sisuksissani alkoi tunteiden taisto. Alkoi ärsyttää. Mieleni vääristi sanat ja palatessani tekstiin uudelleen, olin hämmentynyt. Miten voi olla näin. Miksi muistin sen niin väärin? Itsessäni heräsi käsittelemätön tunnetila. Kun käsittelin sen, tunne katosi ja teksti muistui juuri niin kuin se lukikin.
Siksi on hyvä oppia tunnistamaan omia tunnetilojaan. Koska maailma tuntuisi vääristyvän tunnetilojen myötä. Luin hienon tekstin äsken, "maailma on erittäin ristiriitainen ja sekava. Kun opimme tämän hyväksymään, voi tulla rauha ja kontrolloinnin tarve vähenee." Muokkasin tämän tekstin, sillä en muista mistä sen luin. Ehkä äiti Amman kirjasta. Muisti kyllä näin ruuhkavuosina pätkii. Ja paljon. En aina ole läsnä siinä mitä teen. Autopilotti on silloin kytkeytynyt päälle.
Eipä tässä ihmisyydessä koskaan valmiiksi tule. Mutta voi kehittyä. Olen löytänyt itseni paikoista, joista en todellakaan uskonut itseäni löytävän ja se naurattaa. Älä koskaan sano "ei ikinä". Tai "en ymmärrä". Jos todella haluat ymmärtää, elämä kyllä järjestää tilaisuuden.
Toiset lukevat kirjaimia ja toiset lukevat kirjaimien takana olevaa henkilöä. Tämä aika on opettanut molemmista tavoista paljon.
Maiju
