Säätöä, sanoi veljeni. Aina se oli sellaista säätöä, kun hän oli lukenut isäni lokikirjoja. Aina oli johto poikki, potkuri irtosi pultteineen ja vajosi pohjaan, moottorin pois ottaminen veneestä tehtiin liian vaikeaksi, kun helpommallakin olisi päästy. Säädöt muuttuivat vain isommiksi, mutta isäni oli kunnianhimoinen. Ehkä lapsina ei tarvitse ottaa mallia säädöistä, mutta voi kunnioittaa sitkeää ja vankkaa rakkautta merta kohtaan. Sekä oikeudenmukaista luonnetta. Sen olen perinyt häneltä.
Elämäni on aina ollut sellaista säätöä, mutta jännää on, olen onnellinen säädön keskellä. Kunhan siihen ei sisälly raivoa ja uhkaa. Pieni hässäkkä luo tarinoita. "Tyyni meri ei kasvata taitavia merimiehiä".
Kuka olen tarinassani?
Eilen pohdin lauseita ja alitajunnastani nousi ajatus oikeudenmukaisuuden miekasta. Olen aina elänyt ihmisten keskellä. Ja energia porukassa on juuri niin vahva, kuin vahvin persoona. Jos siellä on ollut uhkaava henkilö, hän on luonut pelon ilmapiirin ja kun joku on noussut vastarintaan - hän on sankari. Lapsuudessani asiat hoidettiin nyrkein. Isot miehet nousivat viinanhuuruisena pöydistään uhoamaan toisilleen. Naiset raatelivat toisiaan henkisesti.
Tässä ajassa olen loputtoman väsynyt uhkaileviin, selän takana kieroileviin tyyppeihin. Tai niihin, jotka uhoavat ja kun sanot jotain, se on kuin tulipalon syttymistä. Toiset ovat väkivaltaisia tai ovat luoneet itsestään väkivaltaisen kuvan.
Joskus muistan, että kirjoittamisessa oli jonkinlaisia sääntöjä tarinan pahiksesta ja sankarista. Olen jo unohtanut kaikenlaiset opit.
Aika ajoin kohtaan edessäni edelleen tilanteita, kun alkoholia reippaasti kuluttava "riehuu" ja terrorisoi ihmisiä. Kun laitat heidät sanallisesti "selkä seinää vasten" He uhriutuu, uhoaa ja muuttuvat pieniksi lapsiksi.
Minäkin muuttuisin, jos olisin perustanut elämäni itsekkäälle egoismille ja joku tulisi sitä rajoittamaan.
Elämäni on ollut aina uhkaa. Ja uhka tulee aina jostain yläpuolelta. Aina puhutaan, että sitä ja tätä tulee tapahtumaan, silti ei ole tapahtunut.
Valokuvaus ja kirjoittaminen on keinoni sulkea draama pois mielestäni.
Kun elämäni on ollut tätä draamaa, uhriutumista ja joukkohyökkäämisiä täynnä. Olen ollut nolattavana, selkään puukotettavana ja mitä näitä nyt on - olen oppinut seuraavaa.
- Jos kuulet, että toista henkilöä on haukuttu. Älä kerro sitä kohteelle. Miksi? Se on pahempaa kuin, että kuulisi sen suoraan. Välikädet pahentavat
- Kun vaadit kunnioitusta sinua kohtaan, seiso päätöksesi takana ja anna ihmisille aikaa sulatella sanomaasi. Siinä voi kestää, mutta se on rakkauden teko seistä itsesi puolella.
- Kun huoneessa on 20 henkilöä ja negatiiviisin henkilö on johtavassa asemassa, pidä suojaus. Ymmärrä, että kukaan ei vain uskalla sanoa mitään, mutta eivät pidä henkilöstä. Kuka todella pitäisi henkilöstä, joka terrorisoi muita. He nauravat ja puhuvat hänen selän takana. Mutta miten pääsisit eroon tilanteesta täysin, ettei tarvisi edes nauraa toiselle. Ettei tarvitsisi supista selän takana?
