Pystytkö olla täysin aito, oma itsesi? Tiedätkö tässä maailmassa muiden ihmisten ympäröimänä, kuka olet?
Me kopioimme muiden maneereja huomaamatta. Kun on seurassa jossa jollain on voimakas aksentti, saattaa huomata sen tarttuvan mukaan.
Mutta mitä aitous on?
Pohdin näitä asioita usein, sillä aitous on minulle tärkeää. Olen monessa astrologisessa-, maya-astrologisessa- tai human design tulkinnassa peili. Eli heijastan muille. On vaikeaa joskus olla aito, jos seurassa on voimakkaita persoonia, varsinkin vihaisia.
Eri seurassa meissä herää eri piirteitä. Minulla on kuitenkin ilmeisesti vaikutus saada ihmisten syvät tunteet esiin. Minun kanssa puhutaan henkeviä. Tarvitsen kuitenkin ympärilleni villejä ihmisiä, jotka saavat vahvan heittäytyjän esiin.
Juttelin eilen kollegani kanssa ja totesimme molemmat, että on mennyt turhan lujaa viime aikoina. Lujaa siinä mielessä, että tunteet ovat muuttuneet turraksi. Olen miettinyt monia tunteita, tuntemuksia ja tapoja jotka ovat minulle ominaisia. Me muutumme jatkuvasti ja meillä on perusolemus. Se olemus on neutraali, mutta silti se voi olla persoonallinen. Aina kun yritän selittää, toivon ettei tarvitse yrittää liian tarkasti sillä en taida löytää sanoja. Surun ja ilon tunteet, sekä ahdistus ja voimakkaat tunteet käväisevät, mutta ne eivät ole minä. Olisi luonnotonta, etten tuntisi mitään. Ja kun minulla on liikaa kaikkea, silloin tunteeni ikäänkuin turtuvat.
Kiinnitän siis huomiota paljon kaksoiselämään. Kun näen ympärilläni epäaitoa, minussa herää kummallinen tunne. En pidä siitä. On hyvä olla rooleja, esimerkiksi töissä ja vapaa-ajalla. Mutta lopulta, rooleilla ei pääse toisen ihmisen lähelle. Kaikkien lähelle ei tarvitse päästä, sitäkään en tarkoita.
Voiko tässä maailmassa olla täysin aito? Jos on todella herkkä, maailma murjoo. Sanotaan ettei itseään kannata kovettaa, mutta pärjätäkseen tässä maailmassa, pieni panssarikilpi on vain tervettä.
Mutta jos maailma tapahtuu ulkopuolella itsestä, on mahdotonta olla aito. Silloin kun kääntyy sisäänpäin, näkee itsensä. Kun katsoo ulospäin - maailma näyttäytyy muualla. Sinä olet sen laatikon ulkopuolella. Rauha syntyy siitä, kun tuntee itsensä. Mikä on itselle hyväksi ja mikä ei. Kaikille meille ei sovi kaikki. Toiset meistä ovat über sosiaalisia ja toiset vetäytyviä ja yksinäisyyttä kaipaavia. Kun nämä kaksi kommunikoivat keskenään, tai vertailevat itseään toisiinsa - siitä ei synny rauhaa.
Kun katson yllä olevaa kuvaa, se saa minut tuntemaan ristiriitaa. Se on liian tumma, liian synkkä. Haluan oman maailmani valoisammaksi. Tykkään kuvasta, mutta se on minulle liian raskas. Kuva ei ole aito. Kukka on, mutta värejä on manipuloitu.
Mitä kuva viestittää sinulle?
Tästä voisi tehdä kirjoitusharjoituksen:
"En pidä kuvasta, en siksi ettei se ole kaunis vaan siksi että se on turhan tumma ja surullinen. Suru on kaunis tunne, surun kautta maailman värit tuntuvat vahvemmilta ja voimakkaammilta. En vain jaksaisi enää tuntea surua, vaan haluan tuntea iloa. Suru saisi jo jäädä menneeseen. Elämä saa antaa minulle jo värejä, jotka valaisee ja värejä jotka kaunistaa maailmaani ilman mustia vivahteita. "
Olipa todella lennokas kirjoitus.
Maiju
