Poltin aikanaan tupakkaa ja työpaikoilla oli siihen aikaan tupakkahuoneet. Kaikki parhaat tarinat kerrottiin tupakkahuoneessa. Merimiehet kertoivat entisaikaan raadollisimmat tarinat salakapakoissa ja vieläkin tarinat liikkuvat pinnan alla. Kaikki tarinat eivät ole kaikille. Kuinka kertoa tarina, joka on syntynyt varjoissa niin, että tarinasta saa tehtyä kauniin ja helposti luettavan, koskettavankin.
Kuulun siihen porukkaan, jotka eivät tiedä mihin lautasliina laitetaan, jotka nauravat ringissä kun muut pönöttävät. Olen varmaan edellisessä elämässäni ollut myös merimiespubissa. Mutta en pidä siitä enää. Olen nykyään vetäytyvä.
Kuulun erääseen valokuvausryhmään ja sinne jaettiin kuva sammuneesta miehestä. Moni pohti kuvan etiikkaa. Jos kuvalla ei ole mitään kaunista tarinaa, kuva on raaka kuvaus todellisuudesta, jonka merimiehet kestävät. Mutta kaikki eivät kestä. Erottelukyky on erittäin tärkeä ominaisuus tässä ajassa. Maskuliininen ja putkimainen lähestymistapa voi vahingoittaa. Jos tarinan kirjoittaa ympärille, se voi olla syvempi, mutta toki sekin voi mennä ihon alle.
Kasvoin varjoissa. Juttelin lapsuuden ystävän kanssa joka on opiskellut itsensä terapiamaailmaan. Meidän kokemukset nuoruudessa on ollut hurjia. Monilla on hurjia tarinoita, mutta meillä voi olla eri tasoisia tarinoita. Minun sieluni ilmeisesti on tehty kantamaan hiukan raadollisempia tarinoita. Jotka tosin olen valmis jättämään taakse. Mutta pohdittavaa on, tuleeko minun tarinoista varjoista valoon tarinoita vai vain hömppää. Rakastan molempia.
Maiju
