Hei lukija, oletko sinä kirjoittaja? Olisi ihanaa tietää mikä sinua kiinnostaa minun teksteissä. Kun olen itse lukenut kirjoittajien tekstejä, ne ovat saaneet minut kirjoittamaan. Minun tarvitsi toisinaan lukea vain muutama rivi ja sain jo inspiraation.
Julia Cameron on tällainen kirjoittaja. Otin hänen kirjansa mukaan tänä kesänä veneelle, jota tosin kesäksi ei ole vielä voinut kutsua vaikka heinäkuu on jo pitkällä. Täällä vain sataa ja on kylmä.
Harmittaa, että olen tehnyt tätä niin kauan yksin, etten meinaa enää muistaa mistä lähdin ja mikä sai innostumaan. Mutta sen muistan, että jos ei teksti luista, silloin pitää vain jatkaa. Sanaa toisen perään. Toistoa, toistoa, toistoa.
Rakastan kirjoittamista, valokuvaamista, korujen tekoa, luovia projekteja ja veneilyä. Niistä on tullut itselleni jo ikäänkuin vakiintunut olemus omassa arjessa ja elämässä. Veneily tosin liittyy vain kesään.
Kirjoittamisessa mietin mikä saa minut kirjoittamaan, valokuvaamisessa mietin mikä saa minut kuvaamaan.
Olen aina ollut hiukan vastarannan kiiski, vähän sellainen ohi säännöistä kulkeva. Nyt aikuisena alan vasta oppimaan sääntöjen päälle.
Minulla ja läheisilläni on paljon ja vähän keskittymisvaikeuksia, siksi olen opetellut selkeyttä kirjoittamisessa. Tekstin ilmavuutta. Tosin, ei kukaan heistä lue tätä blogia, joten en minä heille tätä kirjoita. Mutta harjoittelen.
Niin kirjoittamisessa, kuin valokuvaamisessa on omat sääntönsä - olen kuitenkin itse sitä mieltä, että säännöt tukahduttaa luovuuden. Kun tietää liikaa - alkaa pelko omasta riittämättömyydestä.
The struggling is real. Ainiin, latasin duolingon ja opettelen sen avulla Ranskaa. Naurattaa, että se on Englanniksi ja opettelen sen kautta Ranksaa. Suomen kielioppi on hakusessa, mutta niin on enkunkin. Hah.
Snoopy, tu es un chien. Snoopy, olet koira. C'est un chat. Se on kissa. Yeah. Melkein kielinainen.
Maiju
