Tänä vuonna, vaikka tuntuukin että elämä on ollut yhtä "pimeyttä" kun kehoni ymmärsi vasta tämän vuoden puolella sairauteni. Niin tänä vuonna olen saanut hyvin paljon lohtua vaihtoehtoisista muodoista. Astrologiasta ja human designista. Nämä molemmat voivat olla huuhaata jollekin, mutta mitä syvemmälle sukellan näihin itse, sitä enempi valoa virtaa sisään.
Rakastan tiedettä ja tieteellisiä juttuja, faktoja. Rakastan kuitenkin myös näkymätöntä. Maailma on niin ristiriitainen, että koen vain rauhoittavaksi sen, että on olemassa järki, sekä tunne.
Maailmassa on paljon asioita joita voi ymmärtää aisteilla. Maailmassa on paljon asioita, joita vain sydän ymmärtää. Siksi rakastan vaihtoehtoista puolta, sillä se tarjoaa tien pois korokkeelta. En tiedä osaanko selittää auki.
Rakkautta ja ihmisten välistä yhteyttä on vaikeaa selittää tieteen keinoin tai järjellä. Sen voi tuntea.
Monesti mitä enemmän järki haluaa perustella ja selittää auki esimerkkinä vaikka rakkautta, sitä kauemmaksi rakkaus voi lähteä. Silloin ego haluaa tietää, järkeillä. Rakkaus on kaukana järjestä.
Koin aikanaan tilanteissa jossa oli korkeakoulutettuja tieteeseen perustuvia näkökulmia, että siellä ei saanut olla ns. vastaväitteitä. En viihtynyt siinä seurassa. Koin yksinäisyyttä, seinää ja ahdistusta. Kun lähdin sydämeni polkua pitkin, löysin onnen. Löysin rakkauden työtäni kohtaan, sekä sain läjän ystäviä. Silti tiede ei ole poissuljettuna, mutta koin nuo raamit ahdistavina. En vähättele koulutusta millään muotoa, mutta joskus vähättelen sitä miten korkealle nostetaan ihmiset jotka ovat kouluttautuneet ja heidän egonsa siellä puuhailee kaikenlaista järkevää ilman sydäntä. Voi kuitenkin olla, että minulla on epävarmuus siinä kohdassa missä puhutaan koulutuksesta, sillä en päässyt sisään vaikka yritin parikin kertaa. Se ei vain ollut oma paikkani. Minulla on moni ovi ollut kiinni, mitä olen kolkutellut.
Mitä enemmän tietää, sitä kovemmat paineet syntyy. Ja siitä paineesta kun pääsee irti, voi luovuus taas palata. Mitä tiukemmat raamit on, sitä kauemmas luovuus katoaa. Mutta. Silti sanon vastaväitteen itselleni. Kun olin painekattilassa tuossa energiassa, silloin lähdin kirjoittamaan romaania. Kirjoitin 99 sivua, enkä tiedä miten kokonainen tarina purkautui minusta pihalle. En ole tehnyt sillä tarinalla enää mitään. Mutta ehkä lapsenlapseni lukevat sen, jos niitä saan.
Sydämellä on ihan oma mittarinsa ja ihan oma polkunsa tässä elämässä, se kyllä kertoo kun sitä kuuntelee. Usein vaan ego on paljon kovaäänisempi.
Tein tuon human design tulkinnan ja tämä on niin osuva:
1. Generaattori – sakraalin auktoriteetilla:
Sinun päätöksesi tulevat kehon reaktioiden kautta, ei järkeilyn tai analyysin. Kun elämä tarjoaa sinulle vaihtoehdon (ihminen, tilanne, mahdollisuus), tunnet joko: Sakraalin "kyllä": keho virittyy, saat energiapurkauksen, innostuksen, joskus jopa ääneen "uh-huh!
"Sakraalin "ei": väsymys, lamaantuminen, epämukava olo, joskus "uh-uh" tai huokaus.
Tämä reagointi tapahtuu ennen mielen ehtimistä väliin!
Tärkeää: älä päätä mielestäsi — luota kehoosi.
Minun tunnekeho on vahva. Luotan enemmän kehoni viesteihin, kuin mielen. Nämä ovat avanneet minua paljon.
3. Sinun vahvuutesi:
Kun seuraat kehon vastetta ja kunnioitat tarvetta omaan tilaan, energiaasi virtaa luonnollisesti.
Sinulla on kyky kypsyä viisaaksi opettajaksi/malliksi muille ilman, että yrität aktiivisesti olla "johtaja".
Olet syntynyt tekemään ja rakentamaan asioita, jotka tuntuvat kehossa oikeilta, ja tämä työ on myös lahja muille.
4. Sinun haasteesi:
Saatat välillä yrittää mielestäsi puskea asioita eteenpäin, vaikka kehosi sanoisi "ei" — tästä tulee turhautumista.
Erakon tarve vetäytyä voi tuntua ristiriitaiselta ympäristön odotusten kanssa ("miksi en jaksa nyt olla mukana?")
Näitä kohti oinaan päättäväisyydellä.
Maiju
