Kirjoittamisessa ja missä tahansa muussa luovassa tekemisessä itselläni pätee sääntö. "Ota vastaan kaikki mitä saat kanavaltasi." Kaikki alitajunnasta kumpuava idea. Kaikki maalaamiseen liittyvä inspiraatio. Valokuvaamiseen liittyvä paine.
Kaikki nuo luovat purkaukset ovat opettaneet, että ei ole väliä mitä teen – kunhan teen. Sitä kestää sen aikansa ja sitten se saattaa mennä hetkeksi tauolle. Kun käynnistelin tätä blogia, sormeni sauhusivat. Niin paljon, että vieläkin on keskeneräisiä tekstejä tallennettuna keväältä. En tiedä tuleeko niistä koskaan kokonaisia, ne ovat ideoita. Kaikki ideat eivät ole hyviä tai toteutettavia. Miten sitten kunnioittaa itseään ja tuoda esiin vain niitä jotka ovat julkaisukelpoisia. Tämä on iso kysymys itselleni, sillä jos sensuroin itseäni liikaa, lopetan ja luova kanava missä se nyt onkaan – katoaa. Ei tule mitään. Kanavia on monenlaisia. Omat kanavani keskittyvät luovuuteen taiteessa. Ei niinkään työssäni. Tiedostan käyttäväni luovuuttani päivittäin työssäni, mutta en voi samalla tavalla käyttää inspiraatiota ja laittaa sitä vain jäähylle odottamaan uutta aikaa. Työ kun on osittain rutiininomaista ja työ ohjaa tekemisiäni, ei inspiraatio tai näkymätön kanava. Joskus toki se pääsee pilkahtamaan sielläkin. Maalaamisessa olen purkanut tunteitani. Kun olen kokenut vihaa, olen ottanut pensselin käteen ja sutinut menemään. Laittanut vahvaa musiikkia soimaan ja maalannut. Kaikki tämä luovan kanavan etsiminen on tehnyt minusta minut. Olen löytänyt oman elämäni kipinän. En tiennyt tällaisesta kipinästä nuorena. Minähän olin huono ihan kaikessa mihin ryhdyin. Mielestäni. Siksi en mihinkään ryhtynyt.
On aika tekemiselle ja on aika levolle. Kun antaa itselleen luvan rauhoittua ja antaa itsestään nousta mitä sieltä onkaan nousemassa, se on jännä kuinka elämä ohjaa. Annoin itselleni luvan kohdata aivan kaikenlaisia tunteita. Pidin itseäni niin outona ja nolona, etten voi sanoa ääneen ajatuksiani. Sanoin ne kuitenkin. Kerroin ne tietokoneelleni. Ihan kaikkia kummallisia ajatuksia ei ääneen kannata ihmiskorville kertoa. Hah - sillä he saattavat muistaa sen, kun olet jo itse mennyt eteenpäin. Korjaan, jos sinulla on joku – jonka kanssa jakaa luottamuksella asioita, niin jaa. Koska toisesta ihmisestä olen itse saanut heijastettua omia ajatuksiani. Jos ajatukseni ovat olleet epäkelpoja, ympärilläni räjähtelee. Hyvät ajatukset taas sulautuvat ja saavat hyväksynnän. Ja kun nämä antaa itsestään tulla luonnostaan ulos, kasvaa. Oppii itsestään. Kaikenlainen itsensä kieltäminen ja pidättely saa itsensä painumaan piiloon. Oman herkän sisimmän esiin saaminen on työlästä. Niin paljon kaikenlaisia kuoria elämä asettaa ympärillemme, jotka lähtevät jo ihan lapsuudesta.
Mutta, kun kohtaa itsessään kummallisimmat ja vieraimmat tunteet ja rauhassa hyväksyy ne, niiden voima muuntautuu sinussa, mitenhän sen sanoisi. Ne sulautuvat sinuun ja tulee osaksi sinua, kokonaisuutta. Se taas heijastuu auktoriteetin omaisesti ulospäin. Enkä tarkoita negatiivisen auktoriteetin omaisesti.
Itsessä tulee ikäänkuin rauha niiden outouksien kanssa ja ne ei enää tuota ajatuksissa kipua.
Olla villi ja vapaa. Mitä se tarkoittaa? Minulle se on olla minä – ilman muiden kontrollointia. Kun itse teen valinnat tehdä – olen vapaa. Jos teen vastoin tahtoani – ne tuottavat kipua. Tämä ei ehkä ole ihan näin yksiselitteistä, mutta kehoni kertoo missä mennään. Välillä mieleni lähtee laukalle ja yrittää ohjata tai olla päsmäri, mutta keho ei aina ole samaa mieltä. Siksi intuitio on hyvä matkakaveri. Ota vastaan sellaiset asiat jotka aiheuttavat jaloissa painetta. Jalat kertoo – että nyt mennään. Kummallinen sisäinen paine, joka käskee hommiin. Mutta luovat inspiraatiot ovat myös väsyttäviä. Niihin menee energiaa. Siksi se lepo on loistava matkakumppani. Aivot tarvitsevat lepoa, jotta voi kehittyä.
Ja kun opettelen oman luovan kanavani vastaanottamista – uskon, että voin auttaa myös muita. Ja ehkä joku muukin saa tästä jotain. Toivottavasti.
Kuitenkin oma luonne on opettanut omat kipuni. Tahdon antaa, mutta vain omasta tahdostani. Jos Joku tulee ja ottaa, vie energiaani tai olettaa minun olevan jotain, se vie voimani.
Elämä herkkyyden kanssa on vähän taiteilua. Ota ja anna. Anna ja ota. Missä järjestyksessä niitä tehdään?
Maiju
