Ihminen tottuu kaikenlaiseen. Niin hyvään kuin huonoonkin. Sitä saattaa kipuilla läpi kovien haasteiden ja jäädä sen myötä kiinni turvallisuuden tunteeseen, joka on saavutettu voitetuista vaikeuksista. Turvallisuus kuitenkin on saattanut rakentua heikkojen perustusten päälle. Siksi olisikin hyvä oppia mitä tarkoittaa oma vapauden tunne. Milloin tunnen olevani vapaa? Olen oppinut vapaudesta – sen olevan mielen tila. Kun katsomme tätä maailmaa ympärillämme, mitä tässä on ihmiskunnalle tapahtunut – olemme ymmärtäneet ettei kukaan meistä ole vapaa. Sitä on vähän niinkuin aina jonkin asian vanki. Jopa omien ajatustensa. Jos ulkoinen maailma kahlitsee, silloin vapaus ei ole läsnä.
Aikanaan tein oivalluksen kävellessäni korkeasaaressa. Upeat merikotkat istuivat häkeissään. Vapautta symboloiva lintu. Häkissä. Sisälleni syntyi outo pahan olon tunne ja tajusin, etten itsekään ollut sen vapaampi. Vaikka luulin niin. Siitä asti lähdin vapauttamaan itseäni häkistä. Olen vapaa kun minun annetaan toimia kuin haluan, eikä yritetä vaikuttaa manipuloiden.
Maailma on täynnä heiluvia ihmisiä, jotka korostavat omaa valtaansa ja he voivat saada vieressään olevat manipuloitua valtaansa. On täysin eri asia joutua kahlituksi väkisin tai "uhaten" kuin tulla "kahlituksi" vapaasta tahdostaan.
Vapaus syntyy siitä kun on oman elämän hallinnassa tietoinen omista asioistaan. Kun jokin uhkaa vapauttamme, keho reagoi. Silloin voi asialle tehdä jotain.
Vapaus on sitä että keskittyy omiin asioihin, eikä takerru muihin. Pystyykö todellisuudessa tässä maailman ajassa olemaan täysin vapaa? Olen yrittänyt tätä selvittää. Jos olisit täysin vapaa, eläisit mielen ulottumattomissa jossain vuoren huipulla, etkä eläisi tässä maailmassa. Pahoittelut tästä lauseesta. Tarkoitan ehkä tällä, että meillä ihmisyydessä on lakeja, ja emme voi milloinkaan olla vapaita niistä. Mutta kun sisäistämme arvomme sekä sisällytämme sen ulkoiseen maailmaamme, ehkä silloin olemme vapaita? Mutta voinko minäkään kertoa mitä vapaus on? Sillä se on jokaiselle henkilökohtainen tunne.
Intuitio matkakaverina voi olla ainoa ystävä, jos haluaa päästä eteenpäin matkallaan. Elämä tarjoilee eteen tilaisuuksia, jotka voivat pelottaa. Jännittää. Hirvittää.
Kaikkiin hömpötyksiin ei kannata ryhtyä, se on selvä, sillä jonkinlainen järki on hyvä olla matkakaveri. Mutta. Joskus intuitio vie hömpötyksiin ja jos se tuntuu todella oikealta, silloin se kivi kannattaa kääntää. En olisi löytänyt intuitiooni yhteyttä, jos en olisi kuunnellut niitä kummallisia merkkejä.
Mutta, kun elämä kysyy oletko valmis menemään eteenpäin, mitä vastaat? Olemmeko koskaan valmiita? Joskus on vain keskeneräisyydessään pompattava ja lähdettävä matkaan. Välttyäkseen ahdistavalta kivulta on silti hyvä olla hiukan valmistautunut. Liian syvään päähän hyppääminen, saattaa hukuttaa ja sen jälkeen tahtoo kuivalle maalle. Turvaan. Koska huomasi, ettei osannutkaan uida.
Silloin voi vetäytyä maan pinnalle ja opetella uimaan ja kokeilla myöhemmin uudestaan.
Kommunikointi
Joskus eteemme tulee ihmisiä, joiden kommunikointi on mielestämme vääränlaista. Kunnes, tulee joku jonka kommunikoinnin taidot ovat vielä heikommat, kuin edellisen. Maailma opettaa meitä jatkuvasti erilaisilla tavoillaan vastaanottaa tietoa. Joskus meidät pakotetaan saappaisiin, jotka eivät ole meidän – saappaisiin joihin emme halua. Silloin maailma puhuu mukavuusalueesta ja sen ulkopuolelle menemisestä.
Henkinen kasvu on kipua, kivun perään. Voitettujen tunteiden jälkeen, saamme palan mielenrauhaa kannettavaksemme. Ehkä opastaaksemme muita, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa. Tai ehkä vain kasvattaaksemme itseämme.
Sydämen ääni/intuitio on vaimea ja hiljainen ääni. Ego on voimakas ja hyvinkin äänekäs. Tämän äänen selvittäminen / erotteleminen toisistaan vaatii itseltään hiukan työtä.
Kun elämä kysyy oletko valmis, se asettaa meitä haasteisiin, joihin emme ehkä osaa varautua. Jos jatkuvasti kuuntelemme sisäistä ääntämme ulkoisen hälyn sijaan, ehkä me silloin voimme päästä maaliin.
Kun olet vapaa mielesi kahleista, osaat lukea tilanteita joita järki ei osaa. Järki haluaa aina selityksiä ja perusteluja, joka on ihan hyvä asia, mutta joskus on hyvä osata päästää järjestä irti – ettei jää polkemaan paikalleen.
Toivottavasti en suututtanut sinua kirjoituksellani. Silloin kun ärsyyntyy, se taitaa kuitenkin olla viesti itselleen.
Oi että kuinka joskus ärsyttääkin oma mieli. Ja henkinen / sisäinen kasvu.
Maiju
