Ihminen jalostuu
Kun olin nuori - elämäni oli aika mustavalkoista. Näin vain yhdenlaisia todellisuuksia ja silloin myöskään en uskaltanut uskoa hyvään, enkä positiiviseen muutokseen. Muutokset tuntuivat kipeiltä puristuksilta. Vastustin muutosta. Minulla oli oletuksia ja ajatuksia ettei ihminen voi muuttua, mutta elämä antoi minulle monenlaisia opetuksia.
-Voin vierähtää jonkun toisen nahoissa hetkellisesti, mutta kun vietän siellä liikaa aikaa – kadotan itseni.
-Erilaiset ihmiset tuovat meille käsiteltäväksi meissä olevia uusia tunteita, mutta voin valita itse miten reagoin ja minkälaisia piirteitä vahvistan itsessäni.
-Voin pyrkiä kehittämään omia piirteitäni, mutta minulla on tietyt piirteet jotka eivät koskaan muutu.
-Voin oppia tiettyjä asioita, joilla jalostaa itseäni, mutta esimerkiksi empatiakykyni on sisäsyntyistä.
-Voin sanoittaa paljonkin itseäni, mutta voin samalla tiedostaa, että mielipiteeni muuttuvat koetun elämän myötä.
-Jos en koskaan kohtaa vaikeita tunteitani, voin toimia autopilotilla.
-Minun ei tarvitse tykätä kaikista. Kilteille painotetaan, että kaikkien kanssa on oltava, vaikka he satuttaisivat. "No äläs nyt pienestä suutu". Mutta jos on liian herkkänahkainen kaikesta, voi olla että löytää itsensä yksinäisyydestä. Maailma vastaan minä.
-Ihmisen elämänkaareen kuuluu vaikeudet. Jos kaikki olisi aina simppeliä, tulisi helposti luokseni – voisi elämä jäädä hyvin pinnalliseksi. Minä kaipaan syvää ja rikasta henkistä elämää, jossa minun kanssani samankaltaiset, ei samanlaiset ihmiset jakavat kanssani arkea. Ei ole samanlaista kuin minä, enkä tiedä haluaisinko sellaista tuntea.
-Jos jokin asia tuntuu nyt vaikealta, se voi olla muutaman vuoden päästä luonnollista ja helppoa.
Voinko minä siis muuttua muunlaiseksi, vai muutunko minä enemmän omaksi itsekseni? Naamiot joita olen kerännyt matkani varrella karisee pois.
Henkiseen kasvuun kuuluu egon ja sydämen äänen erottelu. Ego haavoittuu, sydäntä ei kiinnosta. Sydän vain liukuu eteenpäin. Kysynkin itseltäni, miksi haluan egoani sattuvan. Päästän irti. Ihmiset joissa roikun, eivät ole kiinnostuneita minusta. He ovat kiinnostuneita itsestään. HE joissa ei tarvitse roikkua ovat ihmisiäni.
Nyt kysynkin sydän sinulta, mihin haluat viedä minut, sillä egoni on alkanut kärvistellä?
Maiju
