Millaisia tarinoita kerron maailmalle?
"Mikä tuntuu samanlaiselta - omiin ajatuksiin sopivalta, siihen tarttuu meidän ajatukset. Elämä opettaa meille muiden kautta, meistä itsestämme. Muiden tarinat tekevät työtään meissä, joko työntäen luotaan tai vetäen puoleensa. Kateuden herätessä, voimme tiedostaa saman asian saavuttavamme, jos vain samaan suuntaan nenämme osoitamme. Matkalla varjoja kohdatessamme, saattaa mielemme muuttua. Silloin elämä lahjoittaa meille oppitunnin – Hio haluamaasi ja tavoittele unelmiasi, selkeytä päämääriäsi. Kuinka varma olet tavoitteestasi? Mihin laivasi haluat kuljettaa?"
Miten kirjoittaa tarinoita, jotka vetävät luokseen, ollen kuitenkin omaperäisiä? On keksittävä tarttuva tarina. Jos noudatan omia luomiani sääntöjä – selkeyttä ja kunnioitusta, on sanojeni noudatettava niitä. Mutta jos olen liian ankara itseäni kohtaan kirjoittaessa, poistuu ilo ja intohimo, tuoden tilalle väkinäisyyden. Silloin kirjoittamisestani tulee raskasta, itsestäni luotaan työntävää. Voinko silloin välittää tietoa muille niinkuin haluaisin? Pohdin näitä paljon, pohtiminen on oiva työkalu. Se jäsentää ajatuksia. Tuo ajatuksia luokseni. Joskus ajatusten tullessa vauhdilla on vaikeaa selittää niitä auki itselleni – saatikka muille. Kirjoittaminen on työtä, aika kovaakin sellaista. Sitä tulee tehdä säännöllisesti, jotta siitä tulisi helpompaa.
Käytämme paljon samoja sanoja ja uusia sanoja syntyy jatkuvalla syötöllä maailmaan. Jotkin sanat ovat viettäneet aikaansa täällä jo kauan, sinun tietoisuuteesi ne tulevat vasta oikealla ajalla. Vasta kun sinulla on tarve niitä ymmärtää. Ei kaikkia maailman sanoja kannata mukanaan kuljettaa, jos niitä ei tarvitse. Mutta kun tarve tulee, sinä opit kyllä. Utelias ihminen, utelias mielenlaatu kiinnostuu monista asioista ja tämä ajankohta tarjoaa tietoa runsaasti. Joskus tiedon paljous yllättää. En voi mitenkään tietää, enkä muistaa kaikkea. Enkä voi kaikkia ymmärtää. Lohdullisuus tulee ilmi ajatuksessa, ettei kaikkea tarvitsekaan tietää. Elämä kyllä opettaa.
Meillä on onneksi olemassa universaali yhteinen kieli. Vaikka emme puhuisi samaa kieltä, voimme onnistua kommunikoinnissa, sillä meillä on symbolit asioille. Rakkaus ja ystävällisyys taitavat olla suurin ja lempein universaali kieli kaikista.
Muita ihmisiä ihaillessasi, saatat pian huomata itsestäsi löytyvän saman piirteen. Asiat tapahtuvat alitajunnassa. Ja jonkin ajan päästä saatat huomata toteuttavasi juurikin samaa asiaa, jota aiemmin ihailit. Ja luoksesi toivoit.
On hyvä miettiä keitä henkilöitä ihailen, millaisia tarinoita rakastan. Mitä luokseni haluan vastaanottaa?
Mille asioille on tarttumapintaa?
Tällaisia olen pohtinut.
Maiju
