En jaksa miettiä, sanoiko nämä kaksi loukkaavasti, mutta ymmärsin, että minulla on sellainen hassu reagoimisen tapa, että kuulen erilaisia äänenpainoja. Ensimmäinen kommentti tuli tietämättömyydestä, henkilöltä joka nauttii keskusteluista ja sen myötä halusi sanoa jotain. Mutta hän oli myös turhankin rohkea ilmaisemaan mielipiteen tässä kohtaa. Lääkäri taas oli ehkä kömpelö sanoissaan, enkä kokenut tätä loukkaavana. Mutta molempien kohdalla korotin ääntä. Tunteet kuohui.
Adhd voi tuoda kasan vaikeuksia, mutta se tuo myös kasan lahjoja. Olen alkanut ymmärtää itseäni taaksepäin.
Adhd on kasa paradokseja, kirjoittaa Juulia Järdvike kirjassa saamaton perfektionisti.
Minulla on valtava määrä kirjoja hyllyssä, mutta hyvin vähän kykyä keskittyä lukemaan kokonaista kirjaa. On ihmisiä, jotka kulkevat elämää lineaarisesti eteenpäin. Kun he näkevät suoran tien, he kulkevat sitä eteenpäin määränpäätä kohti. Minun suora viiva on yleensä tylsä, en kykene kävellä suoraa tietä, ellen keksi jotain virikkeitä, etten tuskastu puolessa välissä.
Kun olen kuunnellut vahvoja ihmisiä, olen uskonut heitä. "Ei voi olla kirjailija jos ei lue kirjoja." Minä kyllä luen, mutta en niin kuin normi ihmiset. Et voi olla sitä ja tätä jos et tee niin ja näin. Voi ei, nyt kun olet tehnyt tämän virheen, niin sinulle tulee käymään näin ja näin ja voi että, se on kyllä sitten mahdoton homma korjata.
Adhd:ssa joko tekeminen vie mukanaan tai kaikki tuntuu ylivoimaiselta. jos tehtävä on kiinnostava, aivot reagoi innostumalla. Jos tehtävä on tylsä, aivot eivät aktivoidu ja jos tehtävä on vaikea, sitä välttelee. Aivot tulkitsee vaikean uhkaksi. Kirjoittaa Juulia kirjassaan.
Hälytysjärjestelmä ja motivaatiojärjestelmä vetävät naruja eri suuntiin. Esimerkiksi työelämässä tämä on haastavaa, sillä siellä joutuu todella tsempata.
On olemassa normaali maailma ja on olemassa minun maailma. Normaalissa maailmassa on suora tie, mielipiteet ovat vain mielipiteitä. Kasa sanoja joita vain heitetään ilmaan, eikä niistä tarvi kantaa vastuuta. Minun maailmassa on mutkikas tie, mielipiteet ovat niin voimakkaita että ne kaatavat sänkyyn ja joskus ne ovat niin voimakkaita, että ne siirtää vuoria. Olen aina ihmetellyt, miksi menen niin pois tolaltani mielipiteistä. Mutta olen oppinut myös, että vahvoja mielipiteitä omaavan ihmisen omanarvontunto on myös hauras. Sillä se on inhimillistä. Harva vahvan mielipiteen ilmaisija on pahantahtoinen, mutta toisinaan väärässä paikassa ilmaistu mielipide on vain huono juttu. Sille sitten taas ei voi mitään. Jos se on ilmaistu minulle, aivoni vetävät hälytysjärjestelmät niin sekaisin, että en palaa enää tämän henkilön luo, ellei ole todella pakko.
Oletan ja uskon, että juuri kyseisen hermoston piirteen takia en ole halunnut näyttää omia töitäni muille, sillä minut lytättiin nuorena. Ja niin tehdään edelleen aikuisena. Nyt vasta ymmärrän ettei he minua lytänneet vaan katsoivat maailmaani heidän maailman kautta. Kertoivat mitä tulee tapahtumaan sillä he ovat tehneet ja todistaneet tätä tapahtuvan. Sen sijaan, että olisivat antaneet nähdä ja kompastella, he toivat oman mielipiteensä esteeksi. Aivoni eivät jätä minua rauhaan, jos olen kuullut negatiivista kritiikkiä. Siksi en juuri jaa omia tekstejäni muille kuin tähän blogiin. Paitsi, että kohta sekin täytyy kohdata.
Minulle on syntynyt auktoriteettikammo. En yleensä ota vastaan neuvoja, enkä kunnioita auktoriteetin mielipidettä, sillä se harvoin toimii kohdallani. Jos osaa kohteliaisuuskritiikin, olikohan se nyt hampurilaismallin, silloin taas voin ottaa vastaan. Koen, että sivistykseen kuuluu hyvät käytöstavat, myös siinä miten muille puhuu. Adhd maailmassa minä en ole ollut sivistynyt, enkä sivistyneiden seurassa - olen joutunut kuitenkin löytää sen kyvyn oman mielenterveyteni takia. Suora, raaka, radikaali sekoitettuna pehmeään, hiottuun ja diplomaattiseen on ollut tieni. Ehkä. Aivoni voi olla eri mieltä jonain toisena päivänä.
Tämän blogin kirjoittaminen pitkäjänteisesti on ollut itselleni voitto. Sillä tämä on rutiini jota toistan. Ja ylläpidän. Tarvitsen rutiineita, mutta joskus ne ovat niin tylsiä, että uuvun ajatuksesta. Siksi kirjoittamisestakin täytyy tehdä jännittävä seikkailu, mielessä.
Maiju
