Miten vaikeaa onkaan kirjoittajana joskus ilmaista tunteita, sillä maailmassa säännöt voivat olla villit ja epämääräiset.
Kun päästät tunteesi ulos, et tiedä mihin ne suuntaavat ja mitä ne aiheuttavat ympäristölle.
Itsesi mielestä viaton kirjoitus nostaa ääripäidet karvat pystyyn.
Viestinnästä ja kirjoittamisesta olen oppinut seuraavaa. Älä julkaise mitään tuohtuneena, vihan huntuun pukeutuneena. Miksi?
- Kirjoituksista saattaa tulla turhan pitkiä ja puuromaisia, yleisö joka lukee ei välttämättä ota asiaa kevyesti ja lopulta sinua ei mahdollisesti oteta vakavasti tämän jälkeen.
- Me elämme loukkaantumisen aikakautta.
- Me elämme myös herättämisen aikakautta, jossa ääni joka aiemmin on ollut piilossa – nousee nyt esiin.
- Tai sinussa itsessäsi voi nousta tunteita, jotka ovat turhan rajuja käsiteltäviksi.
Mutta, joskus viha on tarpeellinen. Vihan tunteita tarvitaan, kun meitä kohdellaan väärin. Yritän ilmaista asian jotenkin omalla tavallani. Olen kiinnittänyt huomion hienoihin asiateksteihin somessa, jotka alkavat kevyesti ja päättyvät sekavaan kiukkuun. Arvatkaa miksi kiinnitän niihin huomion? Koska teen niin myös itse.
Kaikilla ei ole erottelukyvyn taitoa. Kun haluaa viestiä ihmisille, jotka ovat täysin eri maailmasta kuin sinä, on hyvä kirjoittaa neutraalia tekstiä. Tämäkin on vaikeaa.
Miten ihmeessä voin tietää minkälainen tyyppi siellä kirjoitustani lukee, sillä en osaa lukea ajatuksia?
Siksi kirjoittaminen onkin niin pelottavaa.
Tunteet ovat yksityisiä, päiväkirjat ovat yksityisiä, mutta nettiin kirjoitettu on yleensä julkista.
Ja koska kaikki on julkista, joutuu opetella erottelukykyä mitä kannattaa lukea ja mitä ei.
- Missä mielentilassa luet? Miten ymmärrät lukemaasi?
- Positiivinen ja selkeä teksti on siitä syystä tärkeä, että siinä on mahdollisimman vähän tulkinnan varaa.
- Jos tekstissä on liikaa lisäsanoja, se muuttuu puuroksi lukijalle.
- Jos mieli on liikaa keskittynyt kirjoittajan oikeinkirjoitukseen, voi olla vaikeaa päästä eteenpäin.
Tämä kaikki on oppimaani jota kirjoittelen tähän blogiin, ei suinkaan absoluuttista totuutta.
Mediakasvatus ei osunut omalle kohdalleni, sillä olen syntynyt aikakautena jossa tietokoneet ja puhelimet tulivat kaikelle kansalle, kun olin teini. Asioista ei tiedetty, eikä internet ollut vielä niin valtava.
Kun tuli ensimmäisiä some alustoja, emme tienneet niiden vaikutuksia. Olin nuori äiti vailla vertaistukea, eikä kukaan ollut varoittamassa minua etten menisi suomi24 keskustelupalstalle hakemaan apua. Auts. Olin huonoin äiti maailmassa, lukemani perusteella. Nehän olivat täynnä mielipiteitä.
Opettele tunnistamaan mielipide faktasta, mutta silti jätä riitely näiden kahden välillä väliin.
Maiju
