Tee itsesi näkyväksi, sinulle

Minun vahvuus omassa työssäni, sekä elämässä yleensä on kohtaaminen. Asiakaspalvelu on luonnollista ja omaan empaattisuutta paljon. Joskus kohtaaminen on vahvuuteni, mutta toisinaan se voi olla myös heikkouteni. Jos en tunne itseäni, on vaikeaa tehdä muutoksia omaan itseen ja käytökseen. 

Tee itsesi näkyväksi itsellesi. Kirjoita elämääsi ylös. Näin pääset kiinni niihin melko yksinkertaisiinkin asioihin joita alitajunnassasi pyörii ja teet ne sinulle näkyvemmäksi. Toistoa, toistoa ja alitajunta alkaa tuoda siitä helpompaa koko ajan. 

Aikanaan kun lähdin tunteitani kaivamaan itsestäni ulos, kirjoitin niitä tietokoneelle, sillä se oli mielelleni keino eristää tunteet itsestäni ulos. Minulla oli paljon vaikeita tunteita ja olin myös melko sulkeutunut, vaikka en ulospäin sitä olisi ollut. Kun kirjoitin ajatukseni koneelle, mieleni suostui ne ottamaan vastaan etäisyyden päästä. Saatoin saada vahvojakin tunnereaktioita omista ajatuksista. Häpeä ja kieltäminen oli voimakkaimmat. Olin tottunut jo kasvatuksessani tukahduttamaan, mieleni yritti edelleen noudattaa käskyä.

Kirjoitin blogia myös siksi, että tieto kirjoituksen julkisuudesta vähensi kirosanoja ja raivoa. Etten menettäisi kasvojani. Työ oli raskas, mutta kannattava. 

Eilen osallistuin pienyrittäjien ryhmätapaamiseen jossa käsiteltiin itsensä johtamista ja siellä puhuttiin asioista joihin olin valmis. 

Minulle on vaikeaa olla esillä, koen vieväni tilaa muilta. Mutta suuni puhuu toisinaan paljon. Eilen sain tällaisen kokemuksen taas, mutta häpeän tunne joka syntyy - poistuu nopeammin. Aiemmin jäin kiinni siihen päiviksi, ellei viikoiksi tai vuosiksi. 

Luin Bloggaaja ope Tiia Konttisen instagram päivityksen, että yrittäminen on 80% markkinointia ja loput itse työtä. Minun kohdallani se pätee. Minä tuotan tekstiä paljon ja olen hyväkin siinä, mutta olen luonut esteitä itselleni muista ihmisistä. Enkä edelleenkään ole jakanut blogiani muille ja siksi minulla ei ole näkyvyyttä eikä lukukertoja. Kukaan ei tiedä tästä. Tämä on se turvallinen mukavuusalue. Kirjoittelen täällä asioita ja välttelen kritisoimista. Asiakkaat tarvitsevat toistoa ja saman asian kertomista uudelleen ja uudelleen. Eli periaatteessa helppoa, mutta en osaa sanoittaa omaa työtäni. Joskus se voi jopa turhauttaa. Tämä blogi on yhtä kuin työni nyt. Minulla ei ole asiakkaita eikä lukijoita, koska en markkinoi. Mutta en tiedä voinko ylittää estettä. Olen siis ison kriisin edessä. Odotan vain sitä voimakasta "syyttävää" sormea, mitä minä sanoin. Olen kuin masokisti tässä aiheessa. 

Tämän vuoden aikana olen ollut melkoisen vahvassa kritisoimisen aallossa omassa työssäni ja se on saanut minut reunalle luovuttamaan. 

Minun kehoni reagoi vahvasti ympäristöön ja kertoo siitä onko minulla hyvä olla. Jos ei, voinko tehdä itse asialle jotain vai onko minun vaihdettava maisemaa. 

Ei ole olemassa epäonnistujia. Eikä ongelmia, sanoi Kari Muuvo valmennuksessa eilen. 

On mielenkiintoista huomata itsessäni ja herkkyystasossani seuraavaa: 

• Tunnen itseni ja minulla on terve itsetunto
• Olen vahva ja rehellinen, sekä emotionaalisesti kypsä
• Osaan kohdata asiakkaan sellaisena kuin hän on
• Olen taitava sosiaalisesti
• Olen vahva tsemppaaja

Kun tulee joku voimakas persoona, rajatonkin elämääni. Hän voi pikku hiljaa alkaa hallita tunteitani hajota ja hallitse tekniikallaan

Sen jälkeen:

• Minun sisäinen puhe muuttuu sättiväksi
• Alisuoritan
• Saatan aloittaa kieroilun (eli toimimaan toisen selän takana)
• En osaa enää kohdata itseäni ja tunteitani
• Olen tsemppaaja edelleen, mutta nyt vuodan voimiani
• Sosiaaliset taitoni muuttuvat tunteiden jauhamiseen ja vouhkaamiseen

Nyt itseni johtamisessa olisi otettava käyttöön tekniikoita, ettei kukaan ulkopuolinen saisi valtaa sisuksissani. Ei esimiehet, eikä johtajat, ei kukaan vahva persoona. 

Olen päässyt tunteissani kiinni omaan kasvuympäristööni. Miksi olen mennyt tälle selviytymis-asetukselle? Syy löytyi lapsuudestani. Minulla on paljon haitallisia selviytymiskeinoja lapsuudessa, jotka haittasivat minun eteenpäin menoa. Koska isäni on ollut se perheen johtaja ja hänellä oli vahva auktoriteetti, mutta perheemme oli rajaton –  on jopa haitallista minulle olla sellaisessa ympäristössä, sillä se syö itsetuntoani ja aktivoi alitajunnan selviytymismekanismit. Kaikkialla on uhkaa. Mutta kyse ei ollut vain isästäni, vaan perheestäni ja ympäristöstäni. Olin kuusihenkisen perheen iltatähti, lellipentu joka "saa aina kaiken". Vaikka en ollut koulukiusattu, kiusattiin minua paljonkin perheen sisällä, niin sisarukseni, heidän puolisot ja kaverit. Opin selviytymään ja kieltämään itseni. Äiti kielsi taas kaiken, ei ottanut minua tosissaan. Sisälleni syntyi tukahduttamisen kulttuuri, joka muokkasi alitajuntaani ja aikuisena triggeröidyin vahvastikin. 

En usko, että minua kiusattiin tahalleen, mutta minua huijattiin paljon, ei selitetty totuutta. Minua hämmennettiin paljon, ei koskaan avattu asioita ja selitetty. Minun kasvatukseni perustui olettamiseen, niinkuin monen muunkin suomalaisen tai minun ikäpolveni ihmisen. Meille ei kerrottu asioita, se oli aikamme tapa. Vanhemmat pitivät lapset erossa asioista. 

Nyt olen kuitenkin jo melko pitkällä omassa kasvussani, mutta silti on mahdollisuus näiden tulla esiin, jos en ole tietoinen. Siksi rakastan itseni kehittämistä ja johtamista. Ja siksi on silkkaa typeryyttä jatkaa tällaisessa ympäristössä johon en oikeastaan voi vaikuttaa. 

Maiju