Elän tällä hetkellä todella ihanaa elämänvaihetta. Vaikka ympärilläni myrskyää, minä en välitä siitä. Se on taito, joka on pitänyt opetella todella. Empaatikkona, erityisherkkänä ja vahvasti tuntevana on aina vaara, että alkaa elämään muiden elämää ja muita varten, muiden hyväksi tai muiden mielipiteitä kuunnellen niin, että ne ottavat vallan meistä. On pidettävä kiinni omista rajoista, kohdattava omia varjopuoliaan ja hyväksyttävä omat heikkoudet - silloin voi olla rauhassa. Tiedän olevani epätäydellinen ja teen parhaani.
Viimeisen kuukauden ajan olen päässyt kehittymään valokuvaajana. Ystäväni ovat heittäytyneet kuvattaviksi. Lähdin opiskelemaan (omatoimisesti) valokuvaajan luomaa verkkokurssia taidevalokuvista. Se on vielä englanniksi. Vaikeaa! Olen pitkästä aikaa imussa - hyvässä imussa. Jos haluat nähdä mitä olen saanut aikaan, voit seurata ainakin toistaiseksi suljettua instagram tiliäni @maiaholart. Kyllästyin viirustyyppeihin. Amerikkalaisiin sotilaihin, lääkäreihin ja sugar dadeihin. Tai huumekauppiaisiin ja profiillikuviin joilla on takapuoli naamana. Siksi tein siitä ainakin toistaiseksi suljetun. Ah tätä nykymaailmaa.
Mutta, ettei elämä ihan täysin tasapainosta olisi - aloitin myös vapaamuotoisen astrologian kurssin. Miten kiinnostavaa! Olen oinas, eli oma napa kiinnostaa aina. Hah. Itsekeskeinen oinas.
Valokuvaaminen on pysynyt mukanani todella pitkään. Nyt pääsen kuvaamaan ihmistä eri asuissa. Olen päässyt myös photoshopin tekoälyn myötä kehittämään kuvista jännempiä tai taiteellisempia. Ehkä myös pääsen ottamaan promokuvia. Kuitenkin tärkeämpää minulle on se, että näen ystäviä ja saan jakaa heidän kanssaan sellaista mitä he ei eivät ole kokeneet. Moni jännittää, mutta ihan hämmentävän hienoja otoksia olemme saaneet.
Olen ylpeä heistä ja minusta.
En jaa kuvia täällä ainakaan ihan heti. Lähinnä omia luontokuviani. Mietin vaihtaisinko blogialustaa ja tekisin ihan valokuvaamista käsittelevän blogin, en vain tiedä mihin ja osaanko sellaista.
Maiju
