Huvittaa toisinaan itseni. Olen opetellut kirjoittamista jo jokusen vuoden, mutta en koskaan ole kokenut siinä olevani mitenkään erityisen hyvä. Sisuksissani jäytää joskus kuulemani lause: Et koskaan oikein loista missään ja tekosi jäävät hiukan harrastelijamaiseksi. Olen tätä lausetta pitänyt omana ruoskana, mutta myös lohduttajana. Pois täydellisyys. Vaikka osaisin kaikenlaisia sääntöjä ja ammattimaisuuksia, ei tarvitse viilata ja puskea ja korostaa omaa erinomaisuuttaan.
Olen alkanut tsempata videoiden tekoa, jossa puhun instagram tarinoihin. Siinä pätee sama kuin kirjoittamisessa - jätä lisäsanat pois. Jos yksi tarina on minuutin pituinen ja käytän siitä minuutista suuren osan aikaa täytesanoihin, käytän nykyihmiselle liikaa aikaa jonnin joutavaan. Mutta niin videoiden teossa kuin kirjoittamisessakin on luova puoli. Jos liikaa mietin videon sanoja ja haluan olla rento, lähteekö minusta persoona pois. Mietin liikaa. Turhaudun tällä hetkellä, kun haluaisin osata monia nippelijuttuja, mutta en osaa.
Se, että osaa ja tietää on eri asia kuin elää ja tehdä. Eli toteuttaa asia. Se on itselleni ollut aina hyvä mittari vaatimustasoissa. Vaikka tietäisin teoriassa miten asiat kuuluisi olla, vasta käytännön kautta elettyäni voin sanoa tämän sisäistäneeni. Aina kun alkaa väittämään teoreettisen tiedon kanssa, miten asiat tulisi olla - voi niiden takana ikäänkuin seisoa vasta silloin kun ne on elänyt todeksi. Osasinkohan tätä selittää.
Käytäntö vs. teoria. Aasinsiltana voisin tähän lisätä ajatusmaailmastani asian : Koska olen käytännön ihminen, olen opetellut luottamaan elämäni aikana ihmisiin, jotka tekevät tekoja sanojen sijaan. Sillä moni voi sanoilla korostaa jotain asiaa, mutta käytäntö ei vastaa sanoja. Siksi tämä maailman tilanne on toisinaan kummallinen ja pelottavakin. Meille korostetaan lehtien palstoilla minkälaisia meidän pitäisi olla, mutta me emme ymmärrä näitä vaatimuksia jos ne eivät sovellu meidän olemukseen. Vasta käytäntö osoittaa jonkin asian todellisuuden.
Vasta kokemus ja sen läpi eläminen on viisautta. Muuten se on vaan tiedolla pätemistä. Hah. Näin alaspäin painavasti sanottuna.
Ihmiset joiden ympäröimiä olemme ovat parhaimpia opettajia meille kertomaan olemmeko sisäistäneet jotain asiaa, jos vain uskallamme kuulla ja ottaa kritiikkiä vastaan. Kritiikin vastaanottaminen on harvinaisen hyvä taito. Se pitää meidän jalat maassa, jos palautteen antaja on kunnon tyyppi ja oikeudenmukainen. Säännöt ovat todella tärkeitä meidän ihmisten keskuudessa. Jos sääntöjä ja tietyntyyppistä kuria ei ole - on vaikeaa tehdä laatua. (Kuria ei kannata aina ajatella ankaruuden kautta).
Maiju
