Jokainen elämänvaihe muokkaa ihmistä. Et voi tietää mitä tuleva tuo, vaikka ennustaisit taroteista ja intuitio ohjaisi ja antaisi tarkkojakin kuvauksia elämästä, tai tietäisit ennusteista, miten asiat toimivat. Koska ihmiset liikuttavat tätä maailmaa. Et voi ikinä tietää, mitä joku päättää maapallon toisessa päässä. He muuttavat jotain, joka tekee ketjureaktion ja vaikuttaa hiljalleen meihin. Elämä on aaltoilevaa. Vaikka historialla on tapana toistaa itseään, se silti tuo aina oman lisänsä siihen.
Jos voisin ottaa 14-vuotiasta pientä kasiluokkalaista kädestä kiinni; sanoisin sille, että hei tiedätkö. Nauti näistä hetkistä näiden ystävien kanssa, älä mieti tulevaa. Mutta yritä panostaa kouluun. Tiedosta, että jonain päivänä olet rohkea heittäytymään ja vaikeudet joita kuljetat sisälläsi, ne häpeät, ja itsesi kontrolloimiset, ne sulavat pois - ajan kanssa. Ja pliis, harjoita taiteellisuutta jo nyt. Sillä et ymmärrä mitä kaikkea löydät sen avulla itsestäsi. Ja tiedätkö, sinussa ei ole mitään vikaa, vaikka maailma ei tunnista sinun tapaasi olla vielä pitkään aikaan.
19-vuotiaalle: Tiedän, että yksin asuminen ja työelämään meno on pelottavaa, mutta se ei kestä kauan. Älä missään nimessä häpeä työtäsi, vaikka sinua siitä arvostellaankin. Jonain päivänä huomaat ettei moni koulutettukaan saa tuota työtä. Tulet huomaamaan, että tuostakin työstä on hyötyä elämässäsi, sillä kaikesta on. Kuitenkin tuo työ on sinulle epäsopiva, sillä sinun tehtävä on olla keskellä ihmisiä. Ihmisläheisempää ja lämpimämpää sosiaalisuutta. Asiat jotka jäävät pyörimään ajatuksiisi ovat niitä jotka sinut kasvattavat. Ei aina kovin hyvät ajatukset, mutta rauhoita mielesi. Tulet oppimaan, mutta aika myöhään sekavasta mielestäsi. Mutta jos voisin kertoa, että sinulla on adhd ja tulevassa kukaan ei häpeä sitä, sillä sille tulee nimi. Niin monella on adhd ja niin moni kamppailee omien sisäisen maailman haasteiden kanssa ja kyllä. Maailmassa on myös luotettavia ihmisiä. Jonain päivänä voit laskea kilpesi. Vaikka sinä tulet tiedostamaan että sinulla on huono itsetunto, niin tulet tapaamaan todella paljon tulevaisuudessa niitä, jotka esittävät että heillä on hyvä itsetunto, mutta heidän omatunto on todella hauras ja he ärsyyntyvät sinuun. Muista, että se ei ole sinun syy, vaan heidän oma haava. Sinun ei tarvitse kantaa koko maailman mielipiteitä sisälläsi. Sinun oma itsetuntosi kasvaa. Omanarvontuntosi kasvaa.
23-vuotiaalle: Olet nyt äiti kahdelle vauvalle. Tämä muuttaa sinua enemmän kuin voisit ikinä uskoa. Et ole koskaan kohdannut niin vaikeita tunteita, mitä joudut tämän myötä kokea, mutta selviät siitä. Kukaan ei näe kamppailuasi vaan he olettavat sinusta asioita. Kukaan ei ymmärrä sinua ja joskus he määrittelevät sinua sen mukaan miltä näytät, mutta älä välitä siitäkään. Uskalla olla äiti ja taistella lastesi puolesta, vaikka sitä juuri pelkäät. Kasvat siihen. Kenelläkään ei ole kokemusta sinun tilanteesta, eli ketään et juuri voi kokemuksesta kuulla. Siksi raivaat oman tiesi. Mutta sinua kyllä arvostellaan ja neuvotaan. Sen myötä sinun elinpiirisi vaihtuu. Tulet kohtaamaan sinun syvimmät pelkosi, mistä et edes tätä ennen tiennyt. Äitiys nostaa esiin sinussa asioita, mutta tämä on sen arvoista. Kun nämä tyypit ovat aikuisia - heillä on mahtavia juttuja. Ja valitettavasti adhd:ta ei tunnusteta, etkä saa juuri apua - vaan sinua ikäänkuin syytetään osaamattomuudesta, mutta se ei ole totta. He ovat todella vahvoja tyttöjä. Se on myös supervoima. Sillä sinä kasvatat maailmanparantajia. Heitä ei ole koskaan liikaa tässä maailmassa.
25-vuotiaalle: Tämä on aikaa jolloin saat oikeastaan tuntea kuka olet ja mihin pystyt. Pystyt itse asiassa hyvin isoihin juttuihin, mutta joku saattaisi vähätellä. Maailma on vielä erilainen kuin mitä se tulee olemaan 10 vuoden päästä. Olet melkoisessa murrosvaiheessa. Se kuka olet, et ole enää 10 vuoden päästä, mutta sisin on silti se sama. Usko itseesi. Luota itseesi. Ja tiedätkö, että teillä on kohta iso elämänmuutos edessä. Teille syntyy pieni vauva, mutta sen myötä suvussasi käynnistyy vaikea kausi. Et ole sellaista kokenut ja selviät siitäkin. Suru astuu elämääsi ja suru puhdistaa taas elinpiiriäsi.
32-vuotiaalle. Olet rohkea, että lähdit kouluun kolmen pienen lapsen äitinä. Olet juuri menettänyt isäsi, muuttanut kauemmas perheestäsi, aloitat tämän myötä pienyrittäjänä ja polkusi on sitä mitä toivoit, mutta et aina ole varma oletko siitä tyytyväinen. Olet ankara itsellesi ja voisit antaa enemmän armoa itsellesi. Sinä kuitenkin huomaat, että ulkoinen maailma ei anna sinulle armoa, joten joudut tämän opetella kantapään kautta. Olet yksinäisempi kuin koskaan. Elät aikaa jolloin maailma on isossa murroksessa, vuosien päästä tämä mitä käyt läpi, on ikäänkuin olematonta. Lapsillasi on vaikeuksia ja sinä kuljet heidän rinnalla aikuiseksi asti ja sen jälkeenkin. Tulet saamaan turhan rajun alun yrittäjänä, moni ei tätäkään koe. Elämällä on hämmentävä tapa kasvattaa sinua, se vie sinut aina syvimpään päähän. Tämä oikeastaan vaan vahvistaa sinua. Et ole tietoinen, kuinka paljon sinulla on traumoja ja ohjelmointeja, jotka karsiutuu pois. Ei aina helpoimman kautta. Opit, että työ on tärkeää, se kuuluu sinun arjen jaksamiseen, mutta opit myös sen, että oikeassa työssä on oikeat ihmiset. Et jaksa hyvääkään työtä väärien ihmisten kanssa, sillä sosiaalinen ja ihmistä rakastava persoonasi kuihtuu negatiivisten ihmisten kanssa. Jokainen kiusaaja, jokainen ristiriitainen henkilö, hajottaa sinua. Sinun tulee heiltä oppia suojautumaan. Ja opit. Et edes ymmärrä miten paljon epäselviä ihmisiä on maailmassa, kunnes löydät selkeitä ihmisiä.
39-vuotiaalle. Arvaa mitä? Kun pääset yli neljänkympin, elämäsi muuttuu täysin. Tiputat kaikkia niitä typeriä pönöttämisiä pois joita olet kerännyt matkallasi. Kaikkia "sinun tulee käyttäytyä näin ja näin". Sinusta tulee aito oma itsesi. Se on se mitä olet pyrkinyt kuorimaan itsestäsi. Perhe-elämä, muut ympärilläsi ja maailmanaika on muokannut sinua. Se, että yrität näkyä, mutta et halua näkyä. Sinulla on ajatuksia, mutta häpeät niitä. Jonain päivänä sinä vain olet. Olet vihdoin tyytyväinen siihen kuka olet. Elämääsi on tullut oikeita ystäviä, ei niitä joilta joudut suojautua vaan niitä joiden kanssa voit laskea kilpesi. Rakastat sitä, että näytät vanhemmalta, että sinut otetaan vakavasti. Jostain syystä sinulle on aina puhuttu alentavasti koko aiemman elämäsi ajan. Ehkä nyt kun olet oikeasti sinut, kukaan muukaan ei puhu sinulle enää alentavasti, sillä et salli sitä.
Tämän hetkiselle minulle: Tiedätkö, ihailen sitä miten olet selvinnyt näistä todella vaikeista haasteista. Kohtaat jatkuvasti tunteita, mitä moni ei kohtaa. Toiset elävät draamaa mikä ei itselle edes kuulu, sinä elät sitä ja selviät siitä. Moni ei tiedä mitä käyt läpi. Sinun elinpiirisi taas kapenee ja ihmiset vaihtuu, mutta jos ajatellaan sitä mitä olet kokenut, olet sairastunut ja silti elämänliekkisi palaa. Siitä huolimatta vaikka elämä jatkuvasti yrittää sinulta vetää mitä rajuimmin jalkojasi poikki, sinä et käänny pimeälle puolelle. Se on ihme. Olet menettänyt suuren osan suvustasi, niitä ihmisiä joihin luotit ja niitä joiden luulit pysyvän siinä aina. Tunteet joita erityisherkkä, ripustautuva ihminen joutuu kokea on ollut vaikeaa. Tunteesi ovat hiukan turta nyt ja löydät kyllä taas yhteyden tunteisiisi ja itket liikutuksestakin vielä. Älä huoli.
Näe, että ensimmäinen lapsesi on lähetetty maailmalle. Miten se epävarma äiti, joka ei osannut puolustaa lapsiaan kasvatti noin pärjäävän lapsen. Epäilit vielä jokin aikaa sitten, että mitenhän tässä käy.
Muista myös, että vaikka olet syntynyt kannattelemaan, niin sinun ei tarvitse kannatella heitä, jotka eivät sinua arvosta. Sen onneksi opit jo. Päästä irti iilimadoista. Kateellisista, jotka selkäsi takana höyryävät. Tai heistä, jotka eivät sinusta välitä. Olet jo löytänyt ihmisiä, jotka jättävät seläntakana puhumiset edessä puhumiseen. Olet kasvattanut lapset, joilla on sydän paikallaan
Ihmiset näkevät sinut heikkona, mutta se tärinä ja pelko jonka kohtaat kun kohtaat pahimpia pelkojasi, se on oikeasti aika bad ass juttu. Moni vain puhuu niistä. Mutta on hyvä erottaa puhe teosta. Kaikki jotka korostavat puheellaan olevansa jotain, heidän kasvu tulee kyllä. Silloin vasta voi nähdä onko he sitä mieltä. Usko tekoja, älä sanoja. Kuka tahansa voi sanoa olevansa mitä vaan, mutta kaikki sanat tulee läpikäydä teoilla ja tekojenkin on oltava vahvoja ja juurtuneita. Yleensä silloin sanat hiljenee, kun teot puhuu.
50-vuotias minä. Ihanaa, nähdä sinut ja se mitä olet saavuttanut. Ensimmäinen lapsenlapsi, vakaa tasapainoinen työ. Meri ja mökki ja luonto. Harrastukset ja tasainen arki. Pitkät lomat. Elämä miehesi kanssa elää parasta aikaansa. Teillä on hiukan alle 30-vuotta yhdessäoloa ja saatte nyt elää sitä mikä jäi aiemmin kokematta. Koet rauhaa.
Meillä kun ei ehtinyt juuri kahdenkesken aikaa olla, kun kaksoset tulla tupsahti. Kamalaa miten kunniatonta.
Muista, että kaikki he jotka ovat sinulle rumasti puhuneet - he ovat jääneet sinne menneisyyteen. Anna heidän jäädä sinne. Pahat teot elää puheesta, lakkaa puhumasta ääneen niistä. Kirjoita ne paperille ja polta paperit. Puhu vain hyvää. Tästä eteenpäin ->
Maiju
