Tämä sana on noussut käsittelyyni oman elämän hallinnan kautta. Resilienssiä voi kehittää ja kasvattaa. Vaikeat tilanteet voivat muuntua helpommiksi, kun resilienssi kasvaa. Myönteinen asenne elämään kasvattaa resilienssiä.
Mutta miten he, jotka ovat kasvaneet kriisien keskellä vailla turvaa? Minä kasvoin kriisien keskellä. Ei ollut sotaa, vaan lähiö. Ymmärsin vasta aikuisena, että jo alue ja ihmiset joiden seassa kasvoin ei nostanut resilienssiä, vaan olin melko turvaton lapsi. Jos lapsi kokee turvattomuutta, hän alkaa selviytyä elämästä. Hänellä on tietynlainen automaatio päällä, eikä hän ymmärrä tekojensa seurauksia. Olin onnekas ja minulla oli ehjä perhe. En lähtenyt hölmöyksiin, joihin muut lähti. En uskaltanut.
Minulle syntyi kuitenkin uskomus, etten saa iloita ja olla onnellinen. Jos olen onnellinen, joku haluaa minulle silloin pahaa ja tekee pahaa. Nyt aikuisena toki ymmärrän rajani ja tiedän elämän haluavan minulle hyvää. Mutta lapsi ei välttämättä tiedä.
Meillä on menneisyys ja moni meistä tekee asioita, joita ei haluaisi tehdä. Voiko kukaan mennä läpi tästä elämästä ilman vaikeuksia. En usko. Mutta myönteinen asenne ja selviytymiseen suuntautuva katse nostaa resilienssiä. Jossain vaiheessa aurinko paistaa. Usko minua.
En halua kuulostaa kruunun kiillottajalta, mutta lasten kasvatus on tärkein tehtävä maailmassa, sekä se ettei vähättele lapsen surua. Ei ole helpoin asia maailmassa kasvattaa lapsia, vaan vaikein. Minun mielestäni. Olla lapsen elämässä läsnä, on tärkein tehtävä maan päällä. Tuosta lapsesta kasvaa kuitenkin aikuinen.
Henkinen kasvu on nostanut omaa resilienssiäni. Sekä erottelukyky. Kuka haluaa minulle hyvää? Ja kuka on niin rikki sisältään, ettei tiedä satuttavansa minua. Miten minä kohtelen muita? Jos kohtelen muita mielestäni hyvin, ansaitsenko silloin ihmisiä jotka kohtelevat minua huonosti. Tarvitseeko minun ymmärtää heitä, jotka haluavat minua satuttaa.
Uskallanko pitää puoleni ja omistaa oman tilani, seistä itseni takana?
Resilienssi kasvaa, kun vaikeuksiaan kohtaa. Maailman alle ei muserru, vaan tuleekin yllättävän vahvaksi.
Samalla tulee karsineeksi elämästään kipua aiheuttavia tekijöitä pois, joka on vain terveellistä mielenterveydelle.
Mitä ymmärrän resilienssin olevan? Ymmärrän sen henkiseksi vastustuskyvyksi.
Maiju
