Mitä on hyvä itsetunto?
Kiitos kuvantekijälle
Vaikka tämän blogin piti käsitellä lähinnä kustantajan etsimistä, tai romaanin kirjoittamista, niin nämä psykologiset jutut tuntuisivat nyt tulevan vain esiin. Itselläni oli vuosia huono itsetunto. Todella huono. Kun omaa erityisherkkyyttä, sitä poimii ympäristöstään kaikenlaisia sanoja ja tunnetiloja. Puhumattomuuden kupla, joka aivan varmasti on todella yleistä muillakin kuin vain minun sukulinjalla /elämisen ja kokemisen piirissä – voi rasittaa jossain vaiheessa.Millaista on olla oma itsensä? Millaista on löytää itsestään jotain, josta ei ole tiennyt? Jokin uusi taito tai kyky. Rakkauden tunne tai vihan tunne. Jokin itselleen täysin vieras asia.
Puhumattomuus ja kokeilunhaluttomuus/sulkeutunut mieli tuntuisi purskauttavan erilaisia tunnetiloja muiden päälle. Reaktiot, joita vastapuoli ei ole kokenut voi laukaista tunteita, joita ei ole ennen kokenut.
Joskus voi olla vaikeaa selittää sanoja heille, joilla ei ole kokemusta tai ymmärrystä..
Jos tunnemaasto jossa viettää aikaa on kylmä ja etäinen. Tai lähelle päästävä, mutta toksinen – ei voi kasvaa hyvää itsetuntoa.
Epävarmuus onko hyvä vai ei, kukaan ei koskaan kehu tai sano mitään kaunista – voiko silloin rakentua terve itsetunto, varsinkaan herkälle. On mielestäni väärin sanoa, ettei ihminen tarvitse kehua.
Ihminen tarvitsee kasvattaakseen terveen ja hyvän itsetunnon rakkautta ja halauksia. Kun hän saa rakkauden vajeen täytettyä, hän haluaa antaa hyvää muille. Kun häntä mollataan ja saa kuulla kuinka huono hän on – väsyy ja muuttuu minkälaiseksi omat suojamekanismit nyt onkaan.
Itsetunto on minun isoin aihe, jota olen käsitellyt elämässäni. Aloitin sen pohtimisen 17 vuotta sitten, kun lapseni syntyivät. Ymmärsin, mitä se on toisille ja mitä se ei ole minulle. Minulle hyvä ja terve itsetunto ei ole muottiin ja massaan istumista. Vaan se on itsensä hyväksymistä vaikka ei kuuluisi massaan.
Ihmisyys on vaikea kenttä. Huh. Tätä opettelen vielä ainakin toiset 17 vuotta.
Maiju
