Kuuntele ihmistä
Erilaiset elämäntarinat ovat kiehtovia. Erilaiset persoonat myös. Jos ja kun saa olla onnellisessa asemassa että ihmiset kertovat tarinoitaan, oma mielikuvitus lisääntyy kun malttaa kuulla hiljaa.
Se ei tarkoita että kertoisin muiden tarinoita eteenpäin, sillä tänä päivänä on tuo tietosuojalaki tiukka. Mutta saan ihmisten tarinoista voimaa käyttää omaa mielikuvitustani. Opin siinä omanlaisen tavan katsoa maailmaa ja tapani kirjoittaa voi näin löytyä helpommin. Joissain tarinoissa on käytetty oikean elämän ihmisiä, niinhän sitä opetetaankin.
Tarinankerrontaa on monenlaista ja itselläni on tavoitteena olla loukkaamatta. Asioita kun voi kertoa loukkaamatta. Silti en voi tietää loukkaantuuko joku, sillä ihmiset yllättävät. Aina. Henkisen hyvinvoinnin laskeminen voi estää ymmärtämästä asioita.
En pidä lauseesta: vastuu on kuulijalla, mutta siinä on silti jotain perää. Onhan se niin, että miten kuulee ja miten lukee kirjoituksen tai kuulee tarinan. Minkälainen on mielentilani nyt kun luen? Kysyn. Jos ärsyynnyn, tiedän omien muurien nousevan pintaan ja en sulata lukemaani. Se on puolustusmekanismi.
Kun lasken puolustusmekanismit, tarinankerronta kasvaa.
Eniten rakastan parisuhteiden rakkaustarinoita kuunnella, ne osuvat itseäni johonkin syvällä olevaan romantikkoon, joka pyrkii pintaan.
Viime aikoina, en ole kuullut tarinoita tuntemattomilta. Elämässäni on vallinnut hiljaisuus.
Samalla ymmärrän elämän syklisyyden. Hetki meni jo. Se mikä oli vuosi sitten, ei ole enää tänään. Vaikka haluaisin. Se tuntuu toisinaan raadolliselta, sillä menneessä tapahtui jotain kaunista ja ihanaa, nyt se on muisto, jota ei voi saavuttaa. Mitä enemmän ikää tulee, sitä nopeammin aika juoksee eteenpäin.
Elämäntarinat joihin haluaisin nojata ja ottaa koppia, on selviytymistarinat. Positiiviset lopputulokset. Asiat järjestyy vaikka asiassa oli niin monia esteitä. Rakkaus kantaa vaikka riidat ja risut olivat poikittain tiellä. Mutta on hyvä ymmärtää mitä rakkaus ei ole ja milloin ei kannata taistella.
Sinnikkyys ja itsensä kunnioittaminen. Kuinka sinnnikkäästi uskoi, vaikka ympäristö näytti olevan täysin eri mieltä ja uskalsi kunnioittaa itseään, pitämällä puolensa ja oikeutensa. Nämä ovat oikeassa elämässä vaikeita asioita. Mutta nämä ovat niitä tarinoita, joita haluan kuulla ja jakaa.
Minulla on haave olla osa jotain suurempaa tarinankerrontaa. Olla osana parantamassa ihmisten maailmankuvaa. Itsetuntoa. Niin paljon kipua kannamme sydämessä, joka laskee mielialaa ja itsetuntoakin.
Niin paljon kasvua. Meille on jokaiselle annettu eväät kasvuun. Mutta miten me käytämme ne?
Tällaista..
Ps. Tämän kirjoituksen raakile on ollut luonnoksissa jo jonkin aikaa. Koin kuitenkin sen olevan tärkeä tähänkin aikaan. Romaani/tarinankerrontaa en ole harrastanut hetkeen. Tiedostan kuitenkin tämän olevan tärkeä kirjoitus itselleni myöhemmin. Vaikka kirjoitan näitä sinulle, kirjoitan näitä myös minulle.
Uutena olen ottanut tavaksi kirjoittaa valokuvan alle tekijän vaikka se ei ole pakollista. Ylempi kuva on otettu pixabaysta ennen kuin olen näin päättänyt, siksi siinä ei ole nimeä. Harmi. Haluan toimia eettisesti. Tekijä ansaitsee aina maininnan, se on kunnioittamista ja eettistä.
Maiju
