Mielikuvamatkailu

Zen

Kuva RENE RAUSCHENBERGER Pixabaystä 

Kirjoitus on kirjoitettu vuonna 2021, en ollut sitä valmis jostain syystä julkaisemaan. Siksi aikajanat eivät täsmää:

Tiesitkö että mielikuvaharjoittelulla voi muuttaa menneisyyttä sinussa? Esimerkiksi ikävät muistot voi korvata uusilla mukavilla muistoilla. On mielenkiintoista kuinka maailmalla puhutaan universaalia yhteistä kieltä. Esimerkiksi terveyden alan ihmiset puhuvat nykyään myös mielikuvaharjoitteluiden hyödyistä. Minulla ei ole linkata tähän tutkimuksia, mutta somessa ja tämän 10 vuoden ajan olen tutustunut moniinkin eri tekniikoihin, myös kursseilla. Toiset ovat kiisteltyjä, toiset taas eivät. Jos taustalla on oikea alan ammattilainen, se on hyväksyttävää käyttää samoja tekniikoita, kuin ei ammattilainen. Mutta kuka on tämä hyväksyvä taho? Yhteiskunta? Yhteiskunta kun kuitenkin jakaantuu moniin eri ihmistyyppeihin ja kohtaloihin. 

Ihmisyys tai tämä maailman kansalaisen rakenne kun tuntuisi toimivan vain titteleiden välityksellä. Mitä enemmän saat tilastoja taustalle, sitä uskottavampi olet. Tämä ei kuitenkaan ole tämän postauksen tarkoitus. Olen vain huomannut tällaisen ilmiön. Ei ole uskottava, ilman ammatillista pohjaa. Pöh. Se on asia mitä joutuu todistella. 

Olen mieleltäni pyörremyrsky. 

Oli vaikeaa keskittyä vain yhteen kiinnostuksen kohteeseen, joten opettelin monista asioista vähän ja muodostin kokonaiskuvan. (Tällainen tosin antaa pinnallisen kuvan, eikä silloin voi ymmärtää kokonaisuutta täysin.)

Mielikuvamatkailun avulla pääsin käsiksi omaan luovuuteeni, sekä tarkkuuteen. 

Ihminen kiinnittää huomiota niihin asioihin, joihin hänellä liittyy vahvoja tunteita. Rosen terapiassa puhuttiin tunnelukoista. Kun tunne tuli esiin, se vapautui usein itkun avulla. Kehoon kiinnittyy valtavasti lukkoja elämän myötä. On toisinaan ihan mahdottomuus elää maailman kansalaisena, olla imemättä erilaisia traumoja puoleensa. Jos traumoja syntyy jo pienelle lapselle, aikuisena ne ovat laimentuneet, mutta ovat silti siellä taustalla, ovat vain luoneet ympärilleen muureja ja selviytymiskeinoja. Yksi universaali kieli, johon ei tarvitse sanoja on rakkaus. Olen saanut jo jonkin verran kokemusta tässä elämässä eri kulttureista ja kun meillä ei ole yhteistä kieltä, mutta meitä yhdistää rakkaus –  puhumme samaa kieltä, samalla taajuudella. Kun me taas emme ole samalla taajuudella, meistä voi tulla magneettien vastapuolet. Toisiamme hylkivät.

Yksi lääkäri, jota suosittelen seuraamaan on Emilia Vuorisalmi, rakkauslääkäri. Instagramissa @docemilia. Hänellä on tieteellistä pohjaa Dopamiinista, oksitosiinista ja serotoniinista. Hän kirjoittaa kirjassaan rakkaus haltuun hormoneista näin. 

Serotoniini: Turva, järjestys ja arvostus

Dopamiini: merkitys, luovuus ja unelmat

Oksitosiini: Kosketus, läsnäolo ja Kiitollisuus

Jos nämät hormonit ovat hallussa, elämän pitäisi olla hyvin. Vai mitä? Mutta armoa, elämä on muuttuvaa jatkuvasti. 

Meditointi

Olin noin 10 vuotta sitten kurssilla opettelemassa meditointia. Tästä vastareaktiona sain kuulla, ettei sitä tarvitse kurssilla opetella. Mutta nimenomaan ryhmän tuoma energia ja paine sai minussa erittäin vahvoja tunteita liikkeelle. Opin itsestäni paljon monissa meditaatio illoissa. Kokemuksien jakaminen oli jännittävää, sillä toiset näkivät pieniä juttuja ja yksityiskohtia. Minä lensin yksisarvisilla. Huh. Mietin silloin. Onko mielikuvitukseni näin lennokasta. Pyrin työntämään sitä välillä piiloon, välillä toin esiin. MEditointi ei vaadi mitään erikoistekniikoita, mutta niiden opettelu toi itselleni järjestystä. Se teki todella hyvää. 

Huomasin itsessäni valtavaa vastustusta ja kipua, kehoni ei tahtonut katsoa itseäni silmiin. Se oli kuitenkin vapauttava matka. Mielikuvitukseni ei toimi kuin käskystä. Sillä on aivan omanlainen tapa ilmentyä ja sen tuominen esiin ymmärrettävästi on vaikeaa. Pyrin silti oppimaan sen tuomista ymmärrettävästi. 

Minulla oli aikakausi, 10 vuotta kestävä –  jolloin tutustuin minuun, omaan ääneeni ja kehooni. En usko että voin täysin tuntea itseäni, sillä informaatio jota ympärillämme pyörii, vaihtelee niin valtavaa vauhtia. Sen myötä tulee uusia haasteita ja uusia kykyjäkin saattaa ilmaantua. Mutta opin kuitenkin mielikuvien avulla, että traumat voivat vapautua. Niistä voi päästää irti ja niiden vastustava voima voi laimentua. Kirjoittaminen on siinä mielessä masokistista puuhaa, sillä sen avulla kivut voivat tulla esiin, mielikuvaharjoituksilla niiden voiman taas saa laimennettua. 

Energiahoidoissa ja meditaatioissa voi oppia itsestään paljon. Niissä tapahtuu asioita, joita ihmisen mieli ei pysty ohjailla. Joskus energiahoidoissa on saattanut tulla niin valtavia tunnetiloja, tunnevirtoja on lähtenyt liikkeelle ja taas joskus ei tapahdu yhtään mitään. Kun ei tapahdu mitään, mieli pettyy. Mutta alitajunnassa tapahtuu silti. Se on se juju. Kun lähtee kulkemaan kohti valoa, ilmentyy eteen kipua. Niin kovaa kipua, että vain valo kannattelee. Mielikuvaharjoitusten avulla oman pimeyden voi muuntaa valoksi, samalla voi löytää oman luovuuden ja oman voiman. Voima ei tarkoita sitä, että olisi kivikova ja uhmakas. Se on mielestäni sitä, että kestää enemmän, on vahvempi, eikä anna pienien vastoinkäymisten kaataa. Elämä kun tuntuisi aika ajoin asettavan melkoisia esteitä tielle. Niiden esteiden läpi meno kasvattaa sisäistä voimaa ja henkistä kestävyyttä. 

Mielikuvamatkojen avulla voi löytää sisältään maailmoja, joita ei ole tässä maailmassa nähnyt. Se se vasta on matkailua. Hämmentävää on myös, että mielikuvamatkoilla voi nähdä jotain tästä maailmasta, jota ei ole ennen nähnyt, eikä mieli voi mitenkään tätä ymmärtää. Silloin voi tuntea pientä hiljaista ja nöyrää kiitollisuutta, päästessään universumin tarjoamalle henkiselle matkalle, johon ei lentokoneita tarvita. Sitä on myöskään vaikeaa todistaa, sillä ihmisen mieli ei usko mitään muuta kuin todellista, silmin nähtävää ja käsin kosketeltavaa. Vain todellinen matkailu on ihmisen mielelle oikeaa matkailua. Mutta mielikuvamatkailu taas avaa sisällä henkisiä ulottuvuuksia, joihin ei oikea matkustelu yllä. ..

Maiju